Ompeluhuoneen kauppa

27. toukokuuta 2014

Käännettävä lakki

Kuvittelin varautuneeni hyvin kesän tuloon, mutta eipä vain perheen kuopuksella ollutkaan riittävän viileää kesälakkia, kun ensimmäiset helteet koittivat. 


Kokeilin tehdä lakin niin, että sitä voi pitää kummin päin vain. Ennen olen jättänyt lakkia kasatessa kääntöaukon johonkin vuorisaumoista, mutta nyt jätin sen alareunaan niskan kohdalle eikä ommelta huomaa, kun lakki on siltä kohdalta kurtussa tuon solmimis- ja kiristysnauhan ansiosta.


 Aika usein kaipaan yksiväristä lakkia, kun lapsukaiselle on puettu jo ties mitä kirjavaa päälle siihen mennessä, kun päästään lakkia päähän laittamaan. Tein siksi yksivärisen toisen puolen.

 (Toki olisin voinut silittää tuon keltaisen kankaan vähän paremmin, mutta muistaakseni minulla oli sillä hetkellä kiire, kuten yleensä.)


Lakin kaava on itse muutamia ihania lakkeja matkien väsätty. 


Kuviollisen kankaan sain tässä vähän aikaa sitten lahjoituksena, ja Marimekostahan se on alkujaan peräisin. Keltainen taas on Eurokankaan peruspuuvillaa pakalta. Suosittelen muuten lämpimästi tätä Perlan puuvillakangasta. Saatavilla on aivan ihania värejä, eikä väri juuri haalistu useammassakaan pesussa. 


 Jo vain nyt passaa kahdella hampaalla hymyillä! 


25. toukokuuta 2014

Laukku ja tabletin suojus

Useammassakin blogissa on tehtailtu toinen toistaan ihanampia laukkuja. Ihastuin niin, että oli pakko yrittää itsekin. Suuri kiitos mm. HeiDulle ideasta ja Hipulle erityisen selkeistä ohjeista. Niitä soveltamalla tästä tuli kuin tulikin laukku.


Kankaat Eurokankaasta, kuten myös nepparit. Vetskari kierrätetty.


Sen opin, että nuo nepparit olisi kannattanut kiinnittää ennen kuin kokoaa laukun. Jouduin purkamaan kapistusta muutamasta kohdasta, että sain aluskappaleet paikoilleen.


Kantohihnakin on kierrätetty. Kiitos jälleen kerran mummilan, jossa mitään ei heitetä hukkaan. Vanha vyö vuosikymmenten takaa on taas käytössä. 


Ja ihme kyllä, onnistuin ompelemaan sen kiinni ihan tavallisella ompelukoneen neulalla, kun ei ollut hallussa mitään erikoisneuloja. Olisko kuitenkin ollut vähän tavallista paksumpi neula.


Vuorikankaana viimeinen tilkku tätä vanhaa puuvillaa, jolla on tarina (klik). Sisällä myös pari taskua, puhelimelle ja lompakolle.


No nyt sitten kuulkaas on käynyt sellainen mahdoton tuuri, että olen saanut eräästä isohkosta, mutta pakollisesta hankinnasta nk. kylkiäisenä eli kaupan päälle tabletin. Tosin seitsemän tuuman, mutta ihan minulle itselleni. Onpas nyt hyvä lueskella teidän blogejanne.


Kuoret halusin heti väsätä tälle lelulleni. 


Näin sen tein: Leikkasin 3 mm paksusta suojalevystä (jotain sellaista pahvin tapaista materiaalia) kaksi samankokoista suorakulmiota, jotka ylsivät n. 5 mm tabletin reunojen yli. Päällystin ne tilkkulootasta löytyneellä fleecen tapaisella kankaalla ja pujotin ne tuon isomman sydänkankaisen suorakulmion sisään. Levyjen väliin ompelin tuohon päällyskankaaseen suoran sauman, jotta levyt pysyvät kuuliaisesti aloillaan. Kuminauhat nurkissa pitävät laitteen paikallaan.


Pitempi kuminauha pitää tablettikansioni kiinni ja varmistaa sen, että rakas laitteeni ei putoa sisältä.


Kyllä sitä ihminen on hassu, kun ihastuu tällaiseen materiaan, vaikka samalla yrittää päästä turhasta tavarasta eroon. Mutta tämähän ei olekaan turha, vaan mun tabletti, jolla on sydänsuojukset.


Ei muuta kuin äänestysintoa itse kullekin ja onnea Suomen pojille illan jääkiekkopeliin itäistä naapuria vastaan!

16. toukokuuta 2014

Kesämekkoja myös mulle

Nyt alkoi tuntua siltä, että on jo korkea aika ommella jotain ihan minulle itselleni. Tällaista kellohelmamekkoa olen aikonut pitkään ja nyt viimein kokeilin. Oli kyllä aikamoisia mutkia matkassa, mutta syrttäsin tämän valmiiksi asti vanhaa rakasta imetysmekon kaavaani pohjana käyttäen.


Pikkuiset hihat tein mustasta trikoosta myös, mutta eivät ne tuossa henkarissa yhtään näy. (Tahtoisin sovitusnuken ihan näitä kuvauksiakin varten, mutta ei meille nyt mahdu tänne millään. Ehkä joskus.)


Leikkasin tuon helman vapaalla kädellä siten, että mitta vyötäröltä helmaan on koko ajan sama. 


Resorikaitaleella huoliteltu imetysluukkuhan se siinä mustan ja raitaisen kankaan rajamailla tokikin taas kököttelee. 

Toinen tekeleeni on hihaton perusmekko Majapuun lintutrikoosta. 


Kaula-aukko ja hihansuut kätevästi kahtia käännetyllä 5 cm:n levyisellä resorikaitaleella.


Ja taas imetysluukku. Olen käyttänyt näitä imetystunikoita ja -mekkoja myös esim. töissä eikä tuo luukku tuossa ole pahemmin haitannut.


Aktivoiduin ihan piirtämään (elämäni ensimmäisen) mallinnoksen tästä imetysmekkosysteemistäni.


Eli mekon paitaosa on kaksinkertainen. Ihoa vasten on tuo kuvassa punaisella piirretty kappale ja sen päällä mustalla piirretty. Päällyskappaleen (musta) alareunassa on resori tai kuminauha. Alakappale (punainen) jatkuu helmaan saakka (tai tuossa kellohelma-mallissa on sauma, mutta yleensä teen ilman). Eli ihoa vasten olevassa kappaleessa on erittäin syvään uurrettu kaula-aukko, jota voi sitten kiskoa imettäessä alaspäin. Se ei kuitenkaan laskeudu liian alas vahingossa, koska on olka- ja hihasaumoista kiinni päällyskappaleessa. (Korostan, että kuva on erittäin suuntaa-antava eikä missään mittakaavassa tms.)

No joo, tässäpä tämänkertaiset.

 Se on viikonloppu käsillä ja hellettä luvassa. Kaivetaanpa ne lasten hellehatut ja aurinkorasvat esille ja nautitaan kesästä kukin tahoillamme.

13. toukokuuta 2014

Räsymattovillatakki

Lapsia nukuttaessa olen pitkin kevättä kutonut tällaista kesätakkia vauvalle.


 Takkiin oli suunnitteilla huppu, mutta lanka loppui kesken. Olen ostanut langan joskus vuosia sitten paikallisesta Taito Shopista enkä saanut lähdettyä etsimään lisää, vaan muutin suunnitelmia ja lopetin neulomisen siihen, mihin lanka loppui. Tuli tällainen kummallinen kaulus, jota voi pitää pystyssä tai alas käännettynä. Pari nappiakin jo etsin kaulusta piristämään, mutta en taida uskaltaa laittaa niitä paikalleen, kun tämä lapsihan kuitenkin saisi ne joku kerta suuhunsa.


Kuvio on törkeästi kopioitu Marimekon Räsymatto-kankaasta. Pohjavärinä tässä vain valkoisen sijasta vihreä, kuten huomata saattaa.


Takki on vuoritettu trikoolla. 
(Kamera vääristi värin ihan kummaksi näissä viimeisissä kuvissa.)


Ja vielä itselle muistiin tämä pallokuvio. 

11. toukokuuta 2014

Äitienpäivän juhlamekot

Löysin muutama tovi sitten kirppikseltä Tampellan Lempi-kankaasta ommellut verhokapat, joita aurinko oli paistaessaan sieltä täältä haalistanut ja muutamia tahrojakin jonkun keittiössä niihin oli roiskunut, mutta minulle tämä kangas oli suuri aarre. 


Ompelin siitä jo aikaa sitten Lempi-mekon tälle pikkutättäräiselle ja tänään hän viimein sai pukeutua mekkoon äitienpäiväjuhlan kunniaksi. Isosisko sai samaiselta kirppisreissulta löytyneestä kankaasta samansorttisen mekon.

  
Kaavana Mekkotehtaan Alviina, kuten niin monesti ennenkin. Vaikka tein mekot yhtä kokoa pienempinä kuin mitä nämä tytöt normaalisti käyttävät, piti silti kaventaa rinnan kohdalta lisää. Pituutta vähän lisäsin helmaan ja hihoihin.



Suunnittelin ensin lyhythihaisia, mutta sitten muistin kaikki ne edelliset äitienpäiväjuhlat, joihin on etsitty pitkähihaista kesämekon kaveriksi ja päätin suosiolla tehdä pitkähihaiset kesämekot Lapin kesään.


Verhojen valmiita käänteitä hyödynsin isomman mekon hihansuissa ja pienemmän mekon helmassa. 


Kaikki ompelevat ihmiset varmaan jo käyttävätkin tukikangasta kaula-aukon alavaroissa, mutta minä raukka opin sen vasta näiden mekkojen myötä. Ei ole koskaan ollut aikaa tai tilaisuutta käydä mitään ompelukurssia ja opin kaiken tällä saralla lukuisten yritysten ja eritoten erehdysten kautta. 

Silitin siis kaksipuoleisen (siis sellaisen, jossa on liima molemmilla puolilla) tukikankaan ensin alavaraan kiinni ihan nopsasti niin, että tukikangas juuri ja juuri liimautui. Sitten ompelin alavarat kaula-aukkoon ja silitin kunnolla. Ei tarvinnut tikata ja kaulus niin sievästi sujahti asemiinsa juuri niin kuin toivoin. Myös nappihalkio onnistui paremmin kuin koskaan. Olisi ehkä kannattanut jo aikaisemmin hoksata tämä asia. Aina ei ole nimittäin ihan onnistunut tämä osasto mekoissa. 


Niin on äitienpäivä taas illassa. Kultaisia ovat nämä ihmiset tässä ympärillä. Yhden kortissa luki, että 

"Äiti tiedän sen,
olet paras mahdollinen."

Lohdullinen ajatus tällaisena äitienpäivänä, joka sisälsi ihan mahdotonta härdelliä, mutta onneksi myös muutaman seesteisen hetken.


9. toukokuuta 2014

Lisää huppareita

Tilasin Metsolasta kaksi metriä mustaa velouria ja ompelin pojille hupparit pihaleikkeihin. En edes taskuja tehnyt, koska halusin, että nämä sopivat kaikkien vaatteiden kanssa. (Ja koska halusin nämä äkkiä valmiiksi.) Lapset saivat itse valita resorien värit. Vihreä resori Metsolasta, sininen R-collectionilta ja keltaisen alkuperää en nyt muista. Hupun vuorikangas taitaa olla Ikasyrilta tilattu. 


  Ja niinpäs siinä vain kävikin, että heti kun nämä hupparit valmistuivat, tänne pohjolan perukoillekin saapui kevätsää. Lapset katsoivat minua ihmeissään, kun saivat ihan luvan kanssa lähteä ulos pelkällä hupparilla. (Ilman lupaa sitä on tietysti jo harrastettu.)





Hyvää äitienpäiväviikonloppua Oivan ompeluhuoneen lukijoille!

7. toukokuuta 2014

Pikkuisen ison tytön huppari

"Näytätkö äidille sitä kukkaa, joka me laitettiin sinun uuteen huppariin?"

"Missä se on?"


"Ei se näy, nyt näkyy selkä."



"Ei vieläkään, se on resori."


"No nyt se kukka jo vähän näkyy, kiitos."


"Minä lähden nyt leikkimään naapurin lasten kanssa. Minä olen iso tyttö."


 "Ja nyt minä tulen takaisin. En mene vielä kauas äidin luota. Minä olen vasta pikkuisen iso."


(College R-collection. Resori Majapuu. Hupun päärynätrikoo Marimekko. Silityskuva Pikkupiltin silitysarkista.)