Uusi aluevaltaus

Tämän ompeluksen myötä astuin pois mukavuusalueeltani: ompelin takin rakkaalle puolisolleni!

Tällaisen kolitsitakin, hänen toiveidensa pohjalta.

Tulipa huomattua, että tällaiseen kamppeeseen menee aika paljon kangasta. Piti tulla siniset hihat, mutta tulikin mustat, kun kangas ei riittänyt.

Toimitin aviopuolison nappilaatikolle etsimään nappeja takkiin ja hän löysi sieltä tällaisen Suomileijona -napin.  Epäili, että on armeijasta varastettu. Minulla ei ole mitään aikaisempaa mielikuvaa tuosta napista. Olen kyllä paljonkin ostellut kaikenlaisia epämääräisiä nappinyyttejä kirppiksiltä. Melkein puoli perhettä intoutui tutkimaan nappilaatikkoa, ja nyt on rivi ihania nappeja odottamassa, josko äiti ompelisi niille vaatteen.

Jotenkin liikuttaa sellainen ajatus, että joku mummo jossain kerää jokaisesta pois heitettävästä vaatteesta napit talteen ja sitten, kun mummo muuttaa palvelutaloon, on kasa nappeja, mutta ei mitään käyttötarkoitusta niille. Mummon lapset vie napit Konttiin, ja minä tulen ja ostan ne pilkkahintaan ja sommittelen niitä sitten taskuihin ja mekkoihin.

Nämä napit on kyllä ihan oikeasta kaupasta ostettu. Ei löytyny viittä samanlaista muuten.

Voisin ommella ehkä tuolla miehelleni toisenkin kerran. Olen minä ennenkin ommellut hälle, housut, isänpäivälahjaksi. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa ja ne housut kyllä ilahdutti, ei ollut tulla naurulle loppua ollenkaan. Tuli nimittäin aika reilusti sellaiset haaremityyppiset, kun ei ollut kaavaakaan. Oikein hyvät kotihousut. Jotta minähän olen melkein jo asiantuntija tällä mieheni vaatettamisen saralla.

Räsymattovillatakki

Lapsia nukuttaessa olen pitkin kevättä kutonut tällaista kesätakkia vauvalle.

 Takkiin oli suunnitteilla huppu, mutta lanka loppui kesken. Olen ostanut langan joskus vuosia sitten paikallisesta Taito Shopista enkä saanut lähdettyä etsimään lisää, vaan muutin suunnitelmia ja lopetin neulomisen siihen, mihin lanka loppui. Tuli tällainen kummallinen kaulus, jota voi pitää pystyssä tai alas käännettynä. Pari nappiakin jo etsin kaulusta piristämään, mutta en taida uskaltaa laittaa niitä paikalleen, kun tämä lapsihan kuitenkin saisi ne joku kerta suuhunsa.

Kuvio on törkeästi kopioitu Marimekon Räsymatto-kankaasta. Pohjavärinä tässä vain valkoisen sijasta vihreä, kuten huomata saattaa.

Takki on vuoritettu trikoolla. 

(Kamera vääristi värin ihan kummaksi näissä viimeisissä kuvissa.)

Ja vielä itselle muistiin tämä pallokuvio. 

Ulkovaatteita ja muuta

Täällä on ommeltu tarpeeseen, kun kaikki kevätvaatteet on hukassa (siis varastossa, josta niitä tuntuu olevan mahdoton löytää) tai pieniä käyttäjilleen.

Itselleni tein välikausitakin ja sain sen valmiiksi nyt, kun välikausi alkaa olla lopuillaan. Odotellaan siis tulevia välikausia. Kaikki alkoi 1,5 euron raitakangasinvestoinnista kirpputorilla. En tietysti tätä takkia aloitellessani arvannut, että vinoraitojen kohdistaminen ei ole helppoa eikä hauskaa. Muitakin ongelmia kohtasin ja tämä tekele oli vähällä lentää roskiin useammankin kerran, mutta ns. turmeluksen energialla (= hermostumisen voimalla) sain sen tehtyä loppuun. Keltainen vetoketju kirppikseltä. Vuorikankaana Eurokankaan ohuin vuoritikki. Taskuihin värkkäsin tuollaiset tampit KAM-nepeillä, kun en jaksanut ajatella, miten vetoketju sinne laitetaan. 

Ei mene raidat kohdalleen eikä moni muukaan, mutta onpahan valmis!

Tälle neitokaiselle ei löytynyt mistään sisarusten vanhoja ulkohousuja, joten Eurokankaan PUL-kankaasta vuorelliset kurahousut. (Ja nyt muistin, että jossain on hälle haalarikin, kun vielä löydän sen...) 

Oli niin tylsät pökät, että tein piristykseksi sydämen takapuoleen. Ja muistin ripustuslenkin, ihme! Tuosta vyötärökuminauhan ompelusta sellainen yksityiskohta, että olen huomannut erittäin käteväksi ommella kuminauha suoraan paikalleen. Eli kuminauha ympyräksi ja taitteen sisään ja taite kiinni kaksoisneulalla tai ilman. Ei tarvitse kikkailla hakaneulojen kanssa.

Tupsupipon tyttö tahtoi myös, koska veljilläkin on. Otin pari kuvaa siitä, miten teen tuollaisen kurttupipon, vaikka moni varmaan tämän homman hallitseekin:

Ensin suorakaide yhdeltä sivulta kiinni ja sauma keskelle kuvan osoittamalla tavalla (pipon keskitakasauma).

Sitten työnnetään molemmista reunoista kangasta kohti keskikohtaa ja saumaa niin, että saadaan kangas nelinkertaisesti. Hankala selittää, mutta jospa kuvista saisi selvää. Tässä on siis pipon yläreuna. Vaikuttaa aluksi vähän hassulta, mutta kun ompelee tuon sauman ja kääntää oikeinpäin, niin kurttupipohan se siinä. 

Paksummista kankaista teen yksinkerroin ja käännän alareunan. Ohuemmista trikoista kaksinkerroin. Tuon kurtun ompelin vain päällyskappaleeseen ja sen, joka jää sisälle päätä vasten ompelin ihan tavallisesti kaaren muotoon. Alla oleva kuva yrittää havainnollistaa tätä asiaa. Vasemmalla kurttuosio, oikealla kaareva sisäpipo. Sitten vain taittelin ne sisäkkäin ja keskitakasaumasta tikkasin, että pysyy kaksinkerroin.

Tähän loppuun vielä muutama kampe, jotka on jääneet laittamatta tänne. Osa ommeltu jo aikoja sitten.

Kirppiksellä silmiin sattui paksusta joustocollegesta (tai siltä se ainakin vaikutti) ommellut punavalkoruudulliset pökät, jotka olivat kaksi kertaa leveämmät kuin nyt. En nyt tiedä, voiko näitä sanoa minun ompelemikseni, kun kavensin lahkeen ulkosaumoista ja tein takataskut. Minun tuunaamani ainakin ovat.

Edelleen kirppislöytö oli tämä farkkustretch, josta sain sopivasti kahdet legginsit koulutytölle. Ilman sivusaumaa, kuminauha vyötäröllä. Mukavan paksua kangasta tämäkin. Ihan ohuet legginsit kun on heti puhki yms.

Imetystunikan tein jo aikaa sitten Majapuun neuloksesta. Ensimmäinen ompelemani neulosvaate, mutta ei takuulla viimeinen. Ihanan tuntuinen materiaali päällä eikä mikään mahdoton ommellakaan. 

Seuraavan kerran teen imetysluukun sisäosan kapeammaksi, koska neulos jonkun verran venyy käytössä ja pesuissa. 

No niin, se on kiirastorstain iltapäivä.

Rauhallista pääsiäistä Oivan ompeluhuoneen lukijoille!

Erilainen takki

On mukavaa, kun lapset kasvavat. Isoille lapsille tulee ommeltua erilaisia juttuja kuin pienille lapsille.

 Erehdyksestä uuteen yritykseen ja uuteen erehdykseen poukkoilleen ompelu-urani aikana olen väsännyt lukuisia hupullisia retrotakkeja, mutta nyt tuli ihan erilainen, kun lapsukainen esitti itse toiveita. Vaaleanvihreää piti olla eikä missään tapauksessa lapsellista.

Tällainen siitä sitten syntyi. Kangas ei ole ulkovaatekangas, vaan Eurokankaan puuvillakangasta. Takilla ei ole tarkoitus pahemmin ulkoilla, joten kelvannee.

Kaulukseen otin mallia omasta talvitakistani.

Napeiksi päällystin Nappikauppa Punahilkasta tilaamiani aihioita, joista olen aiemmin tehnyt hiuslenkkejä ja pinnejä. 

Ja tähän takkiin muistin viimein laittaa ripustuslenkinkin. Vuorikangas Eurokankaan vuoritikkiä.

Halusin takkiin hihat, joissa ei näy päällepäin ollenkaan saumaa. En (taaskaan) muistanut, miten se "käsi käteen" hihansuu oikein tehdään. Aikani surffailin internetin ihmemaailmassa ja päädyin Tosimummon takkiohjeeseen, jossa ihan kuvan kanssa selitettiin tämä asia niin, että nyt luulen muistavani sen seuraavallakin kerralla. Monta muutakin kätevää takintekoniksiä opin tuosta ohjeesta, joten kiitosta vaan sinne suuntaan! Alareunan ompelin nurjalle käsin.

Nyt on talossa takkeja vähäksi aikaa (paitsi että haluaisin itsellekin uuden takin jostain ihanasta kankaasta).

Norsutakit

Norsutakit pojille.

Kangas Finlaysonin norsuklassikko. Norsut isompia kuin siinä perinteisimmässä versiossa ja myös kangas paksumpaa puuvillaa. Pienempää takkiin jouduin tekemään hihat Marimekon paksusta raitapuuvillasta, mutta ei se niin pahalta näytä kuin pelkäsin.

Hupun vuorit ja taskupussit Eurokankaan peruspuuvillaa, josta on saatavilla aika ihania sävyjä.

Kanttasin kamppeet kauttaaltaan ympäri mustalla kanttinauhalla ja siihen oli sitten kätevä hurauttaa vetoketju kiinni. 

Vetoketjun vetonuppeihin väsäsin tuollaiset norsujutut. 

Vuoritin takit Eurokankaan tikkikankaalla.

(Vasta äsken huomasin, miten typerästi kiinnitin hupun takkiin. Niskasaumanhan olisi saanut aivan kätevästi piiloon, kun olisi ommellut vuorin ja päällisen huput erikseen takkikappaleisiin, kuten olen aikaisemimssa takkikarkeloissa tehnytkin.)

No nyt on norsutakit poikasilla. 

Norsuja ynnä muuta

Jostain syystä olen vähän koukussa norsuihin. Norsukankaita on hankala ohittaa ostamatta ja erilaisia norsuneuleitakin on tullut neulottua näköjään. Tässä postauksessa nyt mm. tällaista norsuasiaa.

Tämä tekele ei ole kyllä ihan uusi enää, mutta tekee mieli esitellä se täällä, koska tähän liittyy niin arvokas tarina: neuloin tämän äidiltäni saadusta villalangasta, jonka hän oli saanut omalta äidiltään. Siis mummolan lampaiden villasta kehrättyä lankaa. Itse en tosin ole koskaan noita lampaita nähnyt. Ne olivat jo historiaa, kun synnyin. Tietäisipä kansakoulun opettajana toiminut mummuni, että lapsenlapsenlapsi käyttää ekaluokalla hänen lampaistaan tehtyä mekkoa. Mekko tuntuu käsissä vähän rasvaiselta ja tuoksuukin melkein lampaalle. 

Mekko kutittaa aika paljon, mutta menee aluspaidan kanssa. En ole vielä rohjennut pestä. Ohje on oikein kätevä: neulotaan ylhäältä alas, aloitetaan siis kauluksesta, eikä koko kamppeeseen tule yhtään saumaa. Tämän tavan tehdä villapaita olen oppinut Mutturalla-blogista, ohje täällä.

Sitten ihan Novitan Floricasta neulottu villatakki. Lanka, jonka olen todennut kestävän aikaa ja kulutusta. Malli ei voi enää tästä yksinkertaisemmaksi muuttua: aina oikein -neuletta koko hökötys. Reunat kanttasin samaisella aina oikein -neuleella, vaihdoin vain valkoiseen väriin. Poimin valmiin takin reunoista silmukat pitkälle pyöröpuikolle. Vaatteen kulmissa lisäsin joka toinen kerros yhden silmukan molemmin puolin nurkkasilmukkaa.

Tämän villatakin lanka on muistaakseni Novitan, mutta kun se on jo toiseen kertaan neulottu, niin en muista, mitä se oli. Neulomisessa on se etu ompeluun nähden, että voi käyttää villatakkia vuoden, purkaa sen ja neuloa siitä uuden villatakin. Tuon hunajakennokuvion ohje esim. täällä. 

Nyt Lotta toimii taas mallina varsinaisen käyttäjän vielä verhoutuessa salaperäisyyden peittoon. Olen yrittänyt tehdä täydellistä kaukalopussia vauvalle (siinä onnistumatta), ja tämä on uusin yritys. Tässä vauva puetaan haalariin, kaukalon remmit kiinnitetään haalarin päältä ja se lukitusmöhkäle sujautetaan haalarin läpi tuosta mustalla kantatusta aukosta, joka on siis sekä etu- että takapuolella haalaria. Varulta ompelin vielä aukkoihin tarranauhaa, jos joskus käytän tätä ilman kaukaloa.

Aika näyttää, onko tämä nyt sitten aivan täydellinen... Kangas kirppikseltä, hupun vuorikangas Eurokankaasta. Vuoritin ohuella fleecellä, koska kokemukseni mukaan vauvat ovat aina hiestä märkiä, kun ne nostaa kaukalosta. Kylmällä voi sitten pistää peittoa päälle. Kaava muokattu jostain vanhasta unipussin kaavasta. 

Sitten vielä hiukan potkarisatoa. Kuvat vähän auringon pilaamia, mutta jos täällä pohjolassa paistaa lokakuussa aurinko, niin on sen annettava vähän näkyä...

Vasen kangas Metsolan joustofroteeta, oikea trikoo Marimekosta, tehtaanmyymälästä. Kaava (muistaakseni...) itse piirtämäni. 

Tämäkin joustofrotee on muistaakseni Metsolasta. (En enää koskaan yritä ommella vetoketjua ruudulliseen kankaaseen. Kolme kertaa yritin ja nyt saa kohdistukset kelvata...)

Käännettävät hihansuut on näissä potkareissa. Ohje esim. annakookoon blogissa.

Ja vielä yksi vauvanvaate, tilkkulaatikossa pyörineestä Metsolan pallojoustofroteesta huppari, jonka leikkelin jonkun bodyn mukaan. Onpahan nyt pallokangas tuhottu kokonaan, yksi etappi sekin.

Että sellaista tällä kertaa. 

Tuumasta toimeen

Tuleekohan tästä blogi vai mikähän tästä tulee? Ei sitä tiedä, kun alkaa ompelemaan tai neulomaan jotain, mikä on lopputulos. Siksihän juuri se onkin niin mukavaa. Saattaa tulla paljon hienompi tekele, kuin oli tarkoitus, tai sitten ei. Sama on tämän blogin suhteen. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Kun melkein kaikki, mitä teen, tapahtuu tuumasta toimeen -periaatteella, saattaa yhtäkkiä tulla mieleen, että alkaa pitämään blogia ja sittenhän sitä jo huomaa pitävänsä blogia. Eli tuumasta toimeen.

Yritän olla lakossa kankaiden oston suhteen ja tuhota vanhoja kankaita, mutta tätä Verson puodin Taimi-kangasta en voinut vastustaa. Ekaluokkalaiselle huppari omalla kaavalla, johon ideat tosin on vohkittu erinäisiltä ompeluystäviltä.

Samaiseen tilaukseen jotenkin livahti tätä Paratiisin puutarha -kangasta sen verran, että siitä sai Mekkotehtaan Alviina-kaavalla mekon pienelle neitokaiselle. Vähän pidensin helmaa ja hihoja sekä kavensin kaula-aukkoa, aiemmista kokeiluista viisastuneena. 

Sitten näitä Tuhoa vanhat kankaasi -projektin tuotoksia:

Noen pilaamasta villatakista syntyi kuudet lapaset. Tuntuu olevan kovin suurta tuo lapasten hävikki tässä huushollissa, joten liikaa näitä ei ainakaan ole. Saapa nähdä, kestävätkö saumat käytössä vai alkaako neulos purkaantua. Jostain vanhasta lapasesta piirtämälläni kaavalla leikkasin, saumurilla hurruuttelin, peukuissa katkoin aika monta neulaa. Sainpahan silti valmiiksi!

Ostin joskus vuosia sitten kirppikseltä pari pussilakanaa eurolla. Ne ovat hyvin palveleet siinä tehtävässä, mutta aika reikäisiksi käyneet. Nyt rohkenin leikellä rakkaan lakanan takiksi. Pohjana on Ottobren Loikka-paitakaava, johon lisäsin leveyttä, hupun ja vetoketjun.