Näitähän ei koskaan ole liikaa. Ideasta ja innoistuksesta kiitän Kukkaa.
.jpg)
Vanhoja maritilkkuja, Nanson tilkkuja ym. Kaavan piirsin H&M:n pikkareista. Tyttäret saivat itse valita kankaat tilkkulaatikosta. Kantit sai valita äiti.
Kaikkein ihanimmat on tietysti nämä ruusupikkarit (huoh...). Kangas keväällä Eurokankaasta, siltä reissulta, jolla tyttö sai itse valita kankaita. Ei tippaakaan mun kangas, mutta eihän nämä olekaan mulle.
Muutaman ruuanlaiton ja vauvansyötön ajan pohdiskelin, miten ihmeessä tuo haaraosa ommellaan niin, että sauma ei jää näkyviin. Vaikka se kuulostaa (minun mielestä) mahdottomalta, se onnistuu niin, että haarakiiloja leikataan kaksin kappalein, asetetaan kappaleet oikeat puolet vastakkain ja laitetaan niiden väliin joko taka- tai etukappale. Tämän sauman jälkeen asetellaan haarakiilan toiset päät oikeat puolet vastakkain ja sinne väliin laitetaan se kappale, jota äsken ei laitettu. Tässä vaiheessa tekele näyttää siltä, että käy kuten niin monesti ennen, että vaate ei käännykään oikein päin vaan jää syttyrään. Mutta se toimii sittenkin!
Lidlin leimasimella jysäytin merkin takapuoleen, jotta osaavat pukea piksut oikeinpäin.
Tässähän onkin nyt sujunut perjantai 13. päivä rattoisasti pikkareita testaillessa. Ilo se on pienikin ilo, esimerkiksi neljät uudet pikkarit mulle ja kolmet siskolle.
Ps. Tänään tykkään kantinkääntäjästä. Kiristää juuri sopivasti tuota resoria niin, ettei tarvitse kuminauhojen kanssa kikkailla. Alan oppia: kantinkääntäjää kannattaa ainakin mun Brotherilla käyttää silloin, kun haluaa, että resori kiristyy aika reilusti. Kantinkääntäjää ei kannata käyttää silloin, kun haluaa, että resori ei juuri kiristä, kuten esim. jumpsuitien vetoketjuaukon huolittelussa. Tai sitten keksin siihenkin joku päivä jonkun niksin. (Mun koneesta puuttuu paininjalan puristuksen säätö, niin tuota kantinkääntäjää on hankala säätää.)
Viikonloppuja ompelu- ja muut toverit!
Ja tervetuloa uudet lukijat tänne piskuiseen Ompeluhuoneeseen, toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti.