Ompeluhuoneen kauppa

12. helmikuuta 2017

Kannattaako ommella ja neuloa kauniita vaatteita?

Jos pitäisi nimetä vuodesta yksi kuukausi, joka on erityisen hyvä ompelukuukausi, se olisi joko tammi- tai helmikuu. "Härkäviikot", joulutouhut takana, valo lisääntyy, kevät alkaa hiipiä mieleen.


Vauvallehan minä eniten olen ommellut, tuolle pienelle ihanaiselleni. Instagramissa eräs ompelukaverini jakoi kuvan tämän tapaisesta frillapaidasta ja ihastuin siihen niin paljon, että oli kokeiltava. Frilla kiertää siis niskan takaa yhtenäisenä. Taskut nyt on vähän liikaa puolivuotiaalle, mutta halusin silti tehdä nekin. 



Kevättä kohti katse kääntyy aina joustamattomien puuvillojen pinoja kohti. Kokeilin vauvalle tällaista shortsimekkoa, kun tavalliset mekot on koko ajan kainaloissa, vauva liikkuu jo niin paljon. 


Kesällä näitä voi käyttää sitten ilman alusvaatteita, mutta jo nyt sukkisten ja bodyn kanssa.


Päätin, etten tee vauvalle isompia nahkatossuja, kun ne ristiäisiin tehdytkin on jääneet tosi vähälle käytölle. Villasukathan ne on käytännölliset, mutta niin vain löysin yhtenä päivänä itseni leikkelemästä nahkaa. Mahtaa jäädä melkein koristeeksi, mutta onpahan söpöt.


Huomaan enemmän ja enemmän ompelevani yksivärisistä kankaista, välillä tulee ihan kuosiähky, mutta kyllä tämä(kin) kangas on silti niin mahdottoman kaunis. Tämän on taiteillut niin lahjakas Leena Renko, tämän meidän Lapin yliopiston kasvatteja muuten hän.


 Pari haalaria myös pakkaspäiviin.


Tuo Instagram ompelupiireineen tarjoaa kyllä vähän liikaa virikkeitä minulle. Sieltä sain idean tällaiseenkin paitaan. Maalasin pensselillä kankaalle nuo mustat kuviot emo-väreillä, siis kankaanpainoväreillä. 


Kehtaan esitellä tämän toisenkin paidan, vaikka en ole pitkään aikaan epäonnistunut näin pahasti. Harmi vain, että se kävi isotöisen neulepaidan kohdalla eikä esimerkiksi jonkun nopean ompeluksen. No, jospa tämä alkaisi näyttää paremmalta lojuttuaan hetken kaapissa, tai sitten puran. Tuli siis vain huonon mallinen. Syytän huonoa ohjetta, mutta se on typerää, sillä minun olisi pitänyt ymmärtää, että ohje on huono. Lapaset on sentään ihan ookoo.


Kesää kohti jo vähän tällaista mekkosta ja polvipaikkalegginssit.




Eurokankaan palalaariin olin hukkua, kun satuin paikalle juuri kun sinne oli purettu maailman ihanimpia villasekoitekankaita. Niistä surautin pitkän villatakin (suunnilleen) sillä ohjeella, mikä pari tekstiä taaksepäin on täällä blogissa. Helppo kuin mikä.


Pikkuisen samistelua meidän tyttärille myös. Toiselle legginsit, toiselle body. 

Ja sitten nämä frillapyllypöksyt. Näitä on monet ommelleet ja olen yrittänyt ajatella, että nuo frillat tuolla takapuolessa on epäkäytännölliset ja tarpeettomat ja vaikka mitä, mutta niin vain tällaisetkin tein. 
Vauvallehan on ihan sama, onko päällä kaunista vai ei, frillat ja kuosit on hänen näkökulmastaan ihan yhdentekeviä. Kyllä se kuitenkin ainakin minun mieltäni piristää, että lapsilla on joskus kauniit vaatteet. En tarkoita nyt kalliita merkkivaatteita, vaan sellaisia, mitkä ovat minun mielestä kauniit. (Ja samaan hengenvetoon sanon, että aika usein meillä kotilapset on yövaatteissa koko päivän, kun kellään ei huvita pukea ja ollaan vain täällä kotona, ja silloin on estetiikka kaukana.)


Haluan vielä kertoa noiden vauvan jalassa olevien villasukkien tarinan: kun toiseksi nuorin lapsemme oli vauva, sain paketin eräältä puolitutulta vanhukselta. Paketissa oli villasukat vauvalle, kauniit, lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ihmisen neulomat villasukat. Viime viikonloppuna tuo vanhus peiteltiin haudan lepoon. En päässyt hautajaisiin, mutta pidin vauvalla kotona näitä villasukkia ja ajattelin, että ihminen elää paitsi muistoissa, myös siinä, mitä on neulonut, ommellut, maalannut, piirtänyt, rakentanut.






22. tammikuuta 2017

Tammikuussa ommeltua

Tässäpä näitä tammikuussa valmistuneita nyt.


Olen saanut ilon ja kunnian ommella joitakin vaatteita minulle tärkeille ihmisille. Tämän hupparin tein siskolleni. En raskinut tehdä taskuja tai mitään muuta, mikä rikkoo ihanan kankaan. 


Anopilleni ompelin mekon Kuosiverstaan kankaasta. Tämä kuosi (josta olen musta-valkoisena tehnyt aiemmin itselleni legginsit), on minulle erityisen rakas. Kuosin suunnittelija Elina on kertonut, että kangas on saanut inspiraation Kivijärven rantakivikoista, juuri niistä, joilla olen kaikki lapsuuteni kesät hyppinyt ja joilla meidän lapset kiipeilee nykyään kesälomilla. Oli mukava, että mummu valitsi juuri tämän kankaan. 


Vauvalle tein pikaisen puru- ja rapistelulelun: ompelin tuollaisen päistä kapenevan suorakulmion sisään rapisevaa paistopussia ja solmin kankaan puurenkaan ympärille. Itseni ja meidän sakin vauhdin tuntien näin parhaaksi liittää leluun klipsin, jolla saan sen kiinni esim. kaukaloon tai vauvan vaatteisiin ja pysymään ehkä hetken kauemmin tallessa. (Mekon olen neulonut edelliselle tytölle aikana ennen blogia. Se on nyt tässä vain kuvausrekvisiittana.)


Joinakin hetkinä olen ollut oikein tyytyväinen itseeni, kun olen saanut ommeltua muutaman sellaisen asian, jotka on pitkään pitänyt ommella, mutta joita olen siirtänyt houkuttelevampien juttujen tieltä eteenpäin. Talossa on kuusi lasta, jotka kaikki leikkivät paljon legoilla ja osa vielä sitäkin enemmän. Ehkä se oli tuo joululoma, joka viimein sai minut yrittämään jotain rotia tähän legokaaokseen.  

Tein pari legomattoa, jotka toimivat samalla säilytyspusseina. Halkaisija näissä on 150 cm eli käytin kankaan koko leveyden. Ompelin reunaan leveän, n. neljän sentin nauhakujan, jotta kiristysnauha kulkee riittävän hyvin. 


Joo on meillä edelleenkin legoja lattialla, mutta eipä ole ainakaan enää sitä lakanaanyyttiä, jonka päällä pojat ennen leikki. Yllättävän hyvin ovat jaksaneet töniä legoja matolle aina siivouspäivänä.


Verson puodin ompelukerhopalasta sain vielä lapaset itselleni. Sisälle laitoin paksua villakangasta, ovat ihanan lämpimät. Kaavan piirtämiseen on tosi kiva ohje ihanassa Tehtaamo-blogissa.

Nyt saan syventyä lempipuuhaani: alkaa ommella vauvalle seuraavan koon vaatteita. Palataan niihin jossain vaiheessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

15. tammikuuta 2017

Neuletakin ohje

Tein itselleni tällaisen kaavun, jonka voi vetäistä päälle tilanteessa jos toisessakin. Kangas on neulosta Eurokankaan palalaarista. Kirjoittelen tähän selvityksen siitä, miten tämän tein.


Erillistä kaavaa ei tarvita, muutama mitta riittää. Tein tämän Hommahuone-blogissa olevalla ohjeella, mutta tein ohjeeseen joitakin muutoksia ja ajattelin kirjoittaa muistiin oman versioni. Kovin on ryttyinen paperinpala, mutta ehkä selvää sentään saa.


Tarvitset täysleveää (150 cm) kangasta 130 cm. 

1. Leikkaa toisesta reunasta kaksi 65 x 100 cm:n kokoista palasta. Tosin kuvissa oleva kaapu on tehty kapeammasta kankaasta ja sain leikattua vain 65 x 80 cm:n palat. Mieluummin olisin tehnyt pitemmän ja siksi kirjasin ohjeeseen tulevia takkeja varten tuon 100 cm.

Leikkaa lisäksi hihat ohjeen mukaan.

2. Aseta etu- ja takakpl oikeat vastakkain ja ompele jompi kumpi lyhyt sivu = olkasauma.

3. Leikkaa jompi kumpi ommelluista kappaleista pituussuunnassa kahtia. Voit halutessasi pyöristää alakulmia kuvan osoittamalla tavalla (ks. katkoviiva).

4. Ompele hihat paikalleen, kohdista 30 cm pitkän sivun keskikohta olkasauman kohdalle.

5. Ompele hiha- ja sivusaumat.

6. Huolittele hihansuut.

7. Huolittele ala- ja etureunat esim. saumurin rullapäärmeellä.

Valmis! 

Itse tein vielä upotetun taskun ja laitoin piristykseksi poronnahasta palan.



Olen ihan mielissäni, että mulla on nyt ohje tällaiseen vaatteeseen, kerta olen niin viluinen yksilö, että hiippailen yleensä aina jonkinlaisessa villatakissa.

6. tammikuuta 2017

Imetysmekko kengurutaskulla

Osallistuin ensimmäistä kertaa Verson puodin suosittuun ompelukerhoon, jossa kaikille osallistujille lähetetään sama yllätyskangas ja siitä ommellaan tiettynä aikana. 

Olipa onni, että osallistuin, sillä paketista löytyi aivan ihanaa Guldusen eli Elina Antilan Sielulintu-joustocollegea hopeaglitter-värissä. Tätä kangasta ei toistaiseksi ole saatavilla metritavarana, joten 60 cm:n pala tuntui sitäkin arvokkaammalta. 

Oli jännä kokemus tehdä vaate näin päin, kun yleensä minulla on selvä visio, mitä teen, kun tilaan kankaan. Pari päivää meni miettiessä ja mekkoonhan taas päädyin.


Kuvista saa harmillisen huonosti selvää, tämä tammikuun alku täällä Lapissa ei ole kovin hyvä aika kuvata mustia vaatteita. Mekon yläosa on tehty suunnilleen naisten Mekkotehtaan Aino-kaavalla. Halusin tällä kertaa väljän mekon. Noihin vaakasaumaan upotettuihin taskuihin on hyvä ohje esim. täällä.

Suurta pähkäilyä tämän mekon kohdalla aiheutti se, että tämä päällä pitäisi pystyä kätevästi ruokkimaan tuota pienokaista. Kokeilin ensimmäistä kertaa ns. kengurutaskua tai sivuluukkua.



Käyttökokemusta ei vielä ole, mutta ajattelin silti tehdä tähän selvityksen, miten tämän tein. Tätä on kyselty Facebookin ompeluryhmässä, enkä löytänyt ohjetta, vaikka monet näitä ovat tehneet eli ei ole missään mielessä oma ideani. Kuvallista ohjetta ei valitettavasti ole, koska mekko on jo valmis.

Näin tein imetysoption:

1. Leikkaa etukappale kaavan mukaan. Aseta etukappale pystysuunnassa oikeat puolet vastakkain ja piirrä esim. isolla lautasella syvimmältä kohdaltaan n. 4 cm syvä kaarre molempiin kylkiin. Itse aloitin kaarteen 7 cm kainalon alapuolelta ja se pääättyi tuohon poikkisaumaan, joka puolestaan alkoi 51 cm olkasaumasta alas. Leikkaa "puolikuut" molemmista kyljistä pois.

2. Leikkaa sisempi etukappale, kainalosta poikkisaumaan. Leikkaat siis suorakulmion, josta muodostuu suuri kengurutasku. Leikkaa muuten samankokoinen ulomman etukappaleen kanssa, mutta kavenna molemmista kyljistä kainalon kohdalta n. 2 cm, jotta valmiissa vaatteessa imetysluukku ei valu alas. 

3. Huolittele ulomman etukappaleen kaarteiden reunat. Itse ompelin käänteen peittarilla. Toki voisi myös kantata, mutta käännös riitti joustavassa kankaassa.

4. Huolittele sisemmän etukappaleen yläreuna. Monet laittavat framilonin, minä senkun saumuroin.

Tässä välissä voit kasata mekkoa/paitaa normaaliin tapaan siihen asti, että haluat ommella hiha- ja sivusaumat. 

5. Asettele sisempi etukappale päällimmäiseksi nurja puoli ylöspäin, sitten ulompi etukappale samoin nurja ylös ja sitten takakappale oikea puoli ylös. Sitten vain ompelet sivusaumat ja näin muodostuu iso tasku. 

Yllättävän yksinkertaista, eikö totta. 

Miten tällä sitten imetetään? Vedetään tuolta kyljessä olevasta aukosta sisempää kangasta alaspäin. Monet kehuvat, itsellä ei ole vielä kokemusta.

Hankala tietää, onko ohje selkeä, joten antakaa palautetta kohdista, joita ei ymmärrä.  

Monet ovat tehneet näitä kengurutaskuja niin, että sisempi etukappale on erivärinen, jolloin tasku erottuu kivasti. Itse halusin nyt mahdollisimman huomaamattoman imetysoption, joten tein molemmat mustasta joustocollegesta.


Toivottavasti imetysoptio on käytännöllinen, sillä tässä mekossa on ainesta lempimekoksi. 

Kiitos Verson puoti ihanasta kankaasta ja kivasta kerhosta!



2. tammikuuta 2017

Tonttujuttuja


Nyt joulun jälkeen voi paljastaa, mitä tänä vuonna sain tehtyä pukinkonttiin. 


Viisveelle neuloin säärystimet, kun talven automatkoilla pyhätakissa pelkät sukkahousut eivät oikein riitä lämmittämään pieniä jalkoja. Lanka on ostettu yli kymmenen vuotta sitten Virosta jostain kivijalkapuodista. Minulla on aivan ihania värejä tätä lankaa, mutta en tahdo keksiä sille käyttöä, kun on täyttä villaa ja kutittaa niin kauheasti. 


Miehelle toivelahja, mustat lapaset ja pipo. Mies toivoi "ihan vain mustat lapaset, ei mitään värejä tai muuta", tuntee kai minut ja tietää riskin, että voi lipsahtaa väriä matkaan. Omin lupineni laitoin kuitenkin ompelumerkin poronnahkaan. Pipo ihan trikoota, sisällä merinovilla. 


Tämän joulun ehdottomasti jännittävin tekele oli äidille ompelemani mekko. Ihme kyllä, mekko oli sopiva ja ilmeisesti jopa myös mieluinen. Kangas on Kuosiverstaan laadukas trikoo. 


Jokainen tyttö sai jotain. Isommille yömekot Marimekon raitakankaasta, vauvalle bambi. Sain vauvalahjaksi ihanan Paapiin teeseitse-paketin, jossa oli kankaalle painettuna bambin osat ja minun tarvitsi vain leikata, ommella ja täyttää. Kääräisin valmiin bambin sitten lahjapakettiin.


Vauvalle askartelin myös eBaysta tilatuista silikonijutuista puruleluja. Ajattelin ripustaa lelut lelukaareen tai kaukaloon naruista.

Lopuksi vielä muutamia jouluisia juttuja, vaikka eivät lahjoja olekaan:


Olen pitkään haaveillut seimiasetelmasta, mutta Suomesta ei tunnu löytyvän ja ulkomailta en ole toistaiseksi saanut tilattua. Tein sitten itse tällaisen. Vuosia sitten hankin Aarikalta laatikollisen ylijäämämateriaaleja. Laatikossa oli helmiä, renkaita ja kaikkea inspiroivaa. Monet kivat jutut olen jo niistä väsännyt ja nyt näihinkin löytyi tarvikkeita. Hyödynsin myös lasten puupalikkalaatikkoa ja liiterin antia. Eläimet puuttuu, jospa ensi jouluna.


Kerholaisille uudet tonttulakit. Olisin laittanut puuhelmet, mutta kulkunen on kuulema oltava, sanoivat he.



Vauvalle piti joulumekko väsätä. Vähän lyhyt tuli, mutta ei kai vauvan ole kovin mukava ihan nilkkapituisessakaan potkiskella.


Pitkään olen ihastellut Verson puodin Sielulintu-kuosia ja tämä värikin, tällainen ruosteenpunainen, oli minun mieleeni. Tässä mekossa viihdyinkin koko joulun, arjet ja pyhät.


Ja vielä koululaiselle mekko joulun juhliin. Menee kyllä muissakin juhlissa, miksipä ei. Kangas noukittu aikoja sitten Eurokankaan palalaarista, jonkinlaista neulosta.


Tässä onkin nyt pidetty pitkähkö ompelutauko, koneillakin on ollut joulurauha. On oltu koko perheellä lomalla. Pari päivää sitten kuorin huput koneista ja suunnitelmia alkaa taas olla. Niistä sitten tuonnempana.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille teille, jotka uskollisesti tai satunnaisesti seuraatte blogiani. Vaikka sivupalkissa on seuraajia vähän, kävijöitä täällä on ilahduttavan paljon. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista, joita olette vuoden mittaan jättäneet. Kiitos ylipäätään siitä, että käytte ja kurkitte, ei tarvitse viestiäkään jättää. Jospa joskus joku saisi jonkun idean tai inspiraatiota, siksi tätä blogia pidän edelleen vuonna 2017.

4. joulukuuta 2016

Päiväuniaikaan ommeltua

Monta joulujuttua on mielessä, ja niitä ennen viime viikkojen tuotoksia tänne.

Pikkuherrakin aloitti kerhon ja halusi sinne repun, elefanttikankaasta. Tämä onnistui edellistä paremmin, sillä kovetin kaikki päällisen osat (paitsi taskun) kovikehuovalla. Ompelu oli vähän työläämpää, mutta lopputulos jämäkkä. 


Kerholaiselle myös uusia paitoja, kun edellisten hihat alkoivat olla lyhyet. Kivan peruskaavan piirsin uusimmasta lasten OB:sta 6/2016, vaihdoin vain helmakäänteen resoriin.


Hylätystä neuleesta tein savupiippukauluspaidan. Kierrätystä.


Pari vaatetta olen tehnyt itsellenikin. Eurokankaan palalaarilöydöstä kellohelmamekon. Imetysluukun saa aika kivasti piilotettua, kun kangas vaihtuu luukun kohdalla. Olen kokeillut erilaisia imetysvaatteita ja palannut tähän alkuperäiseen perusmalliin, näistä tykkään eniten.


Samaten Eukan palalaarilöydöstä tällainen löysä teltta, jossa majailla.


Vauvalle olen ommellut haalareita. Hän alkaa viihtyä lattialla ja tekee mieli laittaa oikein lämmintä päälle sinne maan rajaan. Muokkasin haalarikaavasta tällaisen, joita olen huomannut kutsuttavan baggydresseiksi, mistä lie noin hieno nimi peräisin, oisko joku valmiskaava. Nyt varmaan kaikki valistuneet ompeluihmiset nauraa mulle, kun en tiedä baggydressien alkuperää, mutta en siis tiedä. Ihan kätevä malli silti, kun vaippa mahtuu hyvin ja ennen kaikkea näppärä ommella. 



Alemmankin haalarin lahkeet on saman mittaiset, kuva vain jotenkin vääristää. Uskomaton materiaali muuten tuo joustofrotee. Kierrätin haalariin kankaan aikoja sitten ommellusta mekosta ja täydestä menee vielä, sisäpuolella vain vähän nukkaa. Pari yöpukuakin tein samalla kaavalla ilman huppua. Metrivetoketjun totesin näissä tosi käteväksi, kun saa vetoketjun jatkumaan resoriin asti juuri sopivasti.


Uudet sukat vauvalle lapsia nukuttaessa.


Kovia pakkasia on jo välillä ollut ja tilasin metrin merinovillaa. Ompelin koululaisille villakaulurit ja vauvalle pari lakkia. On se vaan ihana materiaali tuo.



Viimeisenä eräs ihana projekti: ompelin pian syntyvälle pienelle serkulle tervetuliaispakkauksen.


Samalle pienelle ompelin kaukalopussin untuvatakista. Sain viisi neulaa poikki. Tuolla instagramin puolella moni muukin kertoi samasta ilmiöstä. Jäin miettimään, voiko se untuvasulassa oleva kova osa katkaista neulan vai miksi ihmeessä kone, joka ompelee vaivatta paksua farkkua, ei pysty tähän materiaaliin.


Kortissa meidän vauvan jalka <3.


Odotellaan joulua. Luin tänään jostain kauniin ajatuksen: "Nyt on rauhallinen ja kaunis vuodenaika, kun vain malttaa rauhoittua." Niinpä.