Joutuukohan se armas aika?

Suvivirteen on enää reilut kaksi viikkoa. Vettä sataa, kylmää on, keväästä ei oikein vielä tietoakaan näillä seuduilla.

Mutta se tulee taas jonakin aamuna yllättäen.

Ja sitten ei tarvita enää aluspaitaa eikä sukkahousuja.

(Kangas Marimekon Puketti)

Kesähaalarin kaavan löysin Suuren käsityölehden numerosta 5-6/2014. 

Kaula-aukko on minun makuun vähän liian avara, mutta menee aluspaidan kanssa. 

Haalarin kangas on ostettu Ruotsin Luulajasta. Samaa kangasta on myyty muistaakseni mm. Metsolassa, mutta Ruotsissahan hintataso on huomattavasti alempi.

Itselle muistiin kuva pussista, kun joka kerta (eli ei kovin usein) Luulajassa käydessäni etsin tätä edullista kangaskauppaa, joka sijaitsee kaupungin suurimmassa kauppakeskuksessa juuri toisessa päässä kuin H&M. 

Nyt hypitään sohvalla, mutta trampoliini on jo koottu.

Pitsiä ja pantteria

Pitsikangas Eurokankaasta. 

Kaava OB 1/2012.

Ei vuorta. Voi vaihdella erilaisia toppeja ja paitoja alle.

Ja sitten Eurokankaan palalaarissa oli tällaista pantterikangasta. Itsekseni en olisi ikikuunapäivänä ostanut tätä, mutta ostin, koska lapsi niin kovasti halusi.

Muutamia kaavoja yhdistelemällä kasasin haalarin kesäksi.

Ja sieltähän se kesä tulee, kun vappukin jo oli ja meni.

Housuja

Mikähän ihme tässä oikein on, kun minä ompelen koko ajan housuja ja silti meillä ei tunnu olevan oikein mitään ihmisten ilmoille sopivia housuja, vaan kaikki on polvesta puhki tai muuten rikki. Sellaista kai se elämä on neljän pojan ja kahden tyttären talossa. Housuja siis, olkaa hyvät:

Olipa mukava ommella näitä haalareita, kun oli uusi, ihana kirja käsissä. Heilt spesiell og jubel -kirjasta piirsin ensiksi kahdet haalarit vauvalle ja olin kyllä tosi tyytyväinen: kerrankin kaavat, joita ei tarvinnut kaventaa tai muokata enkä ole mistään vielä löytänyt ihan näin hyvää huppukaavaa. Kirjan teksteistä en mitään ymmärrä, mutta kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Rohkenin kokeilla joustavan kankaan kaavaa pellavakankaaseen ja ihan hyvin toimii, mahtui lapsi sisään eikä edes kiristä. Kangas pikkusiskoni vanhoista housuista.

Kun taloudelliset panokset eivät olleet järin suuret, uskaltauduin kokeilemaan uudenlaista kiinnitystapaa vetoketjulle. Ihan vain ompelin sen kaksoisneulalla tuohon halkioon, kun ensin olin huolitellut aukon saumurilla. Valkoisella ompelin, kun ei ollut oikeaa sinistä. Kävi sellainenkin juttu tuossa ommellessa, että onnistuin ompelemaan etukappaleet nurja puoli päälle. Pellavassahan se ei muuten ole kovin tarkkaa, mutta kun tässä kierrätyskankaassa oli saumoja koristetikkauksineen. En kuitenkaan jaksanut purkaa, vaan päätin, että tämä on tällainen mahtava efekti ja kuvittelen, että tein sen tarkoituksella.

Selkäpuoli sentään tuli oikeinpäin.

Sitten nämä toiset on tällaiset solmittavat yksilöt, edelleen tuosta uudesta kirjasta. (Sitä vain ihmettelen, että missä mun vauva, kun tuo ei oikein näytä vauvalta tuossa kuvassa...)

Eskarilaiselle parit pökät huutavaan tarpeeseen. Tällaisia prässisaumoja kokeilin nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei jää varmaan viimeiseksi. Hauskaa vaihtelua taskujen väkertämiselle.

Ja toiset on tällaiset perus-oivat. Molemmissa kaavana OB 1/2012-lehden Cheveyo, joka muuten on kiitettävän kapea housukaava myös. Pituutta vain tuli niin, että voi lähteä varmaan yläkouluunkin näissä, jos tykkää vielä silloin elefanttitaskuista. 

Oishan näitä housuttomia täällä vielä lisää, mutta saa nähdä, kerkeänkö vai menekö H&M:lle.

Kesäkuusta heinäkuuhun

Kesäkuun lopussa ompelin pipoja. 

Vaihtelun vuoksi pientä kurttua takaraivolle. En tiedä, miten tuollainen rytty virallisesti tehdään, mutta ompelin rypytyslangan, kiristin sitä sopivasti ja ompelin päälle tavallisen suoran ompeleen. Hyvin pysyi kurtut kohdillaan ja pipotkin tiiviisti päässä kesälomareissulla. Oli kyllä kylmät säät.

Lähempi pipo trikoota kaksinkerroin, taaempi velouria yksinkerroin. 

Koitti viimein heinäkuu ja helteet. Jo aikoja sitten ompelin vauvalle hellehaalarin. Kangas ostettu vuosia sitten Etelä-Virosta Vorü-nimisen paikkakunnan pienestä kangaspuodista. Kuvassa ei oikein näy, mutta kankaassa seikkailevat Vaahteranmäen Iida ja Eemeli. 

Edessä nepparit. Vähän liian harvassa, koska en kerinnyt kauppaan hakemaan lisää. Ihanan viileä hellevaatemateriaali kyllä on tuo puuvilla, kun ei välitä rypyistä. Pitäisi muistaa vain lisätä väljyyttä kaavoihin. Tämäkin alkaa käydä reisistä pieneksi. Sattumalta juuri Eemelin värinen resori on muistaakseni R-collectionilta.

Jotta nyt se on sitten kesä ja kärpäset. Nautitaan!

Shortsihaalari

Kesäkeleistä haaveillessa.

Kangas: Ottobren kauppa. Sininen kangas Eurokankaan Perla-puuvillaa.

Kaava: oma sovellus paidan pohjalta

Hyvää juhannusta säästä huolimatta!

Ps. Jouduin ottamaan kommenttien sanavahvistuksen päälle englanninkielisten roskapostien takia. Kommenttejanne on kiva lukea, vaikka en aina ehdi tämän hässäkän keskeltä vastaamaan. 

Haalarit ja lakki

Kävin tuossa muutama päivä sitten kirppiksellä ja voi hyvänen aika, mitä löysin! Aivan kuin joku olisi ripotellut ihania kankaita ihan Oivan ompeluhuoneprojekteja varten eri puolille kirpputoria. 

Tein sitten toiset haalarit tyttärelle. Tosin pottaharjoitteluun nämä ei liene parhaat pökät, mutta eivät ainakaan kiristä mistään. Kaava Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle -kirjasta, kuten edellisetkin, suunnilleen samoilla muokkauksilla. 

Tuo sydänkangas oli juuri se kangas,jota olin kaivannut lippiskankaaksi. Tein nyt sitten vielä yhden lätsän, kun löysin tämän kankaan. Miten ihmeessä siitä tuli vähän pieni? (Aika usein mulle käy just näin, että kun yritän tehdä jotain ekstraihanaa, jokin menee vähän pieleen.) Lakin kaavana tuo sama lierihatusta muokattu kuin edellisissäkin.

 Haalareissa pilkullinen vuori yläosassa ja siniset kierrätysnapit. Yksi tahrakin jo valmiina päällyskankaassa, niin ei sitten harmita niin paljon, kun tulee seuraavat.

PS. Lisäsin pari juttua tuonne oikeaan sivupalkkiin. Haku-toiminnolla voi hakea tästä blogista hakusanoilla. Arvelin sen olevan käytännöllinen työkalu ainakin itselleni. 

Lisäsin myös lukijat-listan, joka näyttää tällä hetkellä kohtuullisen suppealta. En itsekään ole ihan varma, mikä tuon listan merkitys on, mutta ainakin bloggeriin kirjautuneet ihmiset saa suoraan tiedon mun postauksista, jos alkaa lukijoiksi. Hiukan tällaista inhimillistä uteliaisuuttakin on mukana, kun tuon palkin tuonne lätkäisin: kiinnostaa, keitä te säännölliset lukijat olette. Tätä piskuista plokia saa silti lukea ihan vapaasti anonyyminä ja käynnistään jälkiä jättämättä tästä lähtienkin.

Onni ja Ilona -kirja ja tyttölapsen haalarit

Onni ja Ilona -verkkokaupasta saa nykyään myös kankaisena näitä ihania kuvia. Kangas toimitetaan pitkänä pötkönä, jossa on 10 kuvaa rinnakkain. Liityin vähän aikaa sitten Facebookin Saumanvara-yhteisöön, jossa jaetaan ompeluideoita. Saumanvarassa on menossa kampanja, jossa pitää ommella jotain tästä kankaasta. Minä sitten väsäsin kirjan, kun tuo vauva on hyvässä kirjanjyrsimisiässä. 

Ihan vain taitoin kankaan kahtia ja sain aikaiseksi haitarimallisen kirjan. Väliin laitoin fleeceä pehmennykseksi. Lisäksi halusin jotain rapisevaa vauvaa ilahduttamaan. Eurokankaassakaan ei myyty mitään sopivaa. Niinpä laitoin ihan vain leivinpaperia. Epäilyttää vähän, mitä tapahtuu, kun pesen kirjan. 

Reunassa lenkki, jos joskus haluan ripustaa kirjan johonkin.

Kirja pääsi heti käyttöön ja pureskeltavaksi yhdellä terävällä hampaalla. Niinhän sitä sanotaan, että hyvässä kirjassa riittää pureskeltavaa pitkään.  

Samalla kaavalla kuin vauvalle (Elsebeth Gyntherin kirjasta, ks. edellinen postaus) tein 2,5 -vuotiaalle tyttölapsellenikin tällaiset haalarit. Sydän on vähän kurtussa, mutta niinhän se saattaa joskus olla tosielämässäkin. 

Kaava on 1-vuotiaan koko, mutta hyvin sopii tälle neidille. Kaavassa on olkaimet takana ja edessä, mutta tein suoran etuosan ja pidensin vähän takaolkaimia. Taakse jouduin tekemään sauman, että sain kankaan riittämään.

Kangas löytyi kirppikseltä tässä taannoin. 

Kasvavalle vauvalle vaatetusta

Onpa ollut ihanaa ommella puuvillakankaista kesäpöksyjä ja lakkeja tälle pulskalle pienokaiselle. 

Housujen kaava Elsebeth Gyntherin ihanasta ja ikivanhasta kirjasta Ompele lapselle. (Niitä kirjoja on kaksi ja tämä on siitä, jossa ommellaan pienemmälle lapselle.) Muokkasin tätä sivusaumattoman haalarin kaavaa sen verran, että lisäsin resorit lahkeisiin ja yläosan tein myös vähän eri lailla. Kankaat kirppiksiltä.

Kun yhdet haalarit sain onnistumaan, niin johan samoilla höyryillä piti toisetkin tekaista. Aloin siinä ommellessani miettimään käytännöllisiä seikkoja, kuten sitä, että vauvalta pitää vaihtaa vaippa, kun hän majailee näissä housuissa. Neppareita ei ollut hallussa riittävästi. Keksin sitten laittaa jalkoväliin ohuen vetoketjun. Pohdin, kuinka se hankaa vauvaa, mutta johan tämä herra käyttää vaippaa ja sukkia, joten uskalsin tällaisen testin tehdä.  

Kangas kirppikseltä. Lakin kangas rakkaan siskoni hylkäämistä samettihousuista. Kiitosta vain sinne suuntaan!

Meidän lapset ovat kontanneet aika heikkoon kuntoon ikivanhan retropotkupuvun, jonka joskus kirppikseltä löysin. Potkarin niskassa oleva lappu kertoo sen olevan merkkiä "Suomen trikoo". Piirsin siitä kaavan ja tein oman versioni Suomi-trikoista. Hupun vain lisäsin. Kangas on Metsolasta. 

Kypärälakki on Sampsukan merinovillatilkusta kyhätty. Tällainen pihi ompelija oikein innostui, kun huomasi, että sieltähän voi tilata pikkutilkkuja pilkkahinnalla ja niistähän saa vaikka mitä tällaisille pikkuihmisille.

Mutta sitten tähän pääasiaan. Rakastan ompelua, kuten varmaan tämän blogin lukijat ovat havainneet, mutta yli kaiken rakastan päähineiden ompelua. Keväthän se taas on ja annoin itselleni luvan kokeilla uudenlaisia kesälakkeja. Olen pitkin matkaa suuresti ihaillut Viivin verstaan lakkeja ja nyt uskalsin yrittää tätä vauvalakkia. Siitä seurasi useampi lakki, kun ei mennyt kerralla koko kohdilleen, mutta tuli pari sopivaakin.

Liian iso lakki. Kangas kirppikseltä.

Liian pieni lakki. (Jäi siksi silittämättä.) Kangas kirppikseltä.

Liian iso lakki nro 2. Onneksi lapsen pää kasvaa. Päällyskangas sisaren housuista, sisäkankaasta en muista mistä. 

Nyt on lakki poikineen tehty. Pitää vissiin käyttää näitä täällä talossa, kun eihän me täältä ulos ehditä, kun äiti vain ompelee lakkeja. Tosi puheessa on ulkoiltukin viime päivinä ja nautittu ihanasta keväästä ja ihanista lätäköistä, jotka jäätyy yöllä ja sulaa iltapäivällä ja jäätyy taas yöllä.

Tästä lakkiasiasta vielä sellainen varoituksen sana, että vaikuttaa siltä, että tämä ei lopu tähän. Kokeilin jo tuossa päivällä matkia Viivin Verstaan lippistä sillä seurauksella, että jono lapsia kantoi minulle erilaisia kankaita ja toivoi jokainen edes muutamaa lippistä itselleen. 

Huomenna on lauantai ja minä tiedän, mitä teen, kun olen ensin siivonnut sen verran, että voin sanoa siivonneeni.  Nauttikaa tekin viikonlopusta!

Sitä sun tätä

On ollu ilmassa informaatiokatkosta, kun netti ei ole toiminut pariin viikkoon. Lasten vaatevarastoja on silti täydennetty. Tässä hiukan esittelyä siltä saralta.

Vauvakulta sai vaihteeksi villasukat.

Tunnetusti on erityisen rasittavaa neuloa kaksi samanlaista sukkaa. Siksi tein kaksi erilaista. Novitan lankoja. 

Tämä haalari on valmistunut jo aikoja sitten, Metsolan joustofroteesta sivusaumattomalla kaavalla. Kanttasin käsien aukot samalla joustofroteella ja ihan hyvin hommeli onnistui, vaikkei ollutkaan resoria.

-----------

Ensi syksyn eskaripoika on saanut pitkästä aikaa uusia vaatteita myös:

Perushuppari Metsolan joustofroteesta.

Paita. Kangas tilattu, mutta kun en taaskaan muista mistä.

Toinen huppari, mutta nyt loppui Metsolan kangas kesken. Laitoin sitten puolet hihoista ja takakappaleen Eurokankaan joustofroteepaloista. 

Ja tuunasin vanhoista farkuista uudet farkut. 

Säästäväinen lähipiirini lahjoitti farkkuja kulta-ajalta, jolloin farkut olivat sitä muodikkaammat, mitä leveämmät ne olivat. Tuolloin farkut eivät myöskään joustaneet erityisemmin, joten ne soveltuvat oikein hyvin tuunauspuuhaan. Näin tein: leikkasin lahkeen sisäsauman auki ja asettelin kankalle sivusaumattoman housun kaavan. Sitten sama temppu toiseen lahkeeseen. Vyötärölle ja lahkeisiin resorit, ja pojalla on uudet housut. Ei nappia, ei vetskaria, ei mitään hankalaa. Ennen vaatteen kokoamista väkersin taskun. (Teen aina vain yhden taskun, koska toista en jotenkin enää jaksa ja pelkään, ettei tule yhtään saman näköinen...)

Sammarit samalla tekniikalla. Erään poikamiehen housujen uusi elämä.