Loki-neuletakki

Tämä islantilaisen Ragga Eiriksdottirin suunnittelema Loki-neule on ihastuttanut ja inspiroinut minua useissa blogeissa jo kauan. Viimein sain neulottua tämän. Englanninkielinen ohje löytyy ilmaiseksi täältä. 

Värien valinta oli ihanaa ja vaikeaa, kun kauniita värejä on niin paljon. Taas päädyin tähän okrankeltaiseen, sinapinkeltaiseen. Tällä värillä on monta nimeä enkä varmaan koskaan kasva tästä eroon.

Hurijnta tässä on se, mitä olen kokeillut onneksi jo ennenkin: villatakki neulotaan suljettuna pyöröneuleena ja leikataan lopuksi saksilla nappilistan kohdalta halki. Ompelin leikkauskohdan molemmin puolin pari tiheää suoraa ommelta ja vielä tiheän siksakin. Sitten vain poimin reunasta silmukat puikoille nappilistan joustinneuletta varten. Ei siis nurjia silmukoita, näppärää!

Neuloin siitä langasta, mistä olen jo neljännesvuosisadan neulonut, Novitan Seitsemästä veljeksestä. Mitä sitä nyt lähteä merta edemmäs kalaan. Ohje vaikuttaa kyllä aika pieneltä. Tein nelivuotiaalle tirppanalle kuusivuotiaan koon ja kasvunvaraa ei silti ole. 

Joululahjoja

Nyt vasta ehdin tänne lisäämään näitä joululahjajuttuja. On ollut monta projektia ja on vieläkin. Ehkä voisi joskus pitää loman ilman projekteja.

Kokeilin tällaista kuplaneuleeksi kutsuttua tekniikkaa, josta on olemassa loistava ohjevideokin, KLIK. Aika jännää, silmukoita tiputeltiin ja päästettiin purkautumaan.

Sain melko yksityiskohtaisen toiveen tästä joululahjasta ja minulle jäi siis vain toteutus. Kaulaliina.

Joinakin vuosina olen ommellut kaikille kuudelle yöpuvut, mutta nyt ehdin tehdä itse vain kuopukselle. 

Isommille lapsille ompelin merinovillasta kerrastot hiihto- ja luistelutouhuihin.

Tilkkulaatikkoa sain hupenemaan taas jonkin verran tiskiräteiksi. 

Omissa testeissäni neuloskankaat ovat osoittautuneet parhaiksi sekä imukyvyltään että käyttömukavuudeltaan.

 Eräälle ihanalle ja pienelle virkkasin tällaisen lelun.

Ja useammalle keskikokoiselle ja muutamalle isolle tein lapaset paksusta villahuovasta. Yksiin ompelin päällyskankaankin. Loistava kaava näihin (kuten moneen muuhunkin) löytyy Tehtaamosta. 

Siinä oli vanhan vuoden lähes viimeiset. Muutamia on vielä tulossa, kun kerkiän.

Hyvää uutta vuotta! Ollaan ihmisiksi tänäkin vuonna. Kuuntelin presidentin puheen. Tykkäsin, kun hän kehui sitä pientä poikaa, joka kesällä keräsi valtavat määrät marjoja. Siinä minulle ja meille tavoitetta. Ollaan ahkeria tavallisissa pienissä asioissa, kukin sarallamme. Siitä tulee kaiken lisäksi hyvä mieli.

Villaneule

Syysillat ovat niin pimeitä, että on mukavinta käpertyä sohvan nurkkaan puikkojen ja langan kanssa. 

Lankana tuttuakin tutumpi Novitan Seitsemän veljestä. Neuloin taas ylhäältä alas. 

Lämpimiä koti-iltoja ja kynttilänvaloa sinullekin, kuka ja missä lienetkin! 

Neulotut tähtilapaset ja tupsulakki

Koulutyttö toivoi tähtilapasia. 

En ollut koskaan neulonut tähteä, mutta pinterest toki löysi minulle kirjoneuletähden ohjeen. 

Saattaa käydä niinkin, että perheen kuudennella lapsella ei ole lakkia. Ei mitään tietoa, mitä edelliset ovat tämän ikäisenä käyttäneet vai onko silloin ollut aina kesä?!

Novitan kypärämyssyn ohjeella neuloin lakin, mutta jätin edestä kiilan pois, niin tuli suoraotsainen päähine. Tupsu on melkein yhtä iso kuin pää, mutta on jaksanut keikkua mukana. 

Vuoritin lakin ohuella trikoolla. Ompelin trikoosta pipon, jonka ompelin lakin etureunaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Trikoo asettuu ihan nätisti lakin sisään, kun lakin laittaa päähän, mutta jonkin verran lakki pieneni tässä toimenpiteessä ja on nyt jo vähän liian pieni...

'

Joka tapauksessa tupsulakki päässä on keikuttu lumikasoissa ja saadaan onneksi keikkua vielä tästä eteenpäinkin, sillä ulkona sataa lunta (ja on juuri nyt auringonpimennys). 

Neulottu taskuvillapaita

Jo syksyllä valmistui tämä esikoispoikani villapaita, mutta kaikki muut kiireet ovat estäneet sen ilmestymistä tänne blogiin. Nyt tuntuu olevan sopiva päivä julkaista tämä täällä, kun ulkona on oikea tammikuun pakkanen.

Paita on neulottu ylhäältä alas Novitan Isoveljestä. Idean sain ihanasta neuleohjekirjasta,  jonka sattumalta löysin kirjastosta, mutta kirja on aikoja sitten palautettu, enkä nyt millään muista sen nimeä tahi tekijää. 

Tein ensimmäistä kertaa neulotun taskun. Se olikin yllättävän yksinkertainen juttu: kaikki tapahtui aika lailla kuten lapaseen peukaloa tehdessä. Lopuksi ompelin valmiin taskun nurjalle kiinni

Villapaidan yläosa on sileää neuletta ja raitaosuus aina oikein. 

Onhan se hyvä, että saa tuon puhelimen välillä taskuunkin!

Pipo ja paitoja mun pojallein

Iltapuhteina pipo koululaiselle. 

Sainpahan kulutettua vuosikaudet kaapin pohjalla lojuneet ei niin minun väriset Novita Woolin loput tähän. Päähine on neulottu 1 o 1 n kaksinkertaisesta langasta, mutta nostin neuloessani  oikean silmukan takareunasta, jolloin tuo oikean silmukan "rivi" korostuu tuollain.

Minun poikani onnistui jollain tuntemattomalla tavalla hankkimaan uuteen talvitakkiinsa heti repeämän. En keksinyt mitään tapaa paikata sitä huomaamattomasti, joten päätin paikata sen huomattavasti. Ompelin reiän päälle mustan nahkaympyrän ja liitin siihen pätkän heijastinnauhaa, koska takista puuttui sellainen tärkeä juttu. 

Näissä mun yrityksen ja erehdyksen kautta etenevissä projekteissa toimii usein periaate: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Virhe voi näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta, jos ei kerro kenellekään, että se on virhe. 

Pari hupparia ompelin samaiselle jälkeläiselle jo aikaa sitten, kun jotenkin tämä poikapuolisten ihmisten vaatteiden kulutus tuntuu olevan tuplasti kovempaa kuin tyttölapsilla. 

Jämäpaloista ja kavereilta saaduista kamppeista koottu vaatekappale. Taskuun tein tuollaisen nahkanapinreiän. Nahanpalaan saksilla reikä vain. Ainakin muutaman pesukierroksen se on kestänyt ihan kelvollisesti. (Alakuva ei ole kai ihan tarkka, mutta on taas tämä toivoton marraskuu, jolloin ei voi kuvata valoisalla, koska ei kerkeä, kun on aina pimeä.)

Kuvasta ei hyvin näy, mutta kaula-aukkoon tein nahasta lenkin napille. Kovasti kiitoksia sinne kylän toiselle puolelle näistä nahkapaloista! (Ja älkää kysykö, miksi kauluksessa on nappi. Sovitaan, että se oli suunniteltu...) 

Hupaisa juttu tämä viimeinen vaate. Eräs perheenisä luopui R-collectionin hupparista ja jotenkin se(kin) hylätty vaate päätyi meille. Asettelin hupparin päälle 134-senttiset kaavat ja kokosin sen uudelleen. Kaula-aukkoon ja huppuun en koskenut ollenkaan. Poika sai itse valita resorien värin. 

Hetken mietin, onko sopivaa laittaa tähän omaa ompelumerkkiä. Tulin siihen tulokseen, että laitan sen, koska eihän tämä ole aito R-collectionin huppari enää ja se tunnustettakoon oiva-lappusen myötä.

Ps. Tein Oivan ompeluhuoneelle facebook-sivut. Sinne pääsee tuosta oikeasta sivupalkista tunnisteiden alta. Ajattelin, että moni blogin lukijoista ei kai ole bloggerissa ja voi olla helpompaa seurata facebookin kautta. Tarkoitus on aina laittaa facebookkiin linkki, kun julkaisen täällä jotain, mutta muuten aion pysyä täällä rauhallisen blogimaailman puolella.

Hyvää isänpäivää kaikkien lasten isille! Olette lapsillenne ainoita maailmassa.

Unilapaset

Kylmän kesäkuun vauvannukutusseremoniat herättivät ajatuksen unilapasista. Ulkona vaunuissa päiväunia nukkuva pikkukaveri kiskoi tavalliset lapaset hetkessä irti ja nukkui sitten kädet kohmeessa. 

Kun sitten koitti kesälomareissu, kävi niin kamala onnettomuus, että puikot ja lanka unohtuivat kotiin. Yritin ajatella, että tauko neulomisesta tekee hyvää, mutta se ajatus ei oikein tehnyt hyvää. Kun oli ajettu 100 km, huomattiin, että pitäisi tankata auto. Ilahduin kovasti ja ehdotin, että tankataanpas tuossa Prisman pihassa ja kipaisin hakemassa langan ja puikot.

Näitä unilapasia nypläsin sitten vänkärin penkillä. Nämä poikkeavat tavallisista lapasista niin, että varsi ulottuu lähes kyynärtaipeeseen asti, ja lapsi ei toivottavasti kisko näitä niin helposti irti. Peukkuakaan en tehnyt, koska ei kai sitä nukkuessa tarvita.

Kuvio on eräänlainen valepalmikko. Siis ei apupuikkoa eikä muutakaan hankalaa. Neljä kerrosta vuorottelee seuraavasti:

1. krs *2 o, 2 n*, toista koko krs

2. krs *1 o, langankierto, 1 o, 2 n*, toista koko krs

3. krs *3 o, 2 n*, toista koko krs

4. krs *nosta silmukka neulomatta, 2 o, vedä neulomatta nostettu kahden neulotun yli, 2 n*, toista koko krs

Ei ole kyllä unilapasia herra tarvinnut, eikä pahemmin vaatteitakaan viime aikoina, mutta saattaahan ne kelit vielä kylmetä. 

Kesäsukat

Pieni poika ei tänä kesänä vielä kävele, mutta kesäiltoina varpaiden pitää pysyä lämpiminä. 

Neuloin sukat varpaita lämmittämään.

Arvelin, että mustavalkoinen passaa riemunkirjaviin kesävaatteisiin.

Langan sain äidiltä, joten en tiedä, mitä se on. Kuvio sama kuin täällä. 

Näillä helteillä ei villasukkia tarvita, mutta saattaapa se tästä vielä kylmetä, niin onpahan nyt sukat.

Räsymattovillatakki

Lapsia nukuttaessa olen pitkin kevättä kutonut tällaista kesätakkia vauvalle.

 Takkiin oli suunnitteilla huppu, mutta lanka loppui kesken. Olen ostanut langan joskus vuosia sitten paikallisesta Taito Shopista enkä saanut lähdettyä etsimään lisää, vaan muutin suunnitelmia ja lopetin neulomisen siihen, mihin lanka loppui. Tuli tällainen kummallinen kaulus, jota voi pitää pystyssä tai alas käännettynä. Pari nappiakin jo etsin kaulusta piristämään, mutta en taida uskaltaa laittaa niitä paikalleen, kun tämä lapsihan kuitenkin saisi ne joku kerta suuhunsa.

Kuvio on törkeästi kopioitu Marimekon Räsymatto-kankaasta. Pohjavärinä tässä vain valkoisen sijasta vihreä, kuten huomata saattaa.

Takki on vuoritettu trikoolla. 

(Kamera vääristi värin ihan kummaksi näissä viimeisissä kuvissa.)

Ja vielä itselle muistiin tämä pallokuvio. 

Neulottu mekko

Ylhäältä alas Mutturallan ohjetta mukaillen neulottu mekko. Lanka Novitan Rose mohair. 

Neuloin ensin mekko-osan kauluksesta alaspäin. En tehnyt kaulukseen lainkaan joustinneuletta. Lopuksi poimin kauluksesta silmukat ja neuloin hupun tuollaisena suljettuna ympyränä. (Yllä olevassa kännykällä otetussa pikaotoksessa mekkoa sovittaa isoveli, koska mekon omistaja ei uskaltanut mennä sisään noin pelottavan oloiseen asusteeseen.) 

Siksakkasin ompelukoneella huppuun kohdan, josta kuvittelin pään mahtuvan ulos. Leikkasin rohkeasti saksilla aukon ja siksakkasin toisen kerran. Virkkasin reunaan vähän koristetta. (En joutunut neulomaan yhtään ainutta nurjaa silmukkaa koko työssä, jee!)

Ylhäältä alas tehdyssä mekossa on sekin hyvä puoli, että mekkoa voi helposti pidentää hihoista ja helmasta, jos se jää lyhyeksi. (Vaikka en sitä kuitenkaan tee, arvaanma, laiskuuttani.) Ennen kaikkea mukavaa tässä mallissa on se, että osia ei tarvitse ommella yhteen eikä päättelemistä ole paljon. Ja jotenkin on helpompi arvioida, tuleeko vaatteesta sopiva, kun aloittaa ylhäältä.

Nämä Label Yourselfin silitettävät ompelumerkit ovat osoittautuneet loistaviksi käytössä. Neulottuun vaatteeseenkin ne tarttuvat, kun hetken painaa silitysraudalla. Ja muutaman kokeilun perusteella pysyvät pesussakin kiinni. 

Aurinkoisia kevätpäiviä Oivan ompeluhuoneen lukijoille! 

Joskus mietin, keitä te lukijat olette. Osan tunnen, mutta kaikkia en, lukijamääristä päätellen. Kiva, kun luette. Toivottavasti saatte joskus ideoita tai vähintään piristystä arkeen.

Kirjoneuleporoja ja keino paikata virhe

Neuloin joskus muinoin armaalle miehelleni slipooverin, jonka miehustaa komistavat kirjoneuleporot.

Kävi kuitenkin niin harmillisesti, että onnistuin tekemään tuotteesta liian lyhyen ja se on majaillut lähinnä kaapin pohjalla. Nyt tartuin toimeen ja kokeilin, miltä näyttää, jos neuletta jatkaa alhaalta, siis eri suuntaan kuin vaate on aikanaan tehty.

Musta on jatko-osaa. Kovasti oli epäilyksiä jatko-osaa neuloessa, sillä oikeat ja nurjat silmukat eivät oikein osuneet samoille kohdille kuin harmaassa, mutta ei se ihme kyllä näy juurikaan valmiissa vaatteessa.

Tulipa siis todistettua tällainenkin juttu, että neuletta voi jatkaa "väärään suuntaan", varsinkin jos värit ovat tummat.

Sitä sun tätä

On ollu ilmassa informaatiokatkosta, kun netti ei ole toiminut pariin viikkoon. Lasten vaatevarastoja on silti täydennetty. Tässä hiukan esittelyä siltä saralta.

Vauvakulta sai vaihteeksi villasukat.

Tunnetusti on erityisen rasittavaa neuloa kaksi samanlaista sukkaa. Siksi tein kaksi erilaista. Novitan lankoja. 

Tämä haalari on valmistunut jo aikoja sitten, Metsolan joustofroteesta sivusaumattomalla kaavalla. Kanttasin käsien aukot samalla joustofroteella ja ihan hyvin hommeli onnistui, vaikkei ollutkaan resoria.

-----------

Ensi syksyn eskaripoika on saanut pitkästä aikaa uusia vaatteita myös:

Perushuppari Metsolan joustofroteesta.

Paita. Kangas tilattu, mutta kun en taaskaan muista mistä.

Toinen huppari, mutta nyt loppui Metsolan kangas kesken. Laitoin sitten puolet hihoista ja takakappaleen Eurokankaan joustofroteepaloista. 

Ja tuunasin vanhoista farkuista uudet farkut. 

Säästäväinen lähipiirini lahjoitti farkkuja kulta-ajalta, jolloin farkut olivat sitä muodikkaammat, mitä leveämmät ne olivat. Tuolloin farkut eivät myöskään joustaneet erityisemmin, joten ne soveltuvat oikein hyvin tuunauspuuhaan. Näin tein: leikkasin lahkeen sisäsauman auki ja asettelin kankalle sivusaumattoman housun kaavan. Sitten sama temppu toiseen lahkeeseen. Vyötärölle ja lahkeisiin resorit, ja pojalla on uudet housut. Ei nappia, ei vetskaria, ei mitään hankalaa. Ennen vaatteen kokoamista väkersin taskun. (Teen aina vain yhden taskun, koska toista en jotenkin enää jaksa ja pelkään, ettei tule yhtään saman näköinen...)

Sammarit samalla tekniikalla. Erään poikamiehen housujen uusi elämä.