Syksyn ompeluksia

Pitkin syksyä ehdin aina jossain välissä pikkuisen ommella. 

Koulutytölle tuollainen liivintekele tekoturkiksesta ja tuubihuivi. Huivikangas sukellettu Eurokankaan palalaarista. Tekoturkiksen sain työkaverilta muutama vuosi sitten. (Kiitos vielä!) 

Olen aivan hurahtanut näihin nahkasomisteisiin ja tungen niitä näköjään joka ompelukseen. Tein nahasta napinlävet, kun tuollaiseen paksuun kankaaseen on muuten aika haastavaa tehdä sellaista. Nahkaa on kiva käyttää, kun ei tarvitse mitenkään huolitella reunoja yms. 

Tytär toivoi "laatikkopaitaa" ja arvelin hänen tarkoittavan jotain tällaista. Sangen yksinkertainen toteuttaa: leikkasin kaksinkertaisesta kankaasta taitteelta suorakulmion, taite olkasaumojen kohdalle. Sitten vain aukko pääntielle ja hihat samaan tapaan kuin hihansuuresorit, mutta tietysti vähän pidemmät. Kangas Marimekkoa, muistaakseni.

 Viisivuotiaan paitaosasto oli yllättäen kehnolla tolalla, joten annoin itselleni luvan tehdä pojalle paidan. (Näille nuoremmille on niin mukava ommella, kun he ovat niin vilpittömän iloisia, kun saavat jotain ihan uutta eikä keneltäkään perittyä. Aika useinhan he perivät vaatteet sisaruksilta.)

Tein paitaan tuollaisen korkean kauluksen, joita olen nähnyt tehdasvalmisteisissa paidoissa. En tiedä, saako kuvasta selvää, mutta kaulus on tehty leveästä suikaleesta ja reunat menevät edessä reilusti päällekkäin. Nyörin kiristimet tein vaihteeksi nahasta, kun ajattelin, että tämän paidan omistaja on sen verran eläväistä sorttia, että jollain tapaa varmasti vahingoittaisi joko nyörit tai itsensä, jos ne roikkuisivat sopivasti käsien ulottuvilla. Taskun tein armaan puolisoni hylkäämästä puuvillaneuleesta. Velour Metsolasta.

 Samoin myös tämä traktorikangas on Metsolan alesta tilattu muinoin. Kaavana tässä ja edellisessä paidassa Cheveyo Ottobren nrosta 1/2012. Ja tämäkin pikkumies on kasvanut niin suureksi, että tein jo koossa 122. Voi kun aika kuluu!

Ollaanpa kuulolla, ompelutoverit!

Neulottu taskuvillapaita

Jo syksyllä valmistui tämä esikoispoikani villapaita, mutta kaikki muut kiireet ovat estäneet sen ilmestymistä tänne blogiin. Nyt tuntuu olevan sopiva päivä julkaista tämä täällä, kun ulkona on oikea tammikuun pakkanen.

Paita on neulottu ylhäältä alas Novitan Isoveljestä. Idean sain ihanasta neuleohjekirjasta,  jonka sattumalta löysin kirjastosta, mutta kirja on aikoja sitten palautettu, enkä nyt millään muista sen nimeä tahi tekijää. 

Tein ensimmäistä kertaa neulotun taskun. Se olikin yllättävän yksinkertainen juttu: kaikki tapahtui aika lailla kuten lapaseen peukaloa tehdessä. Lopuksi ompelin valmiin taskun nurjalle kiinni

Villapaidan yläosa on sileää neuletta ja raitaosuus aina oikein. 

Onhan se hyvä, että saa tuon puhelimen välillä taskuunkin!

Pipo ja paitoja mun pojallein

Iltapuhteina pipo koululaiselle. 

Sainpahan kulutettua vuosikaudet kaapin pohjalla lojuneet ei niin minun väriset Novita Woolin loput tähän. Päähine on neulottu 1 o 1 n kaksinkertaisesta langasta, mutta nostin neuloessani  oikean silmukan takareunasta, jolloin tuo oikean silmukan "rivi" korostuu tuollain.

Minun poikani onnistui jollain tuntemattomalla tavalla hankkimaan uuteen talvitakkiinsa heti repeämän. En keksinyt mitään tapaa paikata sitä huomaamattomasti, joten päätin paikata sen huomattavasti. Ompelin reiän päälle mustan nahkaympyrän ja liitin siihen pätkän heijastinnauhaa, koska takista puuttui sellainen tärkeä juttu. 

Näissä mun yrityksen ja erehdyksen kautta etenevissä projekteissa toimii usein periaate: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Virhe voi näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta, jos ei kerro kenellekään, että se on virhe. 

Pari hupparia ompelin samaiselle jälkeläiselle jo aikaa sitten, kun jotenkin tämä poikapuolisten ihmisten vaatteiden kulutus tuntuu olevan tuplasti kovempaa kuin tyttölapsilla. 

Jämäpaloista ja kavereilta saaduista kamppeista koottu vaatekappale. Taskuun tein tuollaisen nahkanapinreiän. Nahanpalaan saksilla reikä vain. Ainakin muutaman pesukierroksen se on kestänyt ihan kelvollisesti. (Alakuva ei ole kai ihan tarkka, mutta on taas tämä toivoton marraskuu, jolloin ei voi kuvata valoisalla, koska ei kerkeä, kun on aina pimeä.)

Kuvasta ei hyvin näy, mutta kaula-aukkoon tein nahasta lenkin napille. Kovasti kiitoksia sinne kylän toiselle puolelle näistä nahkapaloista! (Ja älkää kysykö, miksi kauluksessa on nappi. Sovitaan, että se oli suunniteltu...) 

Hupaisa juttu tämä viimeinen vaate. Eräs perheenisä luopui R-collectionin hupparista ja jotenkin se(kin) hylätty vaate päätyi meille. Asettelin hupparin päälle 134-senttiset kaavat ja kokosin sen uudelleen. Kaula-aukkoon ja huppuun en koskenut ollenkaan. Poika sai itse valita resorien värin. 

Hetken mietin, onko sopivaa laittaa tähän omaa ompelumerkkiä. Tulin siihen tulokseen, että laitan sen, koska eihän tämä ole aito R-collectionin huppari enää ja se tunnustettakoon oiva-lappusen myötä.

Ps. Tein Oivan ompeluhuoneelle facebook-sivut. Sinne pääsee tuosta oikeasta sivupalkista tunnisteiden alta. Ajattelin, että moni blogin lukijoista ei kai ole bloggerissa ja voi olla helpompaa seurata facebookin kautta. Tarkoitus on aina laittaa facebookkiin linkki, kun julkaisen täällä jotain, mutta muuten aion pysyä täällä rauhallisen blogimaailman puolella.

Hyvää isänpäivää kaikkien lasten isille! Olette lapsillenne ainoita maailmassa.

Virkatut lapaset

Todelliseen tarpeeseen syntyneet lapaset. Olen tänä syksynä hukannut kahdet rakkaat villalapaset, äidin neulomat ja mieheni kummitädin neulomat. Löydän ne vielä, kuten aina ennenkin, mutta alkoi jo sormia palella niin paljon, että piti saada äkkiä lämmikettä tähän hätään. 

Kyllä tämä parjattu Internet silti on aarreaitta esimerkiksi tällaiselle harrastelijakäsityöläiselle. Googlen kuvahaku ja Pinterest tarjosivat niin monet lapaset, että oli vaikea valita. Päätin kokeilla virkattuja lapasia lähinnä siksi, että niitä kehuttiin nopeiksi valmistaa ja totta se kyllä oli. Olisinko käyttänyt näihin lapasiin aikaa korkeintaan pari tuntia. 

Ohje Novitalta, seuraaviin muutoksin (itselle muistiin, sillä tähän virkkauslapaseen varmaan vielä palaan, kun joku muu tarvitsee äkkiä lapaset): 

1. En tehnyt ranteeseen nappikaitaletta, vaan ryhdyin suoraan virkkaamaan lapasosaa.

2. Tein vain viisi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten vaihdoin pylväisiin, koska älysin, että näin lapanen valmistuu vielä nopeammin. (Eihän pylväät niin tiiviitä ole kuin kiinteät silmukat, mutta kyllä noissa sormet sisällä pysyy.)

3. Kärkikavennuksessa en tehnyt ollankaan välikerroksia, johtuen näistä pylväistä. Viimeisen kavennuskerroksen tein kiinteillä silmukoilla.

4. Peukaloa kavensin viidennellä kerroksella 3x1s. (Peukun tein kiiinteillä silmukoilla.)

Lankana Novitan Isoveli, menekki arviolta yhteensä yksi kerä. Koukku nro 5, kuten ohje käskee.

Nyt on lapaset, vähän reilut, mutta eipähän kiristä. 

Syyslomalla

Syyslomalla viimein ompelin vähän:

Pikkumiekkoselle hupparin, koossa 86 jo. 

Ja farkut, tämän lapsen ensimmäiset. Erään eteläntädin hylkäämistä ihanan joustavista ja sopivan ohuista farkuista pienennetty. Kiitosta vain sinne suuntaan.

Henkselit otettu samaiselta tädiltä perityistä farkkushortseista. 

Ompelin henkselit kiinni takaa, edestä kiinnitin napeilla, jotka henkseleissä oli valmiina. 

Kolmevuotiaan vaatekaappi on täynnä rikkinäisiä ja liian pieniä vaatteita. Tehtiin siis muutamasta kaapin pohjalle hylätystä tilkusta himpessalle (lue: prinsessa) kotivaatetta. 

Tein legginssejä talveksi paksuista kankaista, nämä mustat velourista. 

Paidan silityskuva Pikku-Piltistä. En ole ollut oikein tyytyväinen näihin silityskalvoihin. Aluksi ne näyttävät säntillisiltä ja siisteiltä, mutta muutaman pesun jälkeen nukkaantuvat, värjäytyvät ja repsottavat reunoista. Kokeillaan vielä. Jospa musta väri toimisi vähän paremmin.

Jostain syystä en ole koskaan pitänyt tästä lammas-kankaasta, mutta eihän pihi ihminen jätä kangasta käyttämättä. Peruspaita Heilt spesiell og jubel -kirjan kaavalla, samoin kuin tuo pikku-ukon huppari tuolla ylempänä. Olen edelleen ihastunut tuohon kirjaan, jonka kaavat ovat riittävän kapeita. Tässä paidassa kaula-aukko tosin vähän liian avara. Legginsit joustofroteesta.

 Vielä keltaiset leggarit paksusta trikoosta ja epäonnistunut paita. Pienensin vanhasta maripaidasta ja kaula-aukko on liian iso. Eipähän kiristä. Jos vaikka kesähelteillä pitää, niin tuuletus toimii yms.

Jo aikaa sitten koulutytölle legginsit. Kangas sukellettu Eurokankaan palalaarista. Näitä tarttis lisää ja monta muutakin, mutta eipä sitä kannata ompeluajan puutteella itseään masentaa. Onhan tähänkin asti vaatteet joka aamu löytyny jokaiselle jostain ja kaupastakin saa, kun sinne asti selviää.

Se on sitten viimeisen syyslomapäivän ilta. Joulua kohti mennään.

Leivinliinoja

Kokeilin pitkästä aikaa jotain ihan uutta. Painoin kangasta perunalla. 

Ostin pellavakangasta Eurokankaasta ja Emo-kankaanpainoväriä paikallisesta askarteluliikkeestä ja perunoita ei edes tarvinnut ostaa, kun niitä oli jääkaapissa.

Kolmenlaista kuviota sain aikaiseksi.  

(Mitähän meidän naapurit ajatteli, kun ripustelin kauniina syksyisenä lauantaiehtoona leivinliinoja villalankaan kahden pihlajan väliin? Pittäähän sitä ihmisen harrastaa.)

Tämä oli helppoa ja hauskaa. 

Mielessä pyörii kaikenlaista... verhot... matto... tyynyliinoja... Ehkä sitten kesälomalla.

Housuja

Mikähän ihme tässä oikein on, kun minä ompelen koko ajan housuja ja silti meillä ei tunnu olevan oikein mitään ihmisten ilmoille sopivia housuja, vaan kaikki on polvesta puhki tai muuten rikki. Sellaista kai se elämä on neljän pojan ja kahden tyttären talossa. Housuja siis, olkaa hyvät:

Olipa mukava ommella näitä haalareita, kun oli uusi, ihana kirja käsissä. Heilt spesiell og jubel -kirjasta piirsin ensiksi kahdet haalarit vauvalle ja olin kyllä tosi tyytyväinen: kerrankin kaavat, joita ei tarvinnut kaventaa tai muokata enkä ole mistään vielä löytänyt ihan näin hyvää huppukaavaa. Kirjan teksteistä en mitään ymmärrä, mutta kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Rohkenin kokeilla joustavan kankaan kaavaa pellavakankaaseen ja ihan hyvin toimii, mahtui lapsi sisään eikä edes kiristä. Kangas pikkusiskoni vanhoista housuista.

Kun taloudelliset panokset eivät olleet järin suuret, uskaltauduin kokeilemaan uudenlaista kiinnitystapaa vetoketjulle. Ihan vain ompelin sen kaksoisneulalla tuohon halkioon, kun ensin olin huolitellut aukon saumurilla. Valkoisella ompelin, kun ei ollut oikeaa sinistä. Kävi sellainenkin juttu tuossa ommellessa, että onnistuin ompelemaan etukappaleet nurja puoli päälle. Pellavassahan se ei muuten ole kovin tarkkaa, mutta kun tässä kierrätyskankaassa oli saumoja koristetikkauksineen. En kuitenkaan jaksanut purkaa, vaan päätin, että tämä on tällainen mahtava efekti ja kuvittelen, että tein sen tarkoituksella.

Selkäpuoli sentään tuli oikeinpäin.

Sitten nämä toiset on tällaiset solmittavat yksilöt, edelleen tuosta uudesta kirjasta. (Sitä vain ihmettelen, että missä mun vauva, kun tuo ei oikein näytä vauvalta tuossa kuvassa...)

Eskarilaiselle parit pökät huutavaan tarpeeseen. Tällaisia prässisaumoja kokeilin nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei jää varmaan viimeiseksi. Hauskaa vaihtelua taskujen väkertämiselle.

Ja toiset on tällaiset perus-oivat. Molemmissa kaavana OB 1/2012-lehden Cheveyo, joka muuten on kiitettävän kapea housukaava myös. Pituutta vain tuli niin, että voi lähteä varmaan yläkouluunkin näissä, jos tykkää vielä silloin elefanttitaskuista. 

Oishan näitä housuttomia täällä vielä lisää, mutta saa nähdä, kerkeänkö vai menekö H&M:lle.