Ompeluhuoneen kauppa

30. elokuuta 2015

Kirjoneulesukat


Hartaasti ja nautiskellen neulotut sukat lankakorin jämälangoista.


Ei mitään suunnitelmaa eikä järjestelmällisyyttä, vaan raita raidalta sitä, mitä mieleen tulee.


Mukaan neulottu monia muistoja mukavista pienistä hetkistä. Neuloin näitä automatkalla, kun päästiin miehen kanssa kahdestaan reissuun, neuloin näitä, kun jännitettiin lasten kanssa, voittaako Kärpät Suomen mestaruuden ja neuloin nämä loppuun ihanalla mökkireissulla äidin ja siskojen kanssa. 


Sain viimein pääteltyä kaikki langanpäät. 

23. elokuuta 2015

Juhlavaatteita


Meillä oli tosiaan viime viikonloppuna ihanat juhlat, pikkusiskoni häät.

Nuorempi tytöistämme sai aikanaan ristiäislahjaksi pari metriä tuollaista vanhan roosan väristä paksua ja oikeaa raakasilkkiä, jonka kummitäti oli tuonut Intiasta. Ihana ristiäislahja ompelevan äidin tyttövauvalle. Silloin päätin, että teen joskus joihinkin erityisen tärkeisiin juhliin tytölle mekon tästä kankaasta, ja nyt tuntui siltä, että on oikea aika ommella mekko. Harvoin on hirvittänyt yhtä paljon kankaan leikkaaminen. Onneksi kangasta vielä jäi, ja tyttö saa tehdä tai teettää siitä jotain itselleen sitten isona. 

Sitten muistin, että minulla on vielä tallessa raakasilkkiä, jota ostin aikanaan Virosta omaa hääpukuani varten, mutta en koskaan käyttänyt kangasta siihen tarkoitukseen, koska se alkoi näyttää liian luonnonvalkoiselta, siis liian ruskealta. Tästä kankaasta tein kymmenen vuotta sitten kastemekon, jossa on kastettu kaikki lapsemme, ja nyt sai iso tyttö juhlamekon.


Mekkojen helmoihin on ommeltu metritolkulla pehmeää tylliä. Huomasin vain sellaisen jutun näiden kanssa taistellessani, että raakasilkkiä ei noin vain silitetä. Eritoten Intian silkissä oli vahvat taitteiden jäljet enkä ymmärtänyt kiertää niitä, kun leikkasin kangasta mahdollisimman säästeliäästi. Mekkoihin jäi siis näkyviin ikäviä taitteita, mutta ei voi mitään. 


Poikarievut saivat juhlia vanhoissa kamppeissa. Nuorimmalle tein polvihousut. Näitä polvihousujuttuja en olekaan varmaan täällä blogissa esitellyt, koska niitä on valmistunut ennen blogia niin paljon, että uusia ei ole tarvittu. Sanonpa vain sen verran, että en tiedä mitään nätimpää vaatekappaletta pienellä miehellä kuin polvihousut, ja siksi minun ei ole auttanut kuin opetella tekemään niitä. Nyt ei ollut sopivia hollilla, joten sain luvan tehdä uudet. Juhlavaatteet päällä ei oikein keretty kuvailla (tai yritettiin kyllä, mutta kymmenen palkkiopurkan jälkeen luovutin). Löysin vain yhden edes jotenkin kelvollisen otoksen. 


Tuli niin kiire, etten kerennyt pestä kangasta ennen ompelua, ja taas kerran opin, että olisi kannattanut. Tämä puuvillasekoitekangas (äidiltä saatu, kiitos) kutistui sen verran, että päätin ottaa housut muuhunkin kuin juhlakäyttöön, koska juhlia ei ole nyt tiedossa tietääkseni. Ehtiipä vähän käyttää ennen kuin miekkonen kasvaa.


Poikien kravatit ovat palvelleet jo monet juhlat. Kuminauhalla ovat kaulassa kiinni. Kravattien ompeleminen on sangen helppoa, kääntäminen tosin aika työlästä ja solmu niin erikoinen, että olen joutunut turvautumaan asiassa insinöörin apuun. (Kiitos Heikki!)

Jos joku ihmettelee, miksi tuo sormi sojottaa tuossa kuvassa alaspäin, se liittyy juuri tuohon pienen miekkosen kuvausyritykseen. Ei auttanut edes isonveljen sormenheristys, kun kaksivuotias päätti, että hän ei seiso kameran edessä vaan takana. Ihana ikä.


Juhlat on nyt muistoissa ja arki on alkanut. Viime postauksessa vastailin kysymyksiin ja väitin, että pidän kaikista vuodenajoista. Ehkä pidän silti eniten syksystä, kun saa säilöä ja marjastaa, illat pimenevät ja arkeen tulee selkeät raamit. Koululaiset lähtevät ja tulevat, työviikon jälkeen tulee viikonloppu eikä tarvitse keksiä mitään erityistä iltaisin. Voi vaikka istua keinutuolissa ja neuloa ihan pienen rauhallisen hetken, kun on ensin tehnyt iltaruuan ja ei ihan vielä tarvitse alkaa nukuttamaan pikkusakkia.

16. elokuuta 2015

Liebster award -tunnustus

Sain Liebster award -tunnustuksen Mitä tuli tehtyä -blogin Mialta. Suurkiitos kunniasta Mia!




Homma toimii siis näin:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Tässäpä näitä MIan kysymyksiä vastauksineen:

1. Miksi olet alunperin perustanut blogin?
Olen aina tehnyt erilaisia käsitöitä, neulonut ja ommellut. Olen siksi aina myös lukenut käsityölehtiä ja etsinyt ohjeita ja ideoita. Muutama vuosi sitten havahduin siihen, millainen aarreaitta netti ja erityisesti käsityöblogit ovat sille, joka etsii vinkkejä ja inspiraatiota. Aikani muiden blogeja seurattuani alkoi kypsyä ajatus omasta blogista, jonka avulla voisin kantaa vaatimattoman korteni valtavaan ideoiden kekoon. Samalla sain kätevän käsityöpäiväkirjan. Mietin pitkään, suojaanko blogini vain kutsutuille lukijoille, mutta se ei oikein tuntunut palvelevan tuota ideoidenjakamistarkoitusta.

2. Millaisia blogeja luet mieluiten?
Ehdottomasti eniten luen käsityöblogeja, erityisesti ompelublogeja. Jään koukkuun sellaisiin blogeihin, joissa on esillä omaperäisiä ja luovia käsitöitä, jotka on valokuvattu hyvin. Myös blogin teksti on tärkeä. Tykkään, jos mukana on ajatuksia ja iloa, hyvää huumoria tai vaikkapa itseironiaa. Luen myös muutamia blogeja, joissa äidit kertovat siitä, millaista on olla äiti.

3. Mistä saat voimaa?
Voi, niin monesta asiasta. Kaikkea en mainitse, mutta esimerkiksi meidän lapsista ja keskusteluista heidän kanssaan, heidän leikkiensä seuraamisesta. Paljon voimaa saan myös tästä rakkaasta harrastuksesta, ompelemisesta ja neulomisesta, onnistumisen ilosta. 

4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Esimerkiksi se, että on juuri siivottu koko talo, lapset ovat saaneet siivouskarkkinsa, keitän hyvän teen, istun alas ja alan suunnitella, mitä seuraavaksi tekisin. Vaikka yleensä olen jo suunnitellut ja juoksen yläkertaan ompelemaan enkä ehdi juoda sitä teetä. Iloitsen aikaansaamisesta. Myös monesta muusta.

5. Mitä teet silloin, kun sinulla on vain aikaa?
Minulla ei ole koskaan vain aikaa. Olen malttamaton ihminen ja suunnittelen kaiken aikani joskus rasittavankin tarkkaan etukäteen. En koskaan vain ole. Sitä haluaisin ehkä oppia.

6. Mihin haluaisit matkustaa jos kaikki olisi mahdollista?
Mieheni kanssa Sveitsin Alpeille. En hiihtämään vaan vaeltamaan.

7. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?
Peitetikkikoneen. No ei vaan maitoa, banaanijogurttia ja jauhelihaa. Mutta HALUAISIN ostaa peitetikkikoneen.

8. Paras vuodenaika ja miksi?
Kaikki vuodenajat silloin, kun ne on juuri tulossa. Eli nyt syksy.

9. Mikä on parasta elämässäsi?
Tämäpä nyt olikin hankala kysymys lyhyesti vastattavaksi. Arjessa parasta on nämä turvalliset ja hauskat ihmiset ympärilläni. 

10. Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?
En oikein tiedä. Ehkä se kallistuu tuonne luonteeni heikkouksien puolelle. Voisin ehkä olla edes hitusen kärsivällisempi ihminen...

11. Mitä teit tänään?
Vaikka mitä. Muistelin eilisiä ihania juhlia, joissa oli koolla paljon minulle rakkaita ihmisiä. Söin tosi paljon kakkua, jota jäi eiliseltä. Istuin aurinkotuolissa n. 10 minuuttia. Hain apteeksita antibioottia korvatulehdukseen (en itselleni). Valitsin eskaripojan kanssa vaatteet huomisaamuksi, kun eskarivuosi alkaa. 

En kyllä aio haastaa 11 bloggaajaa, mutta haastan pari sellaista blogia, joista erityisesti pidän, vaikka pidän kyllä monista muistakin.

Viivin blogi on iloinen. Tulen aina hyvälle mielelle, kun luen näitä ihanan sarkastisia juttuja. Ja olen tosi kateellinen Viiville siitä, että hän osaa tehdä niin hienoja hattuja ja lakkeja.

Pieni lankarulla taas on harvinaisen monipuolinen käsityöblogi. Ommellaan, neulotaan, mutta myös painetaan kangasta, rakennetaan leikkimökki ja perustetaan kahvila. 

Laitan kiertoon osittain samat kysymykset, jotka sain:

1. Miksi olet perustanut blogin?
2. Millaisia blogeja luet mieluiten?
3. Mitä et kerro blogissa?
4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
5. Mitä teet silloin, kun sinulla on vain aikaa?
6. Mihin haluaisit matkustaa jos kaikki olisi mahdollista?
7. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?
8. Mitä et tekisi mistään hinnasta?
9. Mikä on mottosi?
10. Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?
11. Mitä teit tänään?



11. elokuuta 2015

Kolmet housut kouluun


Keskikesän kylmien viimojen aikaan, kun haaveilimme siitä, että vielä se ennen koulun alkua lämpenee, ompelin koulutytölle housuja kouluun.







Nyt on ollut muutama lämmin, ihana kesäpäivä. Mutta huomenaamulle he taas lähtevät, koulu alkaa ja syksy. 

Ja me äidit emme lähde mukaan. Me toivomme, että katsoisivat tarkkaan, kun ylittävät tien uusilla vähän liian isoilla pyörillään. Ja toivomme, että nekin nuoret juuri ajokortin saaneet pojanklopit, joilla on kaikkea muuta mielessä, muistaisivat jarruttaa suojatien kohdalla.

Me äidit mietimme, mitä sanoisimme heille, kun he lähtevät. Emme pääse mukaan koulun pihalle, kun siellä jaetaan joukkueita jalkapallopeliin tai hyppynaruporukoita. 

Mutta kyllä he pärjäävät. Kun me vain luotamme heihin. Täällä ovat melukylässä kasvaneet ja ehkä jotain jo oppineet. Kyllä se maailma lisää opettaa ja elämä kantaa.

10. elokuuta 2015

Pari mekkoa ja housut minulle itselleni


Eurokankaan polyestertrikoosta kesämekkonen. Olen ihmetellyt, että tämä uimapukukankaalta tuntuva materiaali toimii näin hyvin vaatteena. Ei tarvitse silittääkään.



Muokkasin peruskaavaani alla olevan kuvan osoittamalla tavalla, niin sain aikaiseksi tuollaiset hihat. (Huomatkaa, miten kaava on teipattu kasaan erinäisistä osista. Samalla kaavalla on tehty imetysmekkoja ja vaikka sun mitä eikä merkinnöistä oikein saa enää selvää.)


Kangasta leikatessa tein pahan virheen, kun en huomannut, että palalaarikankaan yläreuna oli tosi vinoon leikattu. Kävi sitten niin, että kangasta ei riittänyt takakappaleelle niin, että sivusaumojen kohdistukset olisivat menneet kohdilleen. Ei auttanut muu kuin tehdä selkään sauma ja (yrittää) piilottaa se vyön alle. Oikeastaan ihan kiva tuo vyö silti. 


Toista mekkoa oikaisin sen verran, että ostin kaupasta topin, johon lisäsin alaosan.


Leikkasin pitkän suorakulmion, muistaakseni kaksi kankaan leveyttä, eli kolmisen metriä. Taitoin tähän ohuenohueeseen Eurokankaan laarilöytöön taitteen yläreunalle ja ompelin siihen päälle rypytyslangan. Kiinnitin nuppineuloilla koko kasan topin päälle ja ompelin ompelukoneen jousto-ompeleella rypytyslangan päältä. 


Mietin kauan, kehtaanko esitellä näitä housuja, mutta esittelenpä nyt kuitenkin. Olen nimittäin ihastunut näihin EK:n viskoosikankaisiin ja tein niistä ensimmäiset housut itselleni jo joskus keväällä. Housuista ei tullut oikein täydelliset ja päätin käyttää niitä vain turvallisesti kodin seinien sisäpuolella. Ne nyt vain olivat niin mukavat päällä, että pikku hiljaa reviiri laajeni ensin pihalle, sitten kauppaan jne. Oli tehtävä toiset vähän paremmat. 


Ihan on kuminauha vyötäröllä ja lahkeensuissa ja kaikenlaisia mukavuuksia joo. Taskut ja kaikki. 


Vielä olisi yhden neidin syysvaatteita esittelemättä, kun kerkeis, kun tuo koulu alkaa ja aiheuttaa taas aikataulumuutoksia tähän meidän arkeen. Huomasin, että meidän tielle on syttynyt katulamput. Se on syksy taas. Sytytetään kynttilöitä.