Ompeluhuoneen kauppa

27. syyskuuta 2015

Vauvasukkia


Kun nuorin lapsemme syntyi, sain yllätyksekseni paketin paikalliselta puolitutulta mummolta. Paketissa oli villasukat. Villasukat minun kuudennelle lapselleni, jolla oli jo monet sisaruksilta perityt villasukat. Jotenkin ilahduin noista sukista aivan erityisen paljon. Se mummu oli istunut nojatuolissaan ja kutonut näitä sukkia ja ajatellut ehkä juuri minua ja ehkä vielä enemmän tätä meidän kuudetta vauvaamme. Hän oli varmaan ajatellut, että haluaa toivottaa tämän vauvan tervetulleeksi maailmaan. 


Ehkä sen mummon teko lämmitti mieltäni myös siksi, että olen niin kovasti villasukkaihminen. Jos aikuinen tarvitsee lämmikettä kylmää maailmaa vasten, niin tarvitseehan sitä varsinkin tuollainen pieni vastasyntynyt. 


Niinpä neuloin kesän automatkoilla tällaisia raitasukkia, ja olen saanut nyt syksyn kylmetessä lahjoittaa näitä pienille uusille ihmisille. (Vihreä-punaiset ovat siskoni neulomat, kiitos M!)

23. syyskuuta 2015

Jumppapussit



Sain aikaiseksi ommella parille pojalle jumppapussit, kun muuten kantavat verkkareitaan repun pohjalla. 

Vuosien takaisista kestovaippaprojekteista jääneet PUL-kankaiden loput sain samalla kätevästi käytettyä. Nyöriä yhteen pussiin olisi saanut olla 3 metriä, mutta oli vähän vähemmän. Nyörit kulkevat alanurkissa sirkkarenkaiden läpi ja ylhäällä kiertävät nauhakujassa. Yhdessä pussissa on kaksi narua, joten näitä voi kantaa kuten reppua. En saanut kurttuja millään pois muovitetusta kankaasta, mutta epäilenpähän vain, että kurtut ei ole vähenemään päin, kun meidän pojat ottaa nämä käyttöön.


Niin siinä vain sitten on käynyt, että Oivan ompeluhuonekin on siirtynyt helppoon ja nopeaan Instagram-maailmaan, vaikka en aikonut. Jonain heikkona hetkenä päätin kokeilla ja täytyy kyllä myöntää, että joku suuren maailman ihminen on keksinyt vähän liian houkuttelevan tavan verkostoitua. Olin luullut, että Instagram on vain selfieitä varten, mutta olin (taas kerran) väärässä. Loputtomasti ompeluksia, neulomuksia, kaikkea ihanaa eri puolelta maailmaa, minun taskussani. Eikä niitä tarvitse etsiä, vaan se systeemi tietää, mitä haluan nähdä ja ehdottaa sitä minulle. Pistin linkin Instagram-profiiliin tuohon sivupalkkiin. 

Silti puhun edelleen hitaamman viestinnän ja blogien puolesta. Kaino toiveeni ja vakaa suunnitelmani on, että Oivan ompeluhuone pysyisi olemassa myös blogina, koska tärkeää eivät ole vain kuvat, vaan myös sanat. 

11. syyskuuta 2015

Kravatteja


Ompeluhuoneessa on vallinnut sikäli erikoinen tilanne, että on ollut jonkin verran ompeluaikaa, mutta ei mitään pakottavaa tarvetta ommella kenellekään lapsista. Surauttelin sitten ilokseni muutamia kravatteja kierrätyskankaista, paitsi tuo vihreä-mustaraidallinen Marimekon kangas taitaa olla ihan uutta. Jos joku tällaisen tahtoopi, niin minähän lähetän postilaatikkoosi.


Tein blogiin "Ompeluhuoneen kauppa"-välilehden. Sinne pääsee tuolta yläpalkista klikkaamalla. Siltä varalta, jos jotain muutakin pientä ehdin joskus ommella yli oman tarpeen.


Näissä kravateissa on kuminauhakiinnitys napinläpikuminauhalla.


Tässä kullannuput poseeraavat kravateissaan, jotta näette vielä, miltä kravatit kaulassa roikkuessaan näyttävät. Vasemman reunan henkilön kravatti ei ole suorassa, mutta se ei johdu kravatista, vaan aivan muista seikoista, joita en nyt tässä käy luettelemaan.

Ps. Minulla on y-tunnus ja asiakas saa ostoksesta kuitin, joten tämä kaupankäynti täyttää kaikki lain asettamat vaatimukset toki. 






6. syyskuuta 2015

Kestävät villasukat?!


Jatketaan vielä tällä villasukkateemalla. Olen nimittäin niin kovasti miettinyt, miten saisin villasukista kestävät. En ole löytänyt tähän suureen ratkaisemattomaan kysymykseen apua edes internetin ihmemaailmasta (tai sitten en osannut hakea oikealla hakusanalla, netinhän pitäisi tietää kaikki). Kuulun siihen osaan ihmiskunnasta, joka elää villasukat jalassa lähes aina. Välillä jaloissa pyörii lähestulkoon pelkät varret, kun pohjissa on enemmän reikiä kuin villasukkaa. Olen kokeillut seuraavia konsteja:

1. Virkannut pohjalliset joko suoraan sukan pohjaan tai sitten erikseen kiinnitettävät.


2. Ommellut villasukkiin nahkapohjalliset


Kumpikaan konsti ei ole osoittautunut kovassa käytössä aukottomaksi, vaan aukkoja ja reikiä on syntynyt jonnekin sinne seutuville, missä pohjallinen päättyy ja sukka alkaa. Alla oleva kuva havainnollistaa ongelmaa: aina ne varpaat jostain työntyy ja tekee reiän, tai sitten kantapää. 

Näillä keinoin sukat ovat kestäneet kuitenkin huomattavasti kauemmin. Virkatut ovat toimineet nahkaisia paremmin. 


Mitä vielä voisin kokeilla, onko kellään kokemusta? Olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos neuloisin jalkapohjaan sekaan jotain puuvillalankaa, kalastajalankaa, jotain, mikä ei takuulla katkea, siimaa...? Langan laadustakin tuo kuluminen tietysti paljon riippuu, mutta reikiintymätöntä villalankaa en ole vielä löytänyt. Ostan heti, jos joku sellaisen minulle osoittaa. 

Eli tässä nyt neuvoa kyselen ja nämä pari vinkkiä laitan jakoon. Kiitos ensimmäisestä ideasta kuuluu äidille, kuten myös kiitos niistä kaikista sukista, jotka olet parsinut ja lupasit parsia... 

Näillä ajatuksilla uuteen työviikkoon. On kai sitä hyväosainen ihminen, kun ehtii tällaista miettiä, että mistä kestävät pohjat villasukkiin. 

2. syyskuuta 2015

"Iisa Inkeri Kekkosen" kastejuhla


Vietimme eilen lastenhuoneessa "Iisa Inkeri Kekkosen" kastejuhlaa. Ensimmäisen nimen päätti lapsen äiti (4 v) ja loput nimet lapsen kastanut pappi (jolla oli kyllä liperit kaulassa, mutta jalassa verkkahousut). Kastemekon valmistivat lapsen isoäiti ja äiti yhteistuumin ja se valmistui n. 15 minuuttia ennen kastetoimituksen alkua. Koko ristäisjuhla sai alkunsa juuri tästä kastemekosta. 

Sain vasta ystävältäni kapean suikaleen vanhan lakanan reunapitsiä ja annoin sen 4-vuotiaalle, koska en keksinyt sille käyttöä. Eilen lupasin ommella nukelle jonkun vaatteen ja hän kiikutti minulle tuon pitsisuikaleen. Tehtiin sitten pikainen kastemekko. Hiukan on ns. kynämallinen, mutta kangas oli noin kapea. Yläosa on trikoota, yhdestä kappaleesta.


 Iisa Inkeri Kekkonen on vielä sen verran kalju, että teimme myös tällaisen hiuskoristeen.


Kastettavan lapsen sisarus sai myös juhlavaatteet.


Toimituksen jälkeen otettiin perhekuva (joka onnistui paremmin kuin perhekuvat perheemme aikasemmissa kastejuhlissa.) 


Heti perhekuvan ottamisen jälkeen äidin oli kiiruhdettava syöttämään lasta, tosin syöttämisen kohteeksi valikoitui sisarus, mutta väliäkö sillä. Imetystyynyn tuolle pikkuäidille on ommellut isosisko.


Harvinaisen mukavat ristiäiset kyllä oli kaikkinensa.