Virkatut lapaset

Todelliseen tarpeeseen syntyneet lapaset. Olen tänä syksynä hukannut kahdet rakkaat villalapaset, äidin neulomat ja mieheni kummitädin neulomat. Löydän ne vielä, kuten aina ennenkin, mutta alkoi jo sormia palella niin paljon, että piti saada äkkiä lämmikettä tähän hätään. 

Kyllä tämä parjattu Internet silti on aarreaitta esimerkiksi tällaiselle harrastelijakäsityöläiselle. Googlen kuvahaku ja Pinterest tarjosivat niin monet lapaset, että oli vaikea valita. Päätin kokeilla virkattuja lapasia lähinnä siksi, että niitä kehuttiin nopeiksi valmistaa ja totta se kyllä oli. Olisinko käyttänyt näihin lapasiin aikaa korkeintaan pari tuntia. 

Ohje Novitalta, seuraaviin muutoksin (itselle muistiin, sillä tähän virkkauslapaseen varmaan vielä palaan, kun joku muu tarvitsee äkkiä lapaset): 

1. En tehnyt ranteeseen nappikaitaletta, vaan ryhdyin suoraan virkkaamaan lapasosaa.

2. Tein vain viisi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten vaihdoin pylväisiin, koska älysin, että näin lapanen valmistuu vielä nopeammin. (Eihän pylväät niin tiiviitä ole kuin kiinteät silmukat, mutta kyllä noissa sormet sisällä pysyy.)

3. Kärkikavennuksessa en tehnyt ollankaan välikerroksia, johtuen näistä pylväistä. Viimeisen kavennuskerroksen tein kiinteillä silmukoilla.

4. Peukaloa kavensin viidennellä kerroksella 3x1s. (Peukun tein kiiinteillä silmukoilla.)

Lankana Novitan Isoveli, menekki arviolta yhteensä yksi kerä. Koukku nro 5, kuten ohje käskee.

Nyt on lapaset, vähän reilut, mutta eipähän kiristä. 

Koulupojalle

Syysloman kunniaksi koulupojan pari hupparia ja virkattu lippis.

Tätä hupparia tehdessä kantavana ajatuksena oli silputa mahdollisimman monta palaa collegelaarin pohjalta. Sininen ja harmaa college ovat käyttämättömiä, R-collectionilta tilattuja. Selkäpuoli sen sijaan vanhasta valkoisesta hupparista kierrätetty ja hupun vuorikangas jostain minun vanhasta tunikasta, Marimekon tasaraitakangasta.

Lapset tykkää, kun vetoketjun voi laittaa kokonaan kiinni ja leikkiä kummitusta. Kaiken lisäksi vetskari on tosi helppo ommella yhdellä saumalla niin, että eri puolet yhtyvät hupun yläreunassa. (Voisko vielä huonommin selittää...?) Kaavan olen piirtänyt itse jostain sopivan mallisesta paidasta.

Keltainen huppari samoin R-collectionin collegea, joka kestää erittäin hyvin pesuja ja kulutusta. Ainakin vielä jokin aika sitten sieltä pystyi tilaamaan pakan päitä tosi edulliseen kilohintaan. Myös resoreita kannattaa kysellä. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että voisin ehkä kohta ostaa lisää resoria, koska keltaisen hupparin molempiin hihoihin ei riittänyt samaa väriä. 

Ja pitihän se vielä (ainakin) yksi lippispipo virkata, kun alkuun on päässyt. Ohje siis täällä. 

Takakappale taas eri kangasta, noita R-collectionin jämäpaloja.

Onpa nyt taas hetkeksi huppareita.

Virkattua, neulottua ja esiliinoja

Kun on syksy, oiva neuloo ja neuloo vaan ja joskus vähän virkkaa. Virkkaamisessa on se huono puoli, että pitää tuijottaa sitä tekelettä, että mihin kohtaan koukun iskee. Neuloessa voi lukea iltasatua tai matkustaa autossa tai vaikka mitä. Virkkasin kuitenkin pojille lippikset. Tupsujen tekoon osallistuivat myös päähineiden omistajat.

Malli näihin löytyi sattumalta netistä Pirkan sivuilta. Jämälangoista, mitä lie, en tiedä.

Sukkia minun ei kannattaisi tehdä, sillä tähän taloon saadaan sen verran taidokkaita sukkia lahjana, että oivan taidot eivät siihen riitä, mutta silti olen muutamat sukat kyhännyt taasen:

Näistä en pysty antamaan kummempia tietoja. Malliin virikettä sain googlen kuvahaulla ja lankana joku Novitan lanka, kun vain muistais mikä.

Tämä kuvioneule on melkoisen hauskaa neuloa. Kyseessä ei oikeastaan ole palmikkoneule, vaikka se siltä ehkä näyttääkin. Neuleessa vuorottelevat kolme kerrosta:
1. krs: *2 o, 2 n*, toistetaan tähtien väliä
2. krs: *1 o, langankierto, 1o, 2 n*, toistetaan taas tätä, eli silmukat todellakin lisääntyvät tällä kerroksella
3. krs: *nosta 1 s neulomatta, 2 o, vedä neulomatta nostettu kahden neulotun yli, 2 n*, eli tällä kierroksella kavennetaan edellisellä kierroksella lisätyt.

Tämä kyllä venyy käytössä vielä paljon tavallista joustinneuletta enemmän. Olen tehnyt tällä kuviolla mm. itselleni pipon, johon mahtuisi ainakin kaksi päätä, mutta eipä pipo kiristä.

Tässä uusi väri, johon aivan ihastuin, kun Prismassa näin. Novitan Seitsemää veljestä, ja yhdestä kerästä riitti näihin kaikkiin ja vielä on jäljellä hyvänkokoinen syttyrä. 

Alkais kuulema olla piparinleipomisaika, kun on jo lokakuu. Muutama esiliina on arvatenkin tarpeen, kun siihen hommaan porukalla ryhdytään. Tässäpä siis sellaisia:

Tämä kangas on tuotu Virosta Vorü-nimisen pikkukaupungin pienestä kangaskaupasta, jonka nimeä en tietenkään enää muista. Aika ohut kangas, mutta ei kai sitä voi Eemeli-kangasta vastustaa. On tätä jossain Suomessakin ollut myynnissä, muistelen nähneeni. 

Tuon hatun tein yksinkertaisesti siten, että mittasin kohdehenkilön päänympäryksen ja leikkasin suorakaiteen muotoisen suikaleen, jonka pituus on n. 2 cm pidempi kuin päänympärys, korkeuden täytyy olla 2 x se, mitä lopputulokseksi halutaan. Sitten leikkasin ympyrän, jonka kehä on arviolta 1/3 pidempi kuin suorakaiteen pitempi sivu ja hurautin sen reunaan rypytyslangan. Ompelin suorakaiteen ympyräksi ja taitoin kahtia, kuten esim. hihansuuresorin. Kurttasin ympyrän saman mittaiseksi kuin hatun alaosa ja yhdistin osat. Kokinhattuhan se siinä.

Nämä kankaat kirppiksiltä. Yllättävän pienistä paloista saa esiliinoja. Noita palojahan tahtoo aina jäädä nurkkiin pyörimään.

Ja sitten vielä kangas, joka ei varmaan tarvitse esittelyä. Palvellut joskus nuoruudessani mekkona, mutta nyt vähän tarpeellisemmassa tehtävässä.

Osa näistä saattaa päätyä pukinkonttiin eri puolille Suomenmaata, kuka ties. Kertokaapa mielipiteenne, mikä esiliina on mieluisin?

No niin, tästä lähtien saan siis pestä paitojen sijasta esiliinoja. Vaihtelu virkistää.