Taskuhousuja ja huppari

Tällä viikolla olen pieninä joutohetkinä surautellut taaperolle hassuja taskuhousuja. Sain aivan uskomattoman ihanaa ja avuliasta kaavoitusapua Paulalta, kun en oikein meinannut hoksata, miten nuo taskut pitää tehdä.

Ensimmäisessä versiossa tasku oli liian pieni.

Toisessa riittää jo mukavasti väljyyttä. Joku kenties huomaa, että tässä on plagioitu erään tunnetun lastenvaatemerkin ideaa. Korostan, etten väitä minkään idean koskaan olevan omani. Kaikki on enemmän tai vähemmän jostain otettua, muokattua ja ehkä omassa mielessä vain vähän marinoitua. Ei mitään uutta auringon alla.

Piti sitten vielä kokeilla tehdä pyhähousut, kun aika herraskainenhan tämä kaksivuotias tietysti on. 

Eskarilainen sai hupparin collegejämistä. 

 Joko seuraavaksi ommellaan kesätoppeja? 

Kylmän kesän satoa

Jos kylmästä kesästä yrittää jotain hyvää löytää, niin ompeluaikaa ja -intoa on tänä kesänä riittänyt, kun ulkona ei tarkene olla. 

Jostain blogista, en muista mistä, nappasin idean ja laitoin vetoketjun tuolla tavalla kankaan päälle. 

(En tajua, miksi tuo vesileima seikkailee tuolla kuvan keskellä. Kolme kertaa siirsin sen oikeaan paikkaan ja enää neljättä kertaa en jaksa yrittää.)

Ihana, pehmeä college on mistäs muualtakaan kuin R-collectionilta.

Turkoosi toppi on investointi Lidlistä. Alelaarissa myytiin kaksi aikuisten toppia yhteishintaan 3 euroa ja hinta miellytti minua. Kavensin vain ja tein rinkattomaan toppiin rinkat kavennuksista jääneistä suiroista. 

Housut on Eurokankaan viskoosia, kuvio ei oikein erotu kuvassa. Löysät, ei kiristä.

Eurokankaan laarilöydöstä tällainen pitkä takintekele yhdellä napilla. Napista en ehtinyt saada tarkempaa kuvaa ja vaate huitelee jo kesälaitumilla jossain.

Jotta edes vähän tuntuisi kesältä, pari kesämekkoa kuitenkin. Nämäkin Eurokankaan laarikankaista. Kuminauhalangalla rypytetty yläosa, siis kuminauhalanka puolassa. Tulin siihen tulokseen, että sitä kuminauhaa saa kiristää puolaan pyörittäessä niin paljon kuin pystyy, silloin tulee hyvä kireys. Ja käsinhän se on siihen veivattava. Pienoista kokeiluahan se on tällä tekniikalla, että kuinka paljon leveydestä lähtee, mutta kuminauha on armollista, joustaa ja venyy ja ei ole niin justiinsa tuo leveys. Arviolta kymmenen senttiä leikkasin leveyttä lisää tuohon rypytettävään osaan. 

Muuten vain vapaalla kädellä leikoin mekot ja tarkistin pituuden sitten tytön päällä. (Enkä taaskaan muistanut, että rinkat kannattaisi laittaa takaa ristiin tai kiinnittää toisiinsa, että ne pysyvät säntillisesti ylhäällä.)

Ja uskokaa tai älkää (minä en mielellään uskoisi), tämä viimeinen mekko on hukassa. Mennyt hukkaan juhannuksena, kun oli ensimmäisiä kertoja päällä. Tai varmaan ei ollut silloin päällä, kun meni hukkaan, kai. Että onpahan teille näytillä, mutta muuta iloa vaattesta ei tällä hetkellä ole eikä kenties koskaan tule olemaankaan. Kaikenlaista.  

Nyt odotellaan taas sadepäiviä, kun tekisi niin mieli ommella jotain pienillekin. Ideoita kuulkaa on, mutta on tässä muutakin, mitä pitäisi tehdä, jos ompelulta joutaisi.

Uima-asuste ynnä muuta kuopukselle

Kun emme päässeet tänä juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna reissuun sinne, minne mieli olisi tehnyt, päivitän nyt sitten tänne näitä viime viikkojen ompeluksia.

Kuopukselle pari kesäpaitaa. Isommilta perittyjä hällä on kyllä melko korkea pino, mutta ovathan ne jo aika nuhjaantuineita ja käytettyjä. 

Kaavana hyvä t-paitakaava lehdestä OB 3/11, koossa 92 cm.

Kangas ei oikein meinannut riittää, niin oli pakko keksiä jotain. Selkäpuolelle tällainen raita siis.

Poikariepu ilahtuu joka kerta, kun näkee tämän paidan, koska tässä on palloja. Siinä kestääkin hyvä tovi, kun poikanen osoittelee kaikki paidan pallot läpi, edestä ja takaa, ja ilahtuu joka pallon kohdalla yhtä paljon. Osaisipa itsekin ilahtua samalla tavalla kuin puolitoistavuotias.

Muutaman kerran on jo uitu jääkylmissä vesissä ja kuopus on suorittanut toimenpiteen ilman asusteita. Kaapista löytyi tällaista Eurokankaan "uikkarikangasta" ja nyt on tilanne korjattu. Tein paidankin, jos sattuisi helteet tulemaan, niin ei tarvitse pelätä, palaako pienen uimarin iho.

Kovin on tyköistuvaa sorttia, mutta niinhän ne kai uimapuvut ruukaa olla.

Tosiasiassa tähän mennessä ei ole t-paitoja tai uikkareitakaan paljon tarvittu. Sen sijaan tätä hupparia on käytetty ja käytetty. Kiitos taas sinne sisko-kullalle, joka lahjoitti vanhan hupparinsa. Säästin vetoketjun, etutaskun ja resorit. Lisäsin hupun vuorin ja nyörit. Halusin nuo nyöritkin, vaikka nehän saattavat olla lapselle vaaralliset. Kiinnitin ne niin, että niistä ei voi kiristää, niin ovat turvalliset.

Pojille

Pitkin kevättä meidän pojankoltiaisille ommeltuja perusvaatteita aion seuraavaksi esitellä.

Vaikka ei näissä sen kummempaa esittelemistä ole. 

Peruskollarit polvipaikoilla, koska kaikki edelliset ovat kuluneet polvista puhki. Onpahan paikat valmiina. Käytännöllisyys kunniaan.

Kankaat R-collectionilta,

Kaava OB 1/2012

Ensi syksyn ekaluokkalaiselle seiskapaita synttäreille. 

 Kaikki lasten synttärit on erityisiä, mutta seiskasynttärit jotenkin erityisen erityisiä. Kohta se on koulussa, kohta se kasvaa pois minun silmieni alta ja sanojeni ulottuvilta, tämäkin poika.

Numeron ompelin suoralla ompeleella kiinni ja hyvin on pesuissa pysynyt. Siksakki tahtoo vetää ja vaatii tukikankaan, mutta suoralla onnistui ilman tukikangasta.

Velour Metsolasta,

Kaava OB 1/2012, huppu lisätty.

Huutavaan yövaatepulaan pieni parannus. Näissäkin polvipaikat, koska polvet, kuten sanottua, kuluu puhki. (Nukkuukohan ne kontallaan, vai miten ihmeessä?)

Kanttasin paidan Mumintalon kiinnostavalla kanttausohjeella. En ole koskaan älynnyt, että näinkin tämän voi tehdä. 

Kangas ikivanhasta Nanson erästä,

kaavasta ei enää hajuakaan, koska ommeltu kauan sitten. Liekö jo polvet puhki, en halua mennä tarkistamaan.

Ja vielä pari kesäpaitaa digiprinttitrikoosta. 

En uskonut koskaan ostavani näitä digiprinttikankaita, mutta toisin kävi.

Taannoisella Luulajan reissulla satuin huomaamaan tämän kankaan ja muistin äitiä kaipaavat pienet kullanmurut kaukana kotimaassa. Kuinka heidän silmänsä loistaisivatkaan, jos toisin heille tuliaisina tätä (mielestäni aika rumaa) kangasta, jossa on villieläinten kuvia. Ja ostin tätä sen verran, että sain molemmille viikareille t-paidat.

Printti ei oikein kuvissa näy, mutta tuollaiset paidat on nyt tehty. Kaava oli joku ikivanha itse muokattu raglanpaitakaava ja olikin yllättävän hankala homma tehdä näistä lyhythihaiset. Että melkolailla epätäydelliset paidat, mutta pojat tykkäävät paidoista ja sehän on pääasia se.

Nyt alkaa olla kameran muistikortti purettu. Ompelut on viime aikoina olleet vähissä, kun ulkona riittää puuhaa. Mutta on mulla uusi iso ompelupöytä ja monta ideaa, kunhan vain kerkiän. 

Ps. Kuulin, että Ilta-sanomien blogilista, jonka kautta moni käsittääkseni seuraa tätä blogia, lakkaa toimimasta piakkoin. Jos haluat edelleen seurata Ompeluhuoneen meininkiä, liity lukijaksi Bloggerissa tai Bloglovinissa tai tykkää Facebook-sivusta tai sähköpostillakin voi seurata. 

Mukavaa, kun blogia luetaan, ei tätä muuten tulisi pidettyä.

Pipo ja paitoja mun pojallein

Iltapuhteina pipo koululaiselle. 

Sainpahan kulutettua vuosikaudet kaapin pohjalla lojuneet ei niin minun väriset Novita Woolin loput tähän. Päähine on neulottu 1 o 1 n kaksinkertaisesta langasta, mutta nostin neuloessani  oikean silmukan takareunasta, jolloin tuo oikean silmukan "rivi" korostuu tuollain.

Minun poikani onnistui jollain tuntemattomalla tavalla hankkimaan uuteen talvitakkiinsa heti repeämän. En keksinyt mitään tapaa paikata sitä huomaamattomasti, joten päätin paikata sen huomattavasti. Ompelin reiän päälle mustan nahkaympyrän ja liitin siihen pätkän heijastinnauhaa, koska takista puuttui sellainen tärkeä juttu. 

Näissä mun yrityksen ja erehdyksen kautta etenevissä projekteissa toimii usein periaate: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Virhe voi näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta, jos ei kerro kenellekään, että se on virhe. 

Pari hupparia ompelin samaiselle jälkeläiselle jo aikaa sitten, kun jotenkin tämä poikapuolisten ihmisten vaatteiden kulutus tuntuu olevan tuplasti kovempaa kuin tyttölapsilla. 

Jämäpaloista ja kavereilta saaduista kamppeista koottu vaatekappale. Taskuun tein tuollaisen nahkanapinreiän. Nahanpalaan saksilla reikä vain. Ainakin muutaman pesukierroksen se on kestänyt ihan kelvollisesti. (Alakuva ei ole kai ihan tarkka, mutta on taas tämä toivoton marraskuu, jolloin ei voi kuvata valoisalla, koska ei kerkeä, kun on aina pimeä.)

Kuvasta ei hyvin näy, mutta kaula-aukkoon tein nahasta lenkin napille. Kovasti kiitoksia sinne kylän toiselle puolelle näistä nahkapaloista! (Ja älkää kysykö, miksi kauluksessa on nappi. Sovitaan, että se oli suunniteltu...) 

Hupaisa juttu tämä viimeinen vaate. Eräs perheenisä luopui R-collectionin hupparista ja jotenkin se(kin) hylätty vaate päätyi meille. Asettelin hupparin päälle 134-senttiset kaavat ja kokosin sen uudelleen. Kaula-aukkoon ja huppuun en koskenut ollenkaan. Poika sai itse valita resorien värin. 

Hetken mietin, onko sopivaa laittaa tähän omaa ompelumerkkiä. Tulin siihen tulokseen, että laitan sen, koska eihän tämä ole aito R-collectionin huppari enää ja se tunnustettakoon oiva-lappusen myötä.

Ps. Tein Oivan ompeluhuoneelle facebook-sivut. Sinne pääsee tuosta oikeasta sivupalkista tunnisteiden alta. Ajattelin, että moni blogin lukijoista ei kai ole bloggerissa ja voi olla helpompaa seurata facebookin kautta. Tarkoitus on aina laittaa facebookkiin linkki, kun julkaisen täällä jotain, mutta muuten aion pysyä täällä rauhallisen blogimaailman puolella.

Hyvää isänpäivää kaikkien lasten isille! Olette lapsillenne ainoita maailmassa.

Syyslomalla

Syyslomalla viimein ompelin vähän:

Pikkumiekkoselle hupparin, koossa 86 jo. 

Ja farkut, tämän lapsen ensimmäiset. Erään eteläntädin hylkäämistä ihanan joustavista ja sopivan ohuista farkuista pienennetty. Kiitosta vain sinne suuntaan.

Henkselit otettu samaiselta tädiltä perityistä farkkushortseista. 

Ompelin henkselit kiinni takaa, edestä kiinnitin napeilla, jotka henkseleissä oli valmiina. 

Kolmevuotiaan vaatekaappi on täynnä rikkinäisiä ja liian pieniä vaatteita. Tehtiin siis muutamasta kaapin pohjalle hylätystä tilkusta himpessalle (lue: prinsessa) kotivaatetta. 

Tein legginssejä talveksi paksuista kankaista, nämä mustat velourista. 

Paidan silityskuva Pikku-Piltistä. En ole ollut oikein tyytyväinen näihin silityskalvoihin. Aluksi ne näyttävät säntillisiltä ja siisteiltä, mutta muutaman pesun jälkeen nukkaantuvat, värjäytyvät ja repsottavat reunoista. Kokeillaan vielä. Jospa musta väri toimisi vähän paremmin.

Jostain syystä en ole koskaan pitänyt tästä lammas-kankaasta, mutta eihän pihi ihminen jätä kangasta käyttämättä. Peruspaita Heilt spesiell og jubel -kirjan kaavalla, samoin kuin tuo pikku-ukon huppari tuolla ylempänä. Olen edelleen ihastunut tuohon kirjaan, jonka kaavat ovat riittävän kapeita. Tässä paidassa kaula-aukko tosin vähän liian avara. Legginsit joustofroteesta.

 Vielä keltaiset leggarit paksusta trikoosta ja epäonnistunut paita. Pienensin vanhasta maripaidasta ja kaula-aukko on liian iso. Eipähän kiristä. Jos vaikka kesähelteillä pitää, niin tuuletus toimii yms.

Jo aikaa sitten koulutytölle legginsit. Kangas sukellettu Eurokankaan palalaarista. Näitä tarttis lisää ja monta muutakin, mutta eipä sitä kannata ompeluajan puutteella itseään masentaa. Onhan tähänkin asti vaatteet joka aamu löytyny jokaiselle jostain ja kaupastakin saa, kun sinne asti selviää.

Se on sitten viimeisen syyslomapäivän ilta. Joulua kohti mennään.

Huppumekko

Tokaluokkalaiselle koulumekko. 

Helmassa ja hupussa nyörinä fleecestä väkerretty palmikko. 

Hihoissa rypytykset.

Velour pienestä käsityöputiikista nelostien varrelta, muistaakseni Kemin ja Simon väliltä. 

Tämän mekon myötä hyvää kouluvuotta minun tokaluokkalaiselle tytölleni, ja kaikille muillekin koululaisille. 

(Muistatteko sen tuoksun: uusi, koskematon koulukirja?) 

Paitoja ja housuja

Ulkona on ihana intiaanikesä, ja minun pesueeni viipottaa pitkin pihoja ja uimarantoja. Olen yrittänyt pysyä perässä, mutta tällä viikolla istahdin taas koneiden ääreen. Olipa kiva pitää kunnon ompelutauko, ja olipa kiva taas ommella.

  

Ei ajatella sitä vielä, ei lasketa vielä öitä, mutta joskus alkaa taas koulu. Sitä varten vaatteita kolmasluokkalaiselle. (Ihan mahotonta, onko hän jo kolmasluokkalainen?!) 

Eurokankaan harmaa velour loppui sen verran kesken, että piti tehdä hupun toinen puoli mustasta. 

Toisen hupparin väsäsin paksusta R-collectionin raitatrikoosta. Sen verran tohdin nyt mainostaa kaikille pohjoisen ihmisille ja täällä matkaileville, että Rovaniemelle on avattu Koskikadulle R-collectionin liikkeen alakertaan outlet, jossa myydään näitä laadukkaita trikoita, collegeja ja resoreja todella edulliseen hintaan. Onneksi saatiin jotain tilalle, kun menivät lakkauttamaan Marimekon tehtaanmyymälän Napapiiriltä.  

Tein ensimmäistä kertaa tuollaisen taskun, jossa paitakankaaseen tehdään viilto ja taskupussi on sisäpuolella. 

Nyörinkin muistin tällä kertaa laittaa. En halunnut huppuun nauhakujaa, joten kiinnitin nyörin hupun kt-saumaan otsalle, nurjalle saumurisaumaan. Purjerenkaat jysäytin tuohon nyörejä varten. 

Keltainen peruspaita edelleen R-collectionin trikoosta. 

Kuten myös tämä. Kanttailin paidat käsivaraisesti. En tohtinut tällä kertaa luottaa kantinkääntäjään, kun oli niin herkullisia värejä, etten raskinut pilata. Laitoin tuollaisen nappilistan, jossa kaksi erikokoista metallinappia Maripaidoista. 

Kaikkien paitojen kaava on lehdestä Ottobre 1/12. Lainasin tuon lehden kirjastosta vauvan bodeja varten ja siinähän oli vaikka kuinka monta käyttökelpoista peruskaavaa. 

Parit kolitsihousut myös. Kaava myöskin tuosta Ottobrestä 1/12, molemmat koossa 140.  

Olen sangen tyytyväinen: nyt minulla on toimivat peruskaavat housuun ja paitaan. Innostuin ihan investoimaan tuohon lehteen ja tilasin sen Ottobreltä itselleni.

Tuollaisia pieniä tehosteita keksin housuihin. Löysin ompelukoneestani koristeompeleen, jolla kanttasin paitojen helmat ja housujen kauluksen. Vähän vaihtelua kaksoisneulaan ja tavalliseen siksakiin.

Näillä vaatteilla sitä sitten opiskellaan englantia ja mitä muuta sitä nyt kolmasluokkalaisen elämään kuuluukaan. 

Mutta nyt on vielä intiaanikesä ja pelkät uikkarit riittää!