Karvalakki

Vielä ehdin syyslomalla ommella karvalakin neidille, koska velipojillakin on. 

Meinasin kirjoittaa, että "surauttaa karvalakin", mutta ajattelin olla rehellinen kuitenkin. Olisinko kääntänyt tämän viisi kertaa kääntöaukosta ympäri ennen kuin sain istumaan edes jotenkin. Onpahan nyt kaava tulevia inspiraatioita odottamassa. Puuvillakangas ei ole kaikkein armollisin materiaali istuvuutta ajatellen, mutta tyttö valitsi tämän kankaan. Eikä tämä räntäkelien lakki ole, mutta pakkastahan täällä Lapin talvessa saattaa esiintyä.

On kyllä ollut hauskoja hetkiä ompeluhuoneessa tällä syyslomalla, mutta nyt työt kutsuu, koneet on peitelty ja ideoita yritetään myös haudata tai siirtää tuonnemmaksi, mutta saa nähdä, miten onnistuu. Pitäisi varmaan alkaa blogi- ja instagramlakkoon, ettei saisi ainakaan yhtään uutta ideaa enää. 

Vielä on jotakin syyslomalla ommeltua postaamattakin, mutta ne on mulle itselle ja niiden kuvaaminen tahtoo siirtyä koska se on niin, äh, hankalaa.

Tyttövauvan mekkoja, pipoja ja kännykkäpussi

Pikaisesti tulin vain kertomaan, että olen ommellut sellaisia juttuja, joiden ompelemista rakastan. Olen ommellut tyttövauvan mekkoja.

Ei ole tyttövauvaa talossa eikä lähimaillakaan, mutta ompelin kokeeksi myyntiin Facebookin ommeltujen vaatteiden kirppikselle.

Tilkkukoriakin yritin epätoivoisesti tyhjentää, vaikka ei se tuntunut vajenevan. Tein tupsut trikoisiksi samalla tavalla kuin keväällä. Ovat kestäneet pesuja ja olen ollut ihan tyytyväinen kaikin puolin tähän tekniikkaan. Myyntiin tein, mutta enpäs ihan raskinutkaan sitten, vaan nappasin omilleni muutaman kuitenkin.

Tämä kännykkäpussi ja avainnauha tulikin sitten ihan tarpeeseen ja suoraan käyttöön meidän ekaluokkalaiselle. Niskaan laitoin tarran kaiken varalta, kun aina hirvittää nämä kaulassa roikkuvat narut näiden pikkuapinoiden kiipeilyjä seuratessa. Kiinnitin sivuun pienen lenkin, jossa poika saa pitää avaimiaan, jos tämä nyt auttaisi vähän tätä joka-aamuista "missämunavaimet", "missämuntakki", "äitimissämunkengät" -rumbaa. (Ei sillä, että tämä kyseinen ekaluokkalainen olisi mitenkään heikoin lenkki näissä asioissa tässä perheessä, mutta joka aamu on jollakin jotakin hukassa ja saattaapa olla perheen äidilläkin.)

Osa mekoista ja pipoista on vielä myymättä, joten jos joku kiinnostaa, niin laita sähköpostia. 

Päähineitä

Ompelin kuopukselle lippiksen.

Samaan syssyyn innostuin tekemään kesäpäähineen myös neitokaiselle. Hän valitsi pinkin, yllätys yllätys.

Pojan lakki kuudesta ja tytön neljästä kiilasta. Kuudella tulee pyöreämpi ja tahdoin tyttärelle tuollaisen mummomaisen.

Päällyskankaissa on tukikankaat antamassa ryhtiä.

Lippiksessä on takana kuminauha ja päälaella nappi, kuten kuvasta voi päätellä.

Sisällä on puuvillakankaasta vuori, joka on huonosti silitetty, minkä voi myös päätellä kuvasta.

Ei se kuitenkaan taaskaan ihan näin helposti onnistunut. Ensimmäisestä lippiksestä tuli liian pieni. 

Jostain syystä toisesta lippiksestä tuli vielä pienempi. Mutta kolmannesta tuli onneksi sopiva.

Ja kesälakkien myötä täällä on kesä. 

Ei kumisaappaita, ei takkeja, vaan aurinko ja kesäiset rannat ja metsät!

Kesäpipot

Meidän ompeluryhmässä ommeltiin pipoja myyjäisiin. Talkoilin muutaman pipon ja sain itselleni ihanan, toimivan pipokaavan, kiitos Sakru! Sain enemmän kuin annoin, kuten monesti käy, kun uhraa vähän aikaansa jonkun yhteisen hyvän eteen.

Tein myyjäispipojen lisäksi uudet pipot talon joka kakaralle. 

Kuvaaminen oli tällä kertaa harvinaisen hauskaa. Kaikki kuusi innostuivat leikkimään yhdessä, kun pienimmäinenkin viimein pysyy sen verran pystyssä, että pääsee piirileikkiin. 

Tyttöjen pipoissa rusetit sivusaumoissa, kaksinkertaisesta trikoosta. 

Poikien pipoissa trikoosta tehdyt, vanulla täytetyt tupsut, jotka ompelin käsin kiinni. Isoimman pojan pipossa tuollainen hassu roikkuva tupsu, josta tulee mieleen lapsuudesta tutut maataloustuotelogoilla varustetut ilmaisjakelupipot.

Tässä he kaikki vielä yhteiskuvassa. 

Tämä oli ihanaa terapeuttista ompelua valoisina kevätiltoina (tai -öinä) työpäivien välissä. 

Pipo ja paitoja mun pojallein

Iltapuhteina pipo koululaiselle. 

Sainpahan kulutettua vuosikaudet kaapin pohjalla lojuneet ei niin minun väriset Novita Woolin loput tähän. Päähine on neulottu 1 o 1 n kaksinkertaisesta langasta, mutta nostin neuloessani  oikean silmukan takareunasta, jolloin tuo oikean silmukan "rivi" korostuu tuollain.

Minun poikani onnistui jollain tuntemattomalla tavalla hankkimaan uuteen talvitakkiinsa heti repeämän. En keksinyt mitään tapaa paikata sitä huomaamattomasti, joten päätin paikata sen huomattavasti. Ompelin reiän päälle mustan nahkaympyrän ja liitin siihen pätkän heijastinnauhaa, koska takista puuttui sellainen tärkeä juttu. 

Näissä mun yrityksen ja erehdyksen kautta etenevissä projekteissa toimii usein periaate: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Virhe voi näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta, jos ei kerro kenellekään, että se on virhe. 

Pari hupparia ompelin samaiselle jälkeläiselle jo aikaa sitten, kun jotenkin tämä poikapuolisten ihmisten vaatteiden kulutus tuntuu olevan tuplasti kovempaa kuin tyttölapsilla. 

Jämäpaloista ja kavereilta saaduista kamppeista koottu vaatekappale. Taskuun tein tuollaisen nahkanapinreiän. Nahanpalaan saksilla reikä vain. Ainakin muutaman pesukierroksen se on kestänyt ihan kelvollisesti. (Alakuva ei ole kai ihan tarkka, mutta on taas tämä toivoton marraskuu, jolloin ei voi kuvata valoisalla, koska ei kerkeä, kun on aina pimeä.)

Kuvasta ei hyvin näy, mutta kaula-aukkoon tein nahasta lenkin napille. Kovasti kiitoksia sinne kylän toiselle puolelle näistä nahkapaloista! (Ja älkää kysykö, miksi kauluksessa on nappi. Sovitaan, että se oli suunniteltu...) 

Hupaisa juttu tämä viimeinen vaate. Eräs perheenisä luopui R-collectionin hupparista ja jotenkin se(kin) hylätty vaate päätyi meille. Asettelin hupparin päälle 134-senttiset kaavat ja kokosin sen uudelleen. Kaula-aukkoon ja huppuun en koskenut ollenkaan. Poika sai itse valita resorien värin. 

Hetken mietin, onko sopivaa laittaa tähän omaa ompelumerkkiä. Tulin siihen tulokseen, että laitan sen, koska eihän tämä ole aito R-collectionin huppari enää ja se tunnustettakoon oiva-lappusen myötä.

Ps. Tein Oivan ompeluhuoneelle facebook-sivut. Sinne pääsee tuosta oikeasta sivupalkista tunnisteiden alta. Ajattelin, että moni blogin lukijoista ei kai ole bloggerissa ja voi olla helpompaa seurata facebookin kautta. Tarkoitus on aina laittaa facebookkiin linkki, kun julkaisen täällä jotain, mutta muuten aion pysyä täällä rauhallisen blogimaailman puolella.

Hyvää isänpäivää kaikkien lasten isille! Olette lapsillenne ainoita maailmassa.

Lakki ja shortsit

Minun pikkuinen poikani viettää ensimmäistä kesäänsä.

Ottaa käteen hiekkaa, se tuntuu erilaiselta kuin mikään muu ennen. 

Ompelin hänelle uuden lakin, koska entinen meni hukkaan.

 Shortsitkin tein, kun helteet vaan jatkuu ja jatkuu. Minun poikani varmaan luulee, että kesät on aina tällaisia. Ei vaatteita, ei huolia. Uimarantoja ja hiekkaa, vähän eväitä välillä.

Ps. Suuret kiitokset kummitädille, joka kaitsi katrasta, jotta sain ommella lakin.

Kesäkuusta heinäkuuhun

Kesäkuun lopussa ompelin pipoja. 

Vaihtelun vuoksi pientä kurttua takaraivolle. En tiedä, miten tuollainen rytty virallisesti tehdään, mutta ompelin rypytyslangan, kiristin sitä sopivasti ja ompelin päälle tavallisen suoran ompeleen. Hyvin pysyi kurtut kohdillaan ja pipotkin tiiviisti päässä kesälomareissulla. Oli kyllä kylmät säät.

Lähempi pipo trikoota kaksinkerroin, taaempi velouria yksinkerroin. 

Koitti viimein heinäkuu ja helteet. Jo aikoja sitten ompelin vauvalle hellehaalarin. Kangas ostettu vuosia sitten Etelä-Virosta Vorü-nimisen paikkakunnan pienestä kangaspuodista. Kuvassa ei oikein näy, mutta kankaassa seikkailevat Vaahteranmäen Iida ja Eemeli. 

Edessä nepparit. Vähän liian harvassa, koska en kerinnyt kauppaan hakemaan lisää. Ihanan viileä hellevaatemateriaali kyllä on tuo puuvilla, kun ei välitä rypyistä. Pitäisi muistaa vain lisätä väljyyttä kaavoihin. Tämäkin alkaa käydä reisistä pieneksi. Sattumalta juuri Eemelin värinen resori on muistaakseni R-collectionilta.

Jotta nyt se on sitten kesä ja kärpäset. Nautitaan!

Käännettävä lakki

Kuvittelin varautuneeni hyvin kesän tuloon, mutta eipä vain perheen kuopuksella ollutkaan riittävän viileää kesälakkia, kun ensimmäiset helteet koittivat. 

Kokeilin tehdä lakin niin, että sitä voi pitää kummin päin vain. Ennen olen jättänyt lakkia kasatessa kääntöaukon johonkin vuorisaumoista, mutta nyt jätin sen alareunaan niskan kohdalle eikä ommelta huomaa, kun lakki on siltä kohdalta kurtussa tuon solmimis- ja kiristysnauhan ansiosta.

 Aika usein kaipaan yksiväristä lakkia, kun lapsukaiselle on puettu jo ties mitä kirjavaa päälle siihen mennessä, kun päästään lakkia päähän laittamaan. Tein siksi yksivärisen toisen puolen.

 (Toki olisin voinut silittää tuon keltaisen kankaan vähän paremmin, mutta muistaakseni minulla oli sillä hetkellä kiire, kuten yleensä.)

Lakin kaava on itse muutamia ihania lakkeja matkien väsätty. 

Kuviollisen kankaan sain tässä vähän aikaa sitten lahjoituksena, ja Marimekostahan se on alkujaan peräisin. Keltainen taas on Eurokankaan peruspuuvillaa pakalta. Suosittelen muuten lämpimästi tätä Perlan puuvillakangasta. Saatavilla on aivan ihania värejä, eikä väri juuri haalistu useammassakaan pesussa. 

 Jo vain nyt passaa kahdella hampaalla hymyillä! 

Poikavauvalle vaatetusta

Pitkin matkaa olen ommellut kaikenlaista tälle pienimmälle lapsukaiselleni. 

Metsolan apilajoustofroteesta haalari, jossa reilusti leveyttä. Ajatuksena käyttää ulkohaalarina kesäiltoina (kun tuo pakkanen vain ensin väistyisi). Sivusaumattoman haalarin kaavan olen väsännyt muutamaa valmiskaavaa apuna käyttäen. Nepit myös lahkeissa, jotta voi vaihtaa helpommin vaipan. Raitaresorit Majapuulta.

Hupussa Marimekon raitatrikoo väärinpäin, kun kangas ei riittänyt oikeinpäin. 

Tämän vauvanvaateprojektin aikana yritin muodostaa vakiintunutta mielipidettä kantinkääntäjästäni. Tätä Majapuun collegehaalaria ommellessani olin sitä mieltä, että en pidä laitteesta: se kiristi resorikaitaleen liian tiukalle, minkä näkee esim. hupun reunasta.

Tämä samalla kaavalla kuin edellinenkin haalari.

Kirjastossa kun käytiin, niin lainasin ihan Ottobre-lehden 2/2012 ja piirsin sieltä Bert-bodyn kaavan, koossa 74 cm. Oli riittävän kapea ja kaikin puolin hyvä kaava. Samaisesta lehdestä myös tuo housukaava.  

Bodeja hurruutellesani aloin ajatella taas kauniita ajatuksia kantinkääntäjästä. Jotenkin trikoon kanssa se toimi paremmin. Valmista tuli äkkiä, kun kanttaus oli kätevää. (Kiitos Paula vinkistä. Teipillä vaatteet seinälle, kun lattialla ei oo tilaa kuvata...)

Nuo nauhapipot muokkasin jonkun ikivanhan lakkikaavan pohjalta. Pipot on niin ihania pienillä pojilla, mutta niin on nauhalakitkin ja tässä nyt yritin yhdistää molemmat ihanuudet. 

Siksak-trikoo Majapuulta, musta trikoo kaapista, resorit R-collectionilta, lakin kangas Luulajasta, ison kauppakeskuksen kangaskaupasta. Tämän tarkempaa informaatiota ei tästä päästä tällä hetkellä valitettavasti irtoa.

Samalla linjalla jatketaan, ei mitään uutta. Ruutujoustofrotee Metsolasta, norsut Ottobren kaupasta ja musta trikoo, kuten myös lakkikangas tilkkulootasta.

Tuo housukaava sitten olikin oikein iloinen yllätys, sillä takana on takakiila ja nyt mulla on toimiva kaava pöksyihin, joihin mahtuu hyvin myös kestovaippa. Tuo takakiila siis nousee vyötärölle asti. Keski-etu -saumaa ei ole ollenkaan. 

Ja vielä yhdet, kun oli niin hyvät kaavat kerrankin.

Velour jälleen Metsolasta ja trikoo Marimekosta, tottahan toki. Raitaresori Majapuulta, vihreä resori Metsolasta. Housut tuolla samaisella kaavalla, jota mainostin, mutta lisäsin siihen jalkaterät näihin yksilöihin.

Sellainen loppuhuomautus, että on se vain jälleen kerran ihmeteltävä tätä vauhtia, millä nuo ihmisen lapset kasvaa. Minun pienellä vauvallani on kaksi hammasta, minun pieni vauvani syö pottuporkkanaa ja juoksee kai kohta minua karkuun. Olispa vielä vähän aikaa pieni...