Ompeluhuoneen kauppa

7. toukokuuta 2017

Kevätjuttuja

Minun ompeluhuoneessani kevään tulon tietää siitä, että alkaa lakkien ja hattujen teko. Voi ja ah, miten ihanaa näitä on tehdä! 


Ensimmäiseksi uusi tuttavuus. Kaavoitin tällaisen hilkan. Näitä olen nähnyt norjalaisten ompelijoiden tekevän ja pitkään olen haaveillut, nyt viimein sain toteutettua.


Vauvalle oma lierihattu, kun muillakin perheen naisilla on.


Näitä peruslakkeja olen tehtaillut paljon aiemminkin, tällaiset tein vauvalle täksi kesäksi. Eurokankaan alesta kevättalvella ostin metritolkulla mustaa tikkivuorta. Laitoinkin sen päällikankaaksi vauvan haalariin ja sisälle vuoriksi trikoota, hihoihin liukasta vuorikangasta. Tällä puvulla luulisi (no, toivoisi) tarkenevan Lapin kesässä. 


Uudet pipot myös kolme- ja viisveelle.


Kokeilin tehdä isolle pikkumiehelleni tällaisia isojen poikien lippiksiä. 


Näitä pusasin yhden viikon tuossa kevättalvella. En olekaan ennen tehnyt samalla kaavalla kuudelle lapselle. Opin myös jotain uutta: kaitaletasku. Neljännessä alkoi jo sujua.


Myös tähän toppiin sain idean norjalaisista käsityöpiireistä. Seuraan Instagramin puolella muutamaa aivan ihanaa norjalaista käsityötiliä. Lankana Adlibriksen alpakkavilla (kyllä, ne myy myös lankoja). Tuntui mukavalta neuloa, toivottavasti kestää kulutusta.


Tämän topin ompelu tuotti hiukan aivovoimistelua, mikä ei liene pahitteeksi näin äitiyslomalla. Onneksi eräs niin taitava ompelijakaveri neuvoi, kiitos Paula!


Ekaluokkalaiselle palapelipaita, tilkut alkaa huveta.


Kalateemalla t-paitoja. 


Ja paidoille kaveriksi parit shortsit.


Vauvalle pikkuisen jo seuraavaa kokoa varastoon, kun niin teki mieli näitä pienia ommella.




Välikausitakinkin sain viimein itselleni ommeltua. Kivan kankaan löysin viime kesänä Anttilan konkurssimyynnistä.


Pari imetysmekkoa ja legsut myös. Olen tykästynyt tuohon nauhakujaan, kun se häivyttää imetysoption mukavasti. Ajattelen, että vaatteesta saa kyllä näkyä, että se on imettävän äidin vaate, ei siinä mitään. Yritän kuitenkin tehdä pitkäikäisiä vaatteita ja siksi tykkään tällaisista ratkaisuista, joita voi käyttää imetyksen jälkeenkin.


Viimeiseksi hyvän mielen kuva <3. 

Sain haltuun Vimman lettiä. Olin tosi luova (hahhah) ja tein itselleni ja vauvalleni leggarit. Kuvittelin mielessäni sellaisen soman kuvan, jossa kahdet jalat, pienet ja isot on sievästi ja harmonisesti, mutta eihän tuo lapsukainen ollut yhtään samaa mieltä. Siinä on sitten isot jalat tukevasti maassa ja pienet iloisesti ilmassa. 

xxxxxxx

Tämä oli vähän turhan iso pläjäys kerralla. Yritän päivittää blogia ahkerammin jatkossa. Tai sitten ommella vähän vähemmän :).

Tuubihuivin ohje

Sitä ajattelee, että surautanpa äkkiä tuubihuivin, kun näyttää entiset olevan hukassa/pieniä/reikäisiä. Ei muista ollenkaan, että tämähän on se ompelus, joka on maailman helpoin, kun vain muistaisi, miten se pitikään tehdä. Viettää sitten, taas kerran, puoli tuntia blogeissa etsien mittoja ja ompelujärjestyksiä. 

Tästä syystä kirjaan nyt tänne ihan itselleni (ja ehkä myös sinulle) tiedoksi sen, miten ommellaan tuubihuivi. Tuubihuiveja on monenlaisia, nyt on kyse sellaisesta, jota ei kiepauteta kaulan ympäri, vaan joka on ikään kuin korkea kauluri ja joka on kaksinkertainen


1. Leikkaa joustavasta kankaasta pala, jonka mitat ovat n. 50 cm (korkeus) x 45 cm (leveys). Nämä ovat sopivat mitat n. 5-vuotiaalle. Näillä mitoilla valmiin tuubin korkeus tulee olemaan n. 24 cm ja leveys n. 22 cm. Tämä korkeus lienee sopiva myös isommalle lapselle ja aikuiselle, mutta leveyttä voi hienovaraisesti lisätä. Toki myös kankaan joustavuus vaikuttaa jonkin verran erityisesti leveysmittaan.

2. Taita kangas kahtia leveyssuunnassa. Tarkoitan: asettele kangas niin, että kuvio on oikeinpäin edessäsi, ota kiinni alanurkista ja vie ne ylänurkkien päälle. Ompele pitkä sivu. (Joo, tee juuri näin, vaikka sinusta tuntuu, että teet väärin.)

3. Asettele kampe kaksinkerroin oikeat vastakkain ja ompele sauma. Jätä muutaman sentin kääntöaukko n. 10 cm joko sauman alusta tai lopusta. 

4. Käännä oikein päin, ihmettele lopputulosta, se onnistui! Sulje kääntöaukko pienillä pistoilla käsin. 


Tadaa, ensi keväänä se ohje on sitten täällä tallessa.

Ps. Pysy kuulolla. Kohta tulee viime aikojen ompelupläjäys, mutta tein tästä ohjeesta oman julkaisun, ettei huku kevätompelusten jalkoihin.

26. maaliskuuta 2017

Oodi siskoille yms.

Onpas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Olen nyt täydennellyt isompien lasten vaatevarastoja, kun syksyn ajan olen innoissani ommellut lähinnä vain vauvalle. 


Tilasin taas R-collectionilta collegea ja ompelin isoille pojille paidat. Vaihdoin ympyrät keskenään, ei tullut hukkapaloja. Kohdehenkilöiden lempiväreistä tein tereet piristykseksi ja myös siksi, että saan kompensoitua saumavarojen aiheuttamaa hukkaa. Ihmeen hyvin pallot asettuivat kohdilleen.


Yritän vaihteeksi olla kankaanostolakossa, mutta sorruin ostamaan tätä Verson puodin uutta pulutrikoota pienen palan, kun niin kovasti halusin tällaisen paidan. Taisi tuo poikakin tykätä, kun vahti vieressä kuvaamisen ajan, etten vie paitaa mihinkään kauas.  


Ensi syksyn eskarille ompelin vähän pidempiä paitoja sillä ajatuksella, että voi käyttää näitä leggareiden kanssa. 


Ja paidoille kaveriksi leggareita. 


Facebookin ompeluryhmässä pohdittiin, miten tällainen toppi tehdään. Innostuin kokeilemaan ja onnistuinkin, vaikka kyllähän tässä ratkojaa tarvittiin taas aika runsaasti.



Mekon ja lakin ompelin ystävän vauvalle.


Samoin tämän jumppiksen.


Näitä nappihousuja olen tehnyt jo aika monet, mutta teinpäs lisää, kun kerran ovat osoittautuneet meidän käytössä tarpeellisiksi. Nämä ovat muuten kaikki kierrätysmateriaaleista tehtyjä, siinä on mekkoa, paitaa ja housua silputtuna uusiokäyttöön. 


Kankaanpainojutut ovat alkaneet kiinnostaa minua, ehkä siksi, että kaapissa on kankaanpainovärejä, jotka sain eräältä ihanalta ihmiseltä, joka ei enää tarvinnut niitä. Seula on jossakin, etsitty on, mutta ei löydy. Piirsin sitten ihan vapaalla kädellä tällaisen krakan pikkumiehen trikoopaitaan. Samaisella kaavalla kuin nuo aiemmat housut, tein tällaiset vähän pyhäisemmät. Näihinkin kangas on kierrätetty jostain meidän tyttöjen, siis siskojeni, hylkäämistä housuista. Nuo joustavat housukankaat ovat aivan minun aarteitani, sillä tuollaista kangasta en oikein ole kangaskaupoista löytänyt ainakaan niin kivoissa väreissä kuin tehdasvalmisteisissa. Että vink vink vaan siskot rakkaat, jos jää käyttämättä, niin täällä käytetään. 


Ihan ilman pienen tytön vaatteita ei tämäkään julkaisu näköjään silti jää. Luulin, että tällaiset frillapyllyhousut ovat epäkäytännölliset, mutta mikään, mikä on näin ihanaa, ei voi olla epäkäytännöllistä. Pitkään taistelin vastaan, kun katselin muiden tuotoksia, mutta nyt kun hän viettää aikaa enimmäkseen vatsallaan, annoin itselleni periksi. Body on Metsolan joustocollegea, kivan paksua, niin tarkenee yhdellä bodylla. 


Kun nyt pääsin hehkuttamaan ihania siskojani, jotka lahjoittavat tarpeettomat vaatteensa minulle jatkojalostukseen, niin jatketaan nyt samalla linjalla: eräs heistä tässä taannoin ihan muitta mutkitta ojensi minulle palan tällaista ihanaa Verson puodin Maijan Karitsa -kangasta ja sanoi, että "Haluaisitkohan ommella tästä jotakin V:lle ja B:lle?" Kai minulla on joku ompelijan sielu, kun ilahduin tästä lahjasta enemmän kuin olisin ilahtunut valmiista vaatteista. Ehkä tuo kankaanostolakkokin jotenkin vaikutti asiaan. 


 Vauvalle olen neulonut myös villatakin ja väri ei liene kenellekään blogiani seuranneelle tai minut tuntevalle kovin suuri ylllätys.



Ylemmässä kuvassa väri on todellisempi, alakuvassa säädöt ja muut vähän vääristää. Napit on takana tässä asiassa. Villatakin kaveriksi ompelin shortsihaalarin. Toivottavasti sopii vielä kesällä.


 Kohta alkaa kesälakkikausi. Sormia jo vähän syyhyttää siihen suuntaan ja ideoita hautuu mielessä. Keväthangille kaavoitin vauvalle toppalakin, se tapahtui purkamalla tehdasvalmisteinen osiin ja siitä piirsin sitten kaavat. 


Tällaisia tällä kertaa. Omistetaan tämä postaus nyt sitten siskoille ja toki myös veljille. Aina välillä sitä havahtuu miettimään näiden "itsestäänselvien" ihmisten merkitystä. Kiva ajatus, että näillä meidänkin lapsilla on vielä aikuisenakin paljon sisaruksia. 

12. helmikuuta 2017

Kannattaako ommella ja neuloa kauniita vaatteita?

Jos pitäisi nimetä vuodesta yksi kuukausi, joka on erityisen hyvä ompelukuukausi, se olisi joko tammi- tai helmikuu. "Härkäviikot", joulutouhut takana, valo lisääntyy, kevät alkaa hiipiä mieleen.


Vauvallehan minä eniten olen ommellut, tuolle pienelle ihanaiselleni. Instagramissa eräs ompelukaverini jakoi kuvan tämän tapaisesta frillapaidasta ja ihastuin siihen niin paljon, että oli kokeiltava. Frilla kiertää siis niskan takaa yhtenäisenä. Taskut nyt on vähän liikaa puolivuotiaalle, mutta halusin silti tehdä nekin. 



Kevättä kohti katse kääntyy aina joustamattomien puuvillojen pinoja kohti. Kokeilin vauvalle tällaista shortsimekkoa, kun tavalliset mekot on koko ajan kainaloissa, vauva liikkuu jo niin paljon. 


Kesällä näitä voi käyttää sitten ilman alusvaatteita, mutta jo nyt sukkisten ja bodyn kanssa.


Päätin, etten tee vauvalle isompia nahkatossuja, kun ne ristiäisiin tehdytkin on jääneet tosi vähälle käytölle. Villasukathan ne on käytännölliset, mutta niin vain löysin yhtenä päivänä itseni leikkelemästä nahkaa. Mahtaa jäädä melkein koristeeksi, mutta onpahan söpöt.


Huomaan enemmän ja enemmän ompelevani yksivärisistä kankaista, välillä tulee ihan kuosiähky, mutta kyllä tämä(kin) kangas on silti niin mahdottoman kaunis. Tämän on taiteillut niin lahjakas Leena Renko, tämän meidän Lapin yliopiston kasvatteja muuten hän.


 Pari haalaria myös pakkaspäiviin.


Tuo Instagram ompelupiireineen tarjoaa kyllä vähän liikaa virikkeitä minulle. Sieltä sain idean tällaiseenkin paitaan. Maalasin pensselillä kankaalle nuo mustat kuviot emo-väreillä, siis kankaanpainoväreillä. 


Kehtaan esitellä tämän toisenkin paidan, vaikka en ole pitkään aikaan epäonnistunut näin pahasti. Harmi vain, että se kävi isotöisen neulepaidan kohdalla eikä esimerkiksi jonkun nopean ompeluksen. No, jospa tämä alkaisi näyttää paremmalta lojuttuaan hetken kaapissa, tai sitten puran. Tuli siis vain huonon mallinen. Syytän huonoa ohjetta, mutta se on typerää, sillä minun olisi pitänyt ymmärtää, että ohje on huono. Lapaset on sentään ihan ookoo.


Kesää kohti jo vähän tällaista mekkosta ja polvipaikkalegginssit.




Eurokankaan palalaariin olin hukkua, kun satuin paikalle juuri kun sinne oli purettu maailman ihanimpia villasekoitekankaita. Niistä surautin pitkän villatakin (suunnilleen) sillä ohjeella, mikä pari tekstiä taaksepäin on täällä blogissa. Helppo kuin mikä.


Pikkuisen samistelua meidän tyttärille myös. Toiselle legginsit, toiselle body. 

Ja sitten nämä frillapyllypöksyt. Näitä on monet ommelleet ja olen yrittänyt ajatella, että nuo frillat tuolla takapuolessa on epäkäytännölliset ja tarpeettomat ja vaikka mitä, mutta niin vain tällaisetkin tein. 
Vauvallehan on ihan sama, onko päällä kaunista vai ei, frillat ja kuosit on hänen näkökulmastaan ihan yhdentekeviä. Kyllä se kuitenkin ainakin minun mieltäni piristää, että lapsilla on joskus kauniit vaatteet. En tarkoita nyt kalliita merkkivaatteita, vaan sellaisia, mitkä ovat minun mielestä kauniit. (Ja samaan hengenvetoon sanon, että aika usein meillä kotilapset on yövaatteissa koko päivän, kun kellään ei huvita pukea ja ollaan vain täällä kotona, ja silloin on estetiikka kaukana.)


Haluan vielä kertoa noiden vauvan jalassa olevien villasukkien tarinan: kun toiseksi nuorin lapsemme oli vauva, sain paketin eräältä puolitutulta vanhukselta. Paketissa oli villasukat vauvalle, kauniit, lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ihmisen neulomat villasukat. Viime viikonloppuna tuo vanhus peiteltiin haudan lepoon. En päässyt hautajaisiin, mutta pidin vauvalla kotona näitä villasukkia ja ajattelin, että ihminen elää paitsi muistoissa, myös siinä, mitä on neulonut, ommellut, maalannut, piirtänyt, rakentanut.






22. tammikuuta 2017

Tammikuussa ommeltua

Tässäpä näitä tammikuussa valmistuneita nyt.


Olen saanut ilon ja kunnian ommella joitakin vaatteita minulle tärkeille ihmisille. Tämän hupparin tein siskolleni. En raskinut tehdä taskuja tai mitään muuta, mikä rikkoo ihanan kankaan. 


Anopilleni ompelin mekon Kuosiverstaan kankaasta. Tämä kuosi (josta olen musta-valkoisena tehnyt aiemmin itselleni legginsit), on minulle erityisen rakas. Kuosin suunnittelija Elina on kertonut, että kangas on saanut inspiraation Kivijärven rantakivikoista, juuri niistä, joilla olen kaikki lapsuuteni kesät hyppinyt ja joilla meidän lapset kiipeilee nykyään kesälomilla. Oli mukava, että mummu valitsi juuri tämän kankaan. 


Vauvalle tein pikaisen puru- ja rapistelulelun: ompelin tuollaisen päistä kapenevan suorakulmion sisään rapisevaa paistopussia ja solmin kankaan puurenkaan ympärille. Itseni ja meidän sakin vauhdin tuntien näin parhaaksi liittää leluun klipsin, jolla saan sen kiinni esim. kaukaloon tai vauvan vaatteisiin ja pysymään ehkä hetken kauemmin tallessa. (Mekon olen neulonut edelliselle tytölle aikana ennen blogia. Se on nyt tässä vain kuvausrekvisiittana.)


Joinakin hetkinä olen ollut oikein tyytyväinen itseeni, kun olen saanut ommeltua muutaman sellaisen asian, jotka on pitkään pitänyt ommella, mutta joita olen siirtänyt houkuttelevampien juttujen tieltä eteenpäin. Talossa on kuusi lasta, jotka kaikki leikkivät paljon legoilla ja osa vielä sitäkin enemmän. Ehkä se oli tuo joululoma, joka viimein sai minut yrittämään jotain rotia tähän legokaaokseen.  

Tein pari legomattoa, jotka toimivat samalla säilytyspusseina. Halkaisija näissä on 150 cm eli käytin kankaan koko leveyden. Ompelin reunaan leveän, n. neljän sentin nauhakujan, jotta kiristysnauha kulkee riittävän hyvin. 


Joo on meillä edelleenkin legoja lattialla, mutta eipä ole ainakaan enää sitä lakanaanyyttiä, jonka päällä pojat ennen leikki. Yllättävän hyvin ovat jaksaneet töniä legoja matolle aina siivouspäivänä.


Verson puodin ompelukerhopalasta sain vielä lapaset itselleni. Sisälle laitoin paksua villakangasta, ovat ihanan lämpimät. Kaavan piirtämiseen on tosi kiva ohje ihanassa Tehtaamo-blogissa.

Nyt saan syventyä lempipuuhaani: alkaa ommella vauvalle seuraavan koon vaatteita. Palataan niihin jossain vaiheessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!