Ompeluhuoneen kauppa

28. elokuuta 2016

Sitä sun tätä

Lisäilen tässä sunnuntaipäivän ratoksi tänne kesän aikana valmistuneita juttuja, jotka ovat jääneet postaamatta.


Tämä reppu valmistui ihan äskettäin, kun neitokainen pääsi kerhoon ja huomasimme edellisenä iltana, että reppu puuttuu. Suosittelen lämpimästi huomaamaan tällaisen tärkeän puutteen vähän aiemmin. Harvoin olen näin minuuttiaikataululla ommellut, mutta reppu ehti kerholaisen mukaan ja yölläkin ehdin vähän nukkua. 

Tällaiseen "kånkeniin" on netissä loistava ohje Villa&Villa-blogissa. Tein repun niistä tarvikkeista, mitä kotoa löytyi, mutta seuraavaan aion hankkia kovikehuopaa, jotta saan vielä vähän tukevamman. Tässä on tukikangasta päällyskankaissa paitsi selässä ja pohjassa retkihuopaa. 


Myös olkahihnoihin laitoin retkipatjaa pehmusteeksi.


 Ja pieni kerholainen oli tyytyväinen. 


Ekaluokkalaiselle ompelin pari paitaa koulun aloitukseen...


... ja isommalle tytölle perushupparin, joka sopii minkä tahansa vaatteen kanssa.


Kolmevuotias tarvitsee housuja housujen perään ja tein taas tällä loistavalla Relaxit fit-kaavalla muutamat lisää.


Tein näihin piristykseksi valenappilistat. Housuissa ei ole edessä eikä takana haarasaumaa (toisin kuin kaavassa, olen jättänyt sen pois) ja niinpä ompelin vain yksinkertaisesti tuohon päälle nappilistan. Nauhat tein tällä kertaa trikoosoiroista, joita en ole mitenkään huolitellut. 


Tämä kesän helteillä ommeltu mekko on myös unohtunut laittaa tänne. Kuvakin on kiireessä räpätty ja kuten kuvasta näkyy, puuvillamekossa näkyy totisesti, kun muutama lapsi on kiehnännyt sylissä. Mitäpä sitä ryppyjä peittämään, kun ei se kuitenkaan onnistu. Mekon kaavan otin vanhasta mekosta, jonka äitini on ommellut aikanaan minua odottaessaan. Tuokin mekko on ollut taas ahkerassa käytössä; kyllä vanha hyvä puuvilla kestää!


Vauvalle olen viime aikoina lähinnä neulonut, se tuntuu tämän jättimahan kanssa mukavammalta kuin ompelu. Tein alpakkalangasta tällaisen tervetulosetin, lakin, tumput ja sukat. Lakilla on tarina: Britannian hoviin syntyi keväällä 2015 prinsessa Charlotta. Kun häntä esiteltiin maailmalle muutama tunti synnytyksen jälkeen, hänellä oli päässään käsin neulottu lakki, joka oli - kauheaa - väärinpäin. (Kaikkeen ne prinsessojen äidit joutuvatkin, esittelemään vauvaa täysin toipuneen näköisenä heti synnytyksen jälkeen.) Tämän tyylimokan jälkeen nettiin on ilmestynyt ohjeita ja kuvia tästä lakista juuri näin päin kuin prinsessa sitä käytti. Ajattelin, että onhan meidän seitsemännellä lapsella syytä olla samanlainen lakki kuin Britannian kuninkaallisella jälkeläisellä ja neuloin tällaisen.


Nyt pitää taas keksiä jotain käsityötä, sillä odottavan aika on pitkä, totisesti.

20. elokuuta 2016

Lisää vauvajuttuja


Olen aikani kuluksi väsäillyt kaikenlaista vauvaa odottaessani. Nyt viimein saan aikaiseksi lisätä näitä myös tänne blogin puolelle.


Nämä paidat kyllä lähtivät jo paketissa matkaan lämmittämään jonkun toisen äidin vauvaa.


Mekot eivät ole kovin käytännöllisiä vastasyntyneillä, mutta teki niin kovasti mieli tehdä jotain tällaista mekkomaista, niin tein tällaisen tunikapaidan. 


Sain äidiltä tarpeettoman untuvatakin ja muokkasin siitä kaukalopussin. Olihan se jännää yhtenä iltana tuolla ompeluhuoneessa itsekseen hihitellä, kun höyheniä lenteli sakeanaan ilmassa. Lopussa ei enää edes naurattanut, mutta jotenkin sain kaikki reiät tukittua. Kai tuonne vielä höyheniä jäikin vauvaa lämmittämään. 

Tuttiketjuja olen tehnyt muutaman lisää. Olen huomannut kätevimmäksi kiinnittää tutin ihan tuollaiseen pieneen hiusrenksuun, kun kaikki ne tätä tarkoitusta varten myytävät hilavitkuttimet tahtovat käytössä venyä ja käydä löysiksi.


Kuusi edellistä lasta on haettu sairaalasta esikoiselle neulomassani villahaalarissa ja melkein en olisi raskinut siitä luopua. Se vain on aika huonon mallinen ja ottanut pesussa väriä jne, joten tein nyt uuden. Lankana ihana ihana alpakka. Neuloin taas ylhäältä alas ja pyörönä. Valmiin työn leikkasin keskeltä auki siksakattuani ensin keskikohdan ympäri. Siihen sitten neuloin nappilistan. Vältyinpäs taas neulomasta nurjaa.


Ihastuin kovasti tähän kuvioon. Tämä on Ragga Eiriksdottirin käsialaa, tosin muokkasin niin, että tein vain neljä kukkaa, kun muuten kuvio ei olisi mennyt tasan.


Joku aika sitten neulottiin paljon näitä kapaloita, toukkapusseiksi niitä nimitettiin, ja minäkin päätin kokeilla, olisiko tällainen käytännöllinen vastasyntyneelle. Valepalmikkoa on kuvio ja pinkit koristeet on tehty jo viisi vuotta sitten.


Hupun tein ikään kuin kantapään ohjeella, vaikka itse teen kyllä sukkiin sen perinteisemmän kantapään. (Tällä oli joku nimikin, jota en nyt saa päähän.) 


Kokeilin painaa harsoja perunalla, jotta saisin vähän piristystä näihin kulahtaneisiin rätteihini. Saapa nähdä, miten pysyvät kiinni, kun pesuja taatusti tulee useita. Emo-väreillä painoin.


Tällaisen kotelon reissuja varten väsäsin joku aika sitten vaipoille ja vaihtovaatteille. 


Ei tähän paljon mahdu, mutta eipä tarvitse sitä pakollista toista vaatekertaa kantaa kassin pohjalla. Tuon tuttiketjun olen väsännyt Aarikan helmistä jo aikoja sitten ja edellleen se on mun lemppari. Tosin sitä voi käyttää vain ihan vastasyntyneellä, kun se käy vaaralliseksi siinä vaiheessa, kun vauva alkaa tarttua helmiin kiinni ja työntää niitä suuhun.


Vaunuverhon tein myös emo-väreillä painamalla, ihan vain sormenpäällä painelin nuo kuviot. Idea on jostain netistä, mutta en nyt enää muista mistä.


 Ensimmäiseksi vaunu- ja kaukaloleluksi virkkasin tällaisen auringon. Tässä on juurikin haettu sitä, että vastasyntynytkin kiinnostuisi, perusvärit ja hymyilevät kasvot. 


Ja vielä pari peittoa. Keksin haluta vauvalle peiton tästä Vimman lettikuosista. Tämä nyt vain on niin haluttu kuosi, että sitä ei tahdo saada ihan mistään. Tilasin lopulta Vimmalta puuvillakassin ja ratkoin sen peitoksi. Toisella puolella pehmoinen flanelli. Tämä on siis ennemminkin tällainen vilttityyppinen, johon vauvan voi kietoa kapaloon.


Ja tämä toinen on ihan tavallinen pussilakana, jonka ompelin Anttilan konkurssimyynnistä ostamastani puuvillasta. 

Tällekin pienelle, kuten edelliselle, tein Piipin, johon on loistava ohje Sakrun ja Lotan blogissa täällä. Muistan hämärästi, että näitä tehtiin meillä kotona myyjäisiin, kun olin pieni, tupa kerääntyi täyteen ompelevia äitejä. Kai se sieltä jostain juontaa juurensa tämä kipinä käsillä tekemiseen. Tällainen Piipi on turvallinen, pehmeä ja sopii kaikenikäisille lapsille. 


No niin, olipas näitä kertynyt. Niin mukava on ollut puuhailla ja väsätä kaikkea. 

1. elokuuta 2016

Ompelumerkkejä Kiinasta

Tilasin ompelumerkkejä Kiinasta saakka ja ajattelin tehdä aiheesta oman postauksen, kun tästä on useammassakin netin ompeluryhmässä viime aikoina kyselty enkä itsekään helposti löytänyt aiheesta tietoa, kun sitä ennen tilausta etsiskelin.


Tilasin merkit AliExpress-verkkokaupasta, täältä. Kun kirjauduin palveluun, sain käyttööni viestipalvelun. Latasin puhelimeeni AliExpressin sovelluksen ja puhelin alkoi piippailla viestien merkiksi. Joku elävä henkilö sieltä maailman toiselta puolelta oli minuun erittäin ystävällisesti yhteydessä, joskin hiukan heikolla englannilla. Tein tietokoneella mallikappaleen, josta kävi ilmi teksti ja mitat ja lähetin sen tälle ihmiselle. Tekivät siellä Kiinan maalla mallikappaleen ja kun hyväksyin sen, edettiin painoon ja tehtiin kerrassaan 1000 merkkiä. Luulisi sen nyt hetkeksi riittävän. Henkilö lähetti minulle kuvan näistä 1000 merkistä ja sen nähtyäni maksoin tästä huvista 40 euroa.

Mielellään kannattaisin kotimaista tai mahdollisimman lähellä tuotettua, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Kotimaassa tai Euroopassa tehdyt vastaavat tuotemerkit maksavat yli kymmenen kertaa enemmän, ainakin ne, mitä minä olen löytänyt ja olen aika paljon asiaa vuosien varrella tutkinut. 


Merkit saapuivat minulle noin kolmessa viikossa ja näyttävät minusta oikein somilta. Juuri tällaiset yksinkertaiset halusin, mutta samaan hintaan olisi kai saanut mukaan jonkun logon tai pidemmänkin tekstin. 

Sellainen huono puoli tuossa AliExpressin sovelluksessa tosin on, että sieltä löytää kaikkea muutakin kivaa ompeluun (ja muuhun) liittyvää. Äsken tilasin kokeeksi 50 metallinepparia hintaan 1,11 euroa. Kokeilen, saanko ne Prymin pihdeillä kiinni. Sitäkään en saanut selville, sisältävätkö nikkeliä. Jos sisältävät, käyttömahdollisuudet rajoittuvat aika paljon, mutta ajattelin ottaa riskin ja katsoa, mitä sieltä tulee. 

Palataan taas ompeluasioihin, kun tässä kerkeän ommella. On nyt ollut paljon muuta puuhaa.