Ompeluhuoneen kauppa

26. lokakuuta 2014

Virkatut lapaset


Todelliseen tarpeeseen syntyneet lapaset. Olen tänä syksynä hukannut kahdet rakkaat villalapaset, äidin neulomat ja mieheni kummitädin neulomat. Löydän ne vielä, kuten aina ennenkin, mutta alkoi jo sormia palella niin paljon, että piti saada äkkiä lämmikettä tähän hätään. 


Kyllä tämä parjattu Internet silti on aarreaitta esimerkiksi tällaiselle harrastelijakäsityöläiselle. Googlen kuvahaku ja Pinterest tarjosivat niin monet lapaset, että oli vaikea valita. Päätin kokeilla virkattuja lapasia lähinnä siksi, että niitä kehuttiin nopeiksi valmistaa ja totta se kyllä oli. Olisinko käyttänyt näihin lapasiin aikaa korkeintaan pari tuntia. 

Ohje Novitalta, seuraaviin muutoksin (itselle muistiin, sillä tähän virkkauslapaseen varmaan vielä palaan, kun joku muu tarvitsee äkkiä lapaset): 

1. En tehnyt ranteeseen nappikaitaletta, vaan ryhdyin suoraan virkkaamaan lapasosaa.
2. Tein vain viisi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten vaihdoin pylväisiin, koska älysin, että näin lapanen valmistuu vielä nopeammin. (Eihän pylväät niin tiiviitä ole kuin kiinteät silmukat, mutta kyllä noissa sormet sisällä pysyy.)
3. Kärkikavennuksessa en tehnyt ollankaan välikerroksia, johtuen näistä pylväistä. Viimeisen kavennuskerroksen tein kiinteillä silmukoilla.
4. Peukaloa kavensin viidennellä kerroksella 3x1s. (Peukun tein kiiinteillä silmukoilla.)

Lankana Novitan Isoveli, menekki arviolta yhteensä yksi kerä. Koukku nro 5, kuten ohje käskee.



Nyt on lapaset, vähän reilut, mutta eipähän kiristä. 

19. lokakuuta 2014

Syyslomalla

Syyslomalla viimein ompelin vähän:


Pikkumiekkoselle hupparin, koossa 86 jo. 


Ja farkut, tämän lapsen ensimmäiset. Erään eteläntädin hylkäämistä ihanan joustavista ja sopivan ohuista farkuista pienennetty. Kiitosta vain sinne suuntaan.


Henkselit otettu samaiselta tädiltä perityistä farkkushortseista. 


Ompelin henkselit kiinni takaa, edestä kiinnitin napeilla, jotka henkseleissä oli valmiina. 


Kolmevuotiaan vaatekaappi on täynnä rikkinäisiä ja liian pieniä vaatteita. Tehtiin siis muutamasta kaapin pohjalle hylätystä tilkusta himpessalle (lue: prinsessa) kotivaatetta. 


Tein legginssejä talveksi paksuista kankaista, nämä mustat velourista. 
Paidan silityskuva Pikku-Piltistä. En ole ollut oikein tyytyväinen näihin silityskalvoihin. Aluksi ne näyttävät säntillisiltä ja siisteiltä, mutta muutaman pesun jälkeen nukkaantuvat, värjäytyvät ja repsottavat reunoista. Kokeillaan vielä. Jospa musta väri toimisi vähän paremmin.


Jostain syystä en ole koskaan pitänyt tästä lammas-kankaasta, mutta eihän pihi ihminen jätä kangasta käyttämättä. Peruspaita Heilt spesiell og jubel -kirjan kaavalla, samoin kuin tuo pikku-ukon huppari tuolla ylempänä. Olen edelleen ihastunut tuohon kirjaan, jonka kaavat ovat riittävän kapeita. Tässä paidassa kaula-aukko tosin vähän liian avara. Legginsit joustofroteesta.


 Vielä keltaiset leggarit paksusta trikoosta ja epäonnistunut paita. Pienensin vanhasta maripaidasta ja kaula-aukko on liian iso. Eipähän kiristä. Jos vaikka kesähelteillä pitää, niin tuuletus toimii yms.


Jo aikaa sitten koulutytölle legginsit. Kangas sukellettu Eurokankaan palalaarista. Näitä tarttis lisää ja monta muutakin, mutta eipä sitä kannata ompeluajan puutteella itseään masentaa. Onhan tähänkin asti vaatteet joka aamu löytyny jokaiselle jostain ja kaupastakin saa, kun sinne asti selviää.

Se on sitten viimeisen syyslomapäivän ilta. Joulua kohti mennään.