Kun nuorin lapsemme syntyi, sain yllätyksekseni paketin paikalliselta puolitutulta mummolta. Paketissa oli villasukat. Villasukat minun kuudennelle lapselleni, jolla oli jo monet sisaruksilta perityt villasukat. Jotenkin ilahduin noista sukista aivan erityisen paljon. Se mummu oli istunut nojatuolissaan ja kutonut näitä sukkia ja ajatellut ehkä juuri minua ja ehkä vielä enemmän tätä meidän kuudetta vauvaamme. Hän oli varmaan ajatellut, että haluaa toivottaa tämän vauvan tervetulleeksi maailmaan.
Ehkä sen mummon teko lämmitti mieltäni myös siksi, että olen niin kovasti villasukkaihminen. Jos aikuinen tarvitsee lämmikettä kylmää maailmaa vasten, niin tarvitseehan sitä varsinkin tuollainen pieni vastasyntynyt.
Niinpä neuloin kesän automatkoilla tällaisia raitasukkia, ja olen saanut nyt syksyn kylmetessä lahjoittaa näitä pienille uusille ihmisille. (Vihreä-punaiset ovat siskoni neulomat, kiitos M!)