Ompeluhuoneen kauppa

4. lokakuuta 2013

Virkattua, neulottua ja esiliinoja

Kun on syksy, oiva neuloo ja neuloo vaan ja joskus vähän virkkaa. Virkkaamisessa on se huono puoli, että pitää tuijottaa sitä tekelettä, että mihin kohtaan koukun iskee. Neuloessa voi lukea iltasatua tai matkustaa autossa tai vaikka mitä. Virkkasin kuitenkin pojille lippikset. Tupsujen tekoon osallistuivat myös päähineiden omistajat.






Malli näihin löytyi sattumalta netistä Pirkan sivuilta. Jämälangoista, mitä lie, en tiedä.

Sukkia minun ei kannattaisi tehdä, sillä tähän taloon saadaan sen verran taidokkaita sukkia lahjana, että oivan taidot eivät siihen riitä, mutta silti olen muutamat sukat kyhännyt taasen:


Näistä en pysty antamaan kummempia tietoja. Malliin virikettä sain googlen kuvahaulla ja lankana joku Novitan lanka, kun vain muistais mikä.


Tämä kuvioneule on melkoisen hauskaa neuloa. Kyseessä ei oikeastaan ole palmikkoneule, vaikka se siltä ehkä näyttääkin. Neuleessa vuorottelevat kolme kerrosta:
1. krs: *2 o, 2 n*, toistetaan tähtien väliä
2. krs: *1 o, langankierto, 1o, 2 n*, toistetaan taas tätä, eli silmukat todellakin lisääntyvät tällä kerroksella
3. krs: *nosta 1 s neulomatta, 2 o, vedä neulomatta nostettu kahden neulotun yli, 2 n*, eli tällä kierroksella kavennetaan edellisellä kierroksella lisätyt.

Tämä kyllä venyy käytössä vielä paljon tavallista joustinneuletta enemmän. Olen tehnyt tällä kuviolla mm. itselleni pipon, johon mahtuisi ainakin kaksi päätä, mutta eipä pipo kiristä.




Tässä uusi väri, johon aivan ihastuin, kun Prismassa näin. Novitan Seitsemää veljestä, ja yhdestä kerästä riitti näihin kaikkiin ja vielä on jäljellä hyvänkokoinen syttyrä. 


Alkais kuulema olla piparinleipomisaika, kun on jo lokakuu. Muutama esiliina on arvatenkin tarpeen, kun siihen hommaan porukalla ryhdytään. Tässäpä siis sellaisia:


Tämä kangas on tuotu Virosta Vorü-nimisen pikkukaupungin pienestä kangaskaupasta, jonka nimeä en tietenkään enää muista. Aika ohut kangas, mutta ei kai sitä voi Eemeli-kangasta vastustaa. On tätä jossain Suomessakin ollut myynnissä, muistelen nähneeni. 

Tuon hatun tein yksinkertaisesti siten, että mittasin kohdehenkilön päänympäryksen ja leikkasin suorakaiteen muotoisen suikaleen, jonka pituus on n. 2 cm pidempi kuin päänympärys, korkeuden täytyy olla 2 x se, mitä lopputulokseksi halutaan. Sitten leikkasin ympyrän, jonka kehä on arviolta 1/3 pidempi kuin suorakaiteen pitempi sivu ja hurautin sen reunaan rypytyslangan. Ompelin suorakaiteen ympyräksi ja taitoin kahtia, kuten esim. hihansuuresorin. Kurttasin ympyrän saman mittaiseksi kuin hatun alaosa ja yhdistin osat. Kokinhattuhan se siinä.





Nämä kankaat kirppiksiltä. Yllättävän pienistä paloista saa esiliinoja. Noita palojahan tahtoo aina jäädä nurkkiin pyörimään.


Ja sitten vielä kangas, joka ei varmaan tarvitse esittelyä. Palvellut joskus nuoruudessani mekkona, mutta nyt vähän tarpeellisemmassa tehtävässä.

Osa näistä saattaa päätyä pukinkonttiin eri puolille Suomenmaata, kuka ties. Kertokaapa mielipiteenne, mikä esiliina on mieluisin?


No niin, tästä lähtien saan siis pestä paitojen sijasta esiliinoja. Vaihtelu virkistää.

5 kommenttia:

  1. Teillä pikkujoulukausi alkanut, mukavan näköistä menoa! Mä tykkäsin erityisesti esiliinasta, jossa oli keltaisia pipareita. Hienoja kaikki!

    VastaaPoista
  2. Se on myös mun suosikki Varpu. Jo värienkin takia.

    VastaaPoista
  3. Myös minun suosikki on essu, jossa keltaisia pipareita. Poikien virkatut lippikset on myös tosi söpöt. -virpi-

    VastaaPoista
  4. Minä taasen iskin silmäni noihin virkattuihin lippiksiin! Onpas hienoja. :) Osaatko sanoa, kuinka isopäiselle se Pirkan ohjeella tehty 48-senttinen lippis mahtuu?

    VastaaPoista
  5. Hankala sanoa tarkkaan, kun en tehnyt tuosta ohjeen langasta, mutta paksuhkolla langalla tuli sopiva 4-vuotiaalle ja aikuiselle lisäsin 11 silmukkaa. Aika hyvin toimii se, että sovittaa ekan kerroksen ketjusilmukoita kohdehenkilön pään ympärille ja kun ketju on sopiva, tulee lakista sopiva. Näitä on kiva tehdä!

    VastaaPoista