Ompeluhuoneen kauppa

4. joulukuuta 2016

Päiväuniaikaan ommeltua

Monta joulujuttua on mielessä, ja niitä ennen viime viikkojen tuotoksia tänne.

Pikkuherrakin aloitti kerhon ja halusi sinne repun, elefanttikankaasta. Tämä onnistui edellistä paremmin, sillä kovetin kaikki päällisen osat (paitsi taskun) kovikehuovalla. Ompelu oli vähän työläämpää, mutta lopputulos jämäkkä. 


Kerholaiselle myös uusia paitoja, kun edellisten hihat alkoivat olla lyhyet. Kivan peruskaavan piirsin uusimmasta lasten OB:sta 6/2016, vaihdoin vain helmakäänteen resoriin.


Hylätystä neuleesta tein savupiippukauluspaidan. Kierrätystä.


Pari vaatetta olen tehnyt itsellenikin. Eurokankaan palalaarilöydöstä kellohelmamekon. Imetysluukun saa aika kivasti piilotettua, kun kangas vaihtuu luukun kohdalla. Olen kokeillut erilaisia imetysvaatteita ja palannut tähän alkuperäiseen perusmalliin, näistä tykkään eniten.


Samaten Eukan palalaarilöydöstä tällainen löysä teltta, jossa majailla.


Vauvalle olen ommellut haalareita. Hän alkaa viihtyä lattialla ja tekee mieli laittaa oikein lämmintä päälle sinne maan rajaan. Muokkasin haalarikaavasta tällaisen, joita olen huomannut kutsuttavan baggydresseiksi, mistä lie noin hieno nimi peräisin, oisko joku valmiskaava. Nyt varmaan kaikki valistuneet ompeluihmiset nauraa mulle, kun en tiedä baggydressien alkuperää, mutta en siis tiedä. Ihan kätevä malli silti, kun vaippa mahtuu hyvin ja ennen kaikkea näppärä ommella. 



Alemmankin haalarin lahkeet on saman mittaiset, kuva vain jotenkin vääristää. Uskomaton materiaali muuten tuo joustofrotee. Kierrätin haalariin kankaan aikoja sitten ommellusta mekosta ja täydestä menee vielä, sisäpuolella vain vähän nukkaa. Pari yöpukuakin tein samalla kaavalla ilman huppua. Metrivetoketjun totesin näissä tosi käteväksi, kun saa vetoketjun jatkumaan resoriin asti juuri sopivasti.


Uudet sukat vauvalle lapsia nukuttaessa.


Kovia pakkasia on jo välillä ollut ja tilasin metrin merinovillaa. Ompelin koululaisille villakaulurit ja vauvalle pari lakkia. On se vaan ihana materiaali tuo.



Viimeisenä eräs ihana projekti: ompelin pian syntyvälle pienelle serkulle tervetuliaispakkauksen.


Samalle pienelle ompelin kaukalopussin untuvatakista. Sain viisi neulaa poikki. Tuolla instagramin puolella moni muukin kertoi samasta ilmiöstä. Jäin miettimään, voiko se untuvasulassa oleva kova osa katkaista neulan vai miksi ihmeessä kone, joka ompelee vaivatta paksua farkkua, ei pysty tähän materiaaliin.


Kortissa meidän vauvan jalka <3.


Odotellaan joulua. Luin tänään jostain kauniin ajatuksen: "Nyt on rauhallinen ja kaunis vuodenaika, kun vain malttaa rauhoittua." Niinpä.

6. marraskuuta 2016

Vauvalle vaatteita

On ollut ihanaa ommella vauvalle mekkoja ja sukkahousuja. Minä niin tykkään pienillä tytöillä pitää mekkoja. Ja olen oppinut, että pienet tytöt kasvavat hetkessä niin isoiksi, että mekot eivät enää kelpaa.







Pikkuisiin 62-senttisiin vaatteisiin ei niin kovin paljon kangasta tuhlaudu, raskii tehdä useammat. Osa on kierrätettyjä kankaita kaiken lisäksi.


Olen tykännyt vinovetskarijumpsuitista vauvalla: vetuketju ei hankaa vauvan kaulaa, kun vetoketjun yläpää on hupun suojassa. Suurensin kaavan kokoon 62 cm. Tämä lahjaksi saadusta villahameesta (kiitos Paula, jos luet tätä <3) ommeltu vaate voisi olla tarpeellinen esimerkiksi kaukalossa untuvapussissa kovilla pakkasilla. Olen niin ihastunut noihin frilloihin, että oli taas pakko laittaa tuonne hupun reunaan. Todella kätevä ohje kääntöhihoihin ja -lahkeisiin löytyy Miinullekko-blogista


Toinen ohuempi jumppis myöskin jämätilkuista.


Puikkojakin olen ehtinyt aina vähän joka välissä heilutella. Tällaisia ihania villabodeja olen nähnyt netissä useita. Ohjeita tällaisiin ja muihin aivan ihaniin pieniin neuleisiin löytyy paelas.com-sivustolta. Tämän tein ilman ohjetta bodya apuna käyttäen, kun ei oikein tuo norjan kieli suju. On vielä vauvalle iso, mutta ehkä kevättalvella pääsee käyttöön.


Neiti viisvee sai uuden pipon ja kaulahuivin. Pinkkiä piti olla, mutta äiti laittoi mustaakin kuitenkin mukaan. 


Tällaisia tällä kertaa. Ollaanpa kuulolla! 

23. lokakuuta 2016

Täällä taas

Blogissa on ollut hiljaista, hyvästä syystä. Olemme nuuhkineet täällä pientä ihanaa prinsessaa. On tuntunut, ettei henno edes ommella, ensimmäiset viikot pienen ihmisen kanssa ovat niin ainutlaatuisia ja vierähtävät niin äkkiä. 

Ihan ompelematta en ole silti osannut olla. Kun vauva on nukkunut, olen huomaamatta hiippaillut vinttiin ja surauttanut sauman kerrallaan. Viime viikkoina ompeluinnostustakin on taas ollut vaikka muille jakaa. Tässä nyt näitä viime viikkoina valmistuneita ompeluksia ja neulomuksia suloisessa sekamelskassa. Aika vauvapainotteista näyttää olevan.


Ennen vauvan syntymää ehdin juuri ja juuri saada valmiiksi vaaleanpunaisen peruslakin, johon neuloin reunaan röyhelön. 


 

Tossut tein Marian ateljeen loistavalla ohjeella. Materiaali on kierrätetystä nahkatakista. Ei niin käytännölliset, villasukkiahan vauva tarvitsee, mutta oli pakko...


 Mekkoja vauva on perinyt ison kasan, minulla on tallessa paljon äidin minulle itselleni aikanaan ompelemia mekkojakin, mutta halusin silti tehdä kastejuhlaan prinsessalle uuden mekon.


Ei tällainen pantakaan kyllä ole yhtään käytännöllinen eikä pysy ainakaan meidän vauvalla päässä, mutta onhan se nyt hyvänen aika niin söpö. Valkoiseen lenkkiin voi vaihtaa rusetin.


Viimeisestä palasta Minttua ja Villeä tein eräälle ihanalle pikkuneidille lahjaksi bodyn. 



Kerholaisille olen väsännyt samaisella Marian ateljeen ohjeella tossuja. Nahasta on kiva applikoida, kun saa suoralla ompeleella huristella eikä kangas pahemmin veny. 


 Pari paitaa viisivuotiaalle. Kokeilin tehdä tuollaisen pidemmän frillan, joka ulottuu noin puoleen väliin etu- ja takakappaletta. Leikkasin valmiiseen paitaan aukon, johon upotin frillan.  



Huppariin päätin silittää kiinni aikoja sitten hankkimani silityskuvion. Miten se nyt kiinnitettiinkään? Kai se vain silitettiin kiinni... Huolellisesti painelin silitysraudalla, ja kun irrotin suojakalvon keltainen kuvio olikin valkoinen. Olin kai unohtanut poistaa jonkun taustapaperin tms. Ihme kyllä, kuvio ei mennyt miksikään ainakaan ensimmäisessä pesussa. Nyt minulla on vielä se keltainen kukka jäljellä ja paidassa hieno valkoinen kukka. Tätä kai voisi kutsua säästäväisyydeksi.


Mekkotehtaan uusimmasta koululaisille suunnatusta kirjasta kokeilin Kahden-paitaa. Ihan hyvä kaava ja mitoituskin sopiva. Kaulukseen meni tosi paljon kangasta ja siitä tuli minun makuun vähän liian löysä tai iso jotenkin. Hauskaa vaihtelua silti. 


Verson Puoti tuotti äskettäin Paratiisin puutarha-kangasta puuvillasatiinina ja en voinut vastustaa kiusausta tilata sitä vauvan pussilakanaan. Kyllähän tällaista nyyttiä aika paljon tulee peiton sisällä kannettua. Yölläkin jaksaa vähän paremmin herätä vauvaa syöttämään, kun hänet on kääritty lempikankaasta tehtyyn peittoon. 


Syksyllä aina innostun neulomaan ja virkkaamaan. Pannulapun olen saanut aikaiseksi. Vauvan kanssa tällaiset pienet työt piristävät, kun voi kokea saavansa jotain aikaiseksi. Suunnitelmia on tällä saralla nyt vähän liikaa, mutta ehkä joitakin niistä saan toteutettua.

Tack och adjö!

28. elokuuta 2016

Sitä sun tätä

Lisäilen tässä sunnuntaipäivän ratoksi tänne kesän aikana valmistuneita juttuja, jotka ovat jääneet postaamatta.


Tämä reppu valmistui ihan äskettäin, kun neitokainen pääsi kerhoon ja huomasimme edellisenä iltana, että reppu puuttuu. Suosittelen lämpimästi huomaamaan tällaisen tärkeän puutteen vähän aiemmin. Harvoin olen näin minuuttiaikataululla ommellut, mutta reppu ehti kerholaisen mukaan ja yölläkin ehdin vähän nukkua. 

Tällaiseen "kånkeniin" on netissä loistava ohje Villa&Villa-blogissa. Tein repun niistä tarvikkeista, mitä kotoa löytyi, mutta seuraavaan aion hankkia kovikehuopaa, jotta saan vielä vähän tukevamman. Tässä on tukikangasta päällyskankaissa paitsi selässä ja pohjassa retkihuopaa. 


Myös olkahihnoihin laitoin retkipatjaa pehmusteeksi.


 Ja pieni kerholainen oli tyytyväinen. 


Ekaluokkalaiselle ompelin pari paitaa koulun aloitukseen...


... ja isommalle tytölle perushupparin, joka sopii minkä tahansa vaatteen kanssa.


Kolmevuotias tarvitsee housuja housujen perään ja tein taas tällä loistavalla Relaxit fit-kaavalla muutamat lisää.


Tein näihin piristykseksi valenappilistat. Housuissa ei ole edessä eikä takana haarasaumaa (toisin kuin kaavassa, olen jättänyt sen pois) ja niinpä ompelin vain yksinkertaisesti tuohon päälle nappilistan. Nauhat tein tällä kertaa trikoosoiroista, joita en ole mitenkään huolitellut. 


Tämä kesän helteillä ommeltu mekko on myös unohtunut laittaa tänne. Kuvakin on kiireessä räpätty ja kuten kuvasta näkyy, puuvillamekossa näkyy totisesti, kun muutama lapsi on kiehnännyt sylissä. Mitäpä sitä ryppyjä peittämään, kun ei se kuitenkaan onnistu. Mekon kaavan otin vanhasta mekosta, jonka äitini on ommellut aikanaan minua odottaessaan. Tuokin mekko on ollut taas ahkerassa käytössä; kyllä vanha hyvä puuvilla kestää!


Vauvalle olen viime aikoina lähinnä neulonut, se tuntuu tämän jättimahan kanssa mukavammalta kuin ompelu. Tein alpakkalangasta tällaisen tervetulosetin, lakin, tumput ja sukat. Lakilla on tarina: Britannian hoviin syntyi keväällä 2015 prinsessa Charlotta. Kun häntä esiteltiin maailmalle muutama tunti synnytyksen jälkeen, hänellä oli päässään käsin neulottu lakki, joka oli - kauheaa - väärinpäin. (Kaikkeen ne prinsessojen äidit joutuvatkin, esittelemään vauvaa täysin toipuneen näköisenä heti synnytyksen jälkeen.) Tämän tyylimokan jälkeen nettiin on ilmestynyt ohjeita ja kuvia tästä lakista juuri näin päin kuin prinsessa sitä käytti. Ajattelin, että onhan meidän seitsemännellä lapsella syytä olla samanlainen lakki kuin Britannian kuninkaallisella jälkeläisellä ja neuloin tällaisen.


Nyt pitää taas keksiä jotain käsityötä, sillä odottavan aika on pitkä, totisesti.