Ompeluhuoneen kauppa

28. kesäkuuta 2016

Vieroitusoiremekko


Olin siis jo peitellyt ompelukoneet pariksi viikoksi kesälomareissujen takia ja olin muka niin huojentunut siitä, ettei nyt hetkeen tule ommeltua. Löysinpä itseni sitten juhannuspäivänä istumasta puhtaan ja kiiltävän ompelupöydän äärestä, selailemassa Mekkotehdasta ja katselemassa puuvillakankaita.

Minulla on sellainen periaate, että en ompele sunnuntaisin enkä muutenkaan pyhäpäivinä. Kyllähän se monesti saattaa vaikkapa jonain helatorstaina, ylimääräisenä vapaapäivänä, pikkuisen houkutella tuo ompeluhuone, mutta olen huomannut, että tuo periaate on kuitenkin hyvä: vaikka harrastus on kuinka rakas, tauot ovat välillä paikallaan. 

Juhannuksenpyhät pyörittelin tätä unikkokangasta mielessäni ja eilen sitten ompelin vielä yhden mekon. 


 En ole mikään unikkokankaan suuri ystävä, mutta jostain syystä tykkään ihan hirveästi tästä alkuperäisestä väristä.

Mekkotehtaasta piirsin Orelman koossa 98/104 cm tälle lapselle, jolle yleensä teen vaatteet koossa 116 cm. Helmaa pidensin viitisen senttiä, kauluksen kiristin tiukemmalle kuin ohjeessa käskettiin. Onneksi tiesin kokemuksesta, että Mekkotehtaan koot ovat isoja.


Saipahan tyttö mekon ja äiti ommella!

23. kesäkuuta 2016

Vielä viimeiset ennen juhannusta

Keskikesä ja sen mukanaan tuomat reissut ovat ihan nurkan takana ja sitä ennen tyhjennän tänne blogin puolellekin nämä viimeiset ompelukset.


Piirsin tänään ensimmäistä kertaa kaavan koossa 152. Ei tätä enää ihan tilkuista ommella. 


OB 1/2012-lehdessä on hyvä kaava isompien poikien peruspaitaan, mikähän sen nimi nyt taas olikaan...? Tähän lisäsin tuollaisen kietaisukauluksen, jonka kaavan piirsin vanhasta tehdasvalmisteisesta paidasta. Tuolla Instagramin puolella oli keskustelua kauluksen kaavasta, niin otinpa siitä nyt tähän kuvan. Toivottavasti tästä tästä saa jotain selkoa asiasta kiinnostuneet, kaikki merkinnät ei nyt ole niin kovin siististi, kun itselleni tämän kaavan tein.


Kaulus koostuu neljästä kappaleesta tai kahdesta, jos niskaan ei halua saumaa vaan taitteen. Leikkasin paidan etukappaleeseen loven, johon tuo kaulus sopii ja yksinkertaisesti ompelin nelinkertaisen kauluksen siihen kiinni. Nurkissa tuntui vähän epätoivoiselta, mutta kun käänsin vaatteen oikein päin, se asettui oikein nätisti. 

Tuo alempi kuva yrittää havainnollistaa sitä, millaisen palan otin etukappaleesta pois.


Taskuihin kokeilin ns. raakareunaa, eli jätin taskunsuut huolittelematta ja ompelin reunan päälle kaistaleen samaa joustocollegea, jota on kauluksessa. Saapa nähdä, mitä tapahtuu, kun vaate päätyy pesukoneeseen. Jännää.


Yritin tehdä nelivuotiaalle neitokaiselle Gugguu-tyyppisen kaksoishelman mekkoon, mutta olisi tuo päällyskappale saanut olla leveämpi. Jos se vielä käytössä häiritsee, niin korjaan.


Pari mekkoa olen myös itselleni väsännyt. Tein näihin molempiin imetysmahdollisuuden ja keksin peittää sen tuollaisella nahkavyöllä, joita olen nähnyt monien tekevän. Ruskeaa nahkaa en löytänyt, niin tein sitten valkoisen. Ajattelin samistella tämän kesän helteillä nelivuotiaan kanssa ja tein itsellenikin samanlaisen pellavalierihatun, jonka jo viime kesänä tein tytölle. Saa nähdä, tarvitaanko tätä.


Juhannuksen ilta-auringossa pikaisesti napattu kuva toisesta mekosta. Muunsin Mekkotehtaan Vilman yläosan kietaisutyyppiseksi ja tein vielä tuollaisen valealuspaidan, joka on siis vain suorakaiteen muotoinen kangaspala, ulottuu tuohon vyötärösaumaan asti. Ajattelin sitten syksyllä imettää vauvaa tuolta välistä. 


On vallan erikoista, että minä, joka en ole yhtään tykännyt nahkajutuista, tein itselleni myös nahkaisen käsilaukun, vai mikä tällaisen kamppeen nimi lienee. Ehkä seuraavaksi nahkahousut?!


 Tiedättekö, nyt alkaa olla tauon paikka. Olen ommellut tänä keväänä ja alkukesästä varmaan enemmän kuin koskaan. Olen kyllä nauttinut, mutta nyt on sellainen olo, että ihan kiva peitellä koneet tiukasti huppujen alle ja antaa pölyn laskeutua ompelupöydälle. 

Aurinkoista, valoista juhannuksen juhlaa kaikille blogin lukijoille!



16. kesäkuuta 2016

Housuja ja paitoja pojille


Kuopukselle tein tällaisen löysemmän mallisen lätsän kokeeksi, ikään kuin mössykän. Samasta kankaasta (joku muutaman vuosikymmenen vanha vakosametti) riitti polvihousuihinkin. Ei nämä ehkä kätevimmät ole tällaisella kuivaksi opettelevalla kaverilla, mutta ensi kesänä hän ei ehkä enää suostu näihin, joten nyt on vielä mahdollisuus. T-paitakankaan tilasin jostain, mutta en muista mistä, koska siitä on jo aikaa. 


Tälle peruspertsalle on kyllä tarvetta tämän pikkukaverin kaapissa, joten korkkasin nyt sitten viimein tuon niin suositun Relaxit fit-housukaavan minäkin. Tykkäsin, joskin takaa kavensin reilusti ja jätin edestä sauman pois. Hyvät ja toimivat kaavat helpottavat niin paljon ompelua!


Ei kiristä nämä housut, mummulan trampalla testattiin!


Meillä on ollut usein tapana tehdä numeropaita synttärien kunniaksi ja tässä nyt kasipaita tältä keväältä, jäänyt laittamatta tänne. Sain työpaikalta Emo-värejä monessa sävyssä ja olisi kiva ehtiä joskus painaa niillä enemmänkin kangasta. Numero tuli vähän liian alas, mutta siinä nyt kuitenkin on kasi.


Ritari- ym. pikkareita todelliseen tarpeeseen tälle herra kuopukselle myös. Alan olla sinut peittarini kanssa ja voi että se helpottaa ja nopeuttaa, erityisesti tämä kantinkääntäjällä kanttaaminen. 


Tänään päästiin viimein rannallekin, joskin vesi oli monta astetta kylmempää kuin toukokuun lopussa. En siis tehnyt turhaan näitä uikkareita. 

Taas on tällaista käyttövaatetta tukittu tänne Internetin ihmemaailmaan. Ajattelenpa vaikka niin, että ehkä jossakin muussakin ompeluhuoneessa on ommeltava käyttövaatteita ja jospa joku saisi näistä jonkun idean tai vinkin. 

12. kesäkuuta 2016

Koulutytön kesävaatteet

Kokosin tähän postaukseen monen kuukauden aikana ommeltuja pieniä ja vähän isompia juttuja mun koulutytölleni. Kaikkia tehdessä on ajatuksena ollut, että vaatetta voisi käyttää kesähelteillä, mutta toivottavasti mahdollisimman moni ei jäisi vain kesävaatteeksi, kun tämä kesä on niin ohikiitävän lyhyt täällä päin. 


Eurokankaan laarista noukittu kultakimalteinen kangas päätyi hapsutopiksi. Suorastaan ihmeellistä on se, että kangas on kestänyt hyvin pesuja. 


Myöskin Eurokankaan laarikankaasta tällainen läpikuultava toppi. Tämä on mahdollisimman tarkka kopio vastaavasta tehdasvalmisteisesta, joka alkaa jo kolmen vuoden (muistaakseni) käytön jälkeen menettää parasta loistokkuuttaan.


Harmillista, etten ole ymmärtänyt säästää niitä kukkakankaasta kasiluokan kässäntunneilla ompelemiani jättisuuria kauluspaitoja. Ne olisivat varmaan nyt kovasti muotia. Jouduin siis ompelemaan tällaisen hiukan joustavasta stretchfarkusta.


Kesämekkojakin on oltava muutama, siltä varalta, että tänä kesänä olisi jokunen lämmin päivä. Olen ommellut viime aikoina jonkun verran Eurokankaan lycratrikoosta, luultavasti siksi, että siitä löytyy niin kivoja kuoseja edullisesti laareista. Alun perin olin aika epäileväinen materiaalin hengittävyyden suhteen, arvelin, että tällainen mekko on aivan kammottava helteellä, mutta olen ollut itselleni tehtyihin aika tyytyväinen. Uskalsin siis lapsellekin tehdä tästä.


Näiden kahden mekon yläosa on tehty omalla painijanselkätoppikaavallani ja alaosa vapaasti saksittu.


Useampana kesänä meillä on tykätty näistä vähän alaspäin levenevän suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ommelluista mekoista. Yläosaan rypytystä kuminauhalangalla ja olkaimet, that's it. 


Tää kangas on mun lemppareita, Facebookin ompeluryhmästä ostettua. 


Vielä shortsihaalari aikalailla ysärityyppisestä kankaasta. Tällaisia kankaita ommellessa tunnen itseni jostain syystä vanhaksi. Juurihan se 90-luku oli ja meni.


Nämä oli kaikki siis enemmän tai vähemmän vanhoja juttuja. Nyt on sellainen tilanne tässä talossa, että ikkunat on pesty (kuka muu kehuis, ellen minä ite...) ja voin hyvällä omallatunnolla taas ommella. Joten voi olla, että huomenna ompelen.

5. kesäkuuta 2016

Ulkohousuja ja juhlamekko ynnä muuta sekalaista

Yritän nyt urakoida kaikki postaamattomat ompelukset tänne. (Hattuja ja lakkeja on valmistunut niin läjäpäin, että niillä en aio blogia tukkia, kerään niitä facebookin puolelle Myydyt tuotteet-kansioon.) 


Jo aikaa sitten ompelin kuopukselle ulkohousut. Eurokankaan ulkoiluhousukangas (saattoipa tällä olla joku hienokin nimi, mutta en tietysti enää muista sitä) pitää myyjän mukaan vettä, mutta ei kestä kovin hyvin kulutusta. Sain taas hyvää asiakaspalvelua ja myyjän kehotuksesta laitoin polviin kangasta, josta tehdään raksahaalareita ym. työvaatteita. 


Henkselit kierrätin vanhoista housuista.


Toistaiseksi käytössä ei ole tullut kulumaa polviin ja muutenkin materiaalivalinnat ovat osoittautuneet hyviksi. 
Tein siis tästä innostuneena koululaisellekin samanlaiset housut. 


Kevättalvella oli ihmeesti aikaa (toisin kuin nyt). Ehdin neuloa nukelle vaatteet. Mikäpä oikeastaan olisi tärkeämpää?


Eilen laulettiin taas suvivirsi ja lakitettiin yksi ikäluokka eteenpäin katsovia nuoria maailmalle. Minulla ei - yllätys yllätys - ollut sopivaa päällepantavaa juhlaan, joten oli ommeltava uusi mekko. Päädyin todella erikoiseen kangasvalintaan, Eurokankaan pakalta scuba-kangasta, siis sitä, josta voisi tehdä vaikka urheiluvaatteita. 


Luottokaavaani Mekkotehtaan Vilmaa muokkasin pidemmäksi, poistin hihat (jätin ne yksinkertaisesti pois ja lisäsin laskokset hihansuihin) ja muutin vyötärön rypytyksen laskokseksi. Pääntielle niskaan lisäsin myös pari laskosta. Sain mekon, johon mahtuu myös kasvava maha.


Niin, minulle suvivirsi tarkoitti tällä kertaa pitkän loman alkamista. Jotain pientä olen vauvalle jo tehnyt. 


Seitsemäs lapsi ei oikeastaan tarvitsisi uusia vaatteita tai tavaroita. Kaikkea on ylähyllyjen laatikoissa yllin kyllin, mutta en ole voinut välttää houkutusta ostaa muutamaa ihanaa kangasta. Kunhan saan tästä vielä muutaman kesämekon ja shortsit ommeltua, niin pääsen elämään todeksi tätä odotettua asiaa pienten vaatteiden muodossa.