Täällä taas

Blogissa on ollut hiljaista, hyvästä syystä. Olemme nuuhkineet täällä pientä ihanaa prinsessaa. On tuntunut, ettei henno edes ommella, ensimmäiset viikot pienen ihmisen kanssa ovat niin ainutlaatuisia ja vierähtävät niin äkkiä. 

Ihan ompelematta en ole silti osannut olla. Kun vauva on nukkunut, olen huomaamatta hiippaillut vinttiin ja surauttanut sauman kerrallaan. Viime viikkoina ompeluinnostustakin on taas ollut vaikka muille jakaa. Tässä nyt näitä viime viikkoina valmistuneita ompeluksia ja neulomuksia suloisessa sekamelskassa. Aika vauvapainotteista näyttää olevan.

Ennen vauvan syntymää ehdin juuri ja juuri saada valmiiksi vaaleanpunaisen peruslakin, johon neuloin reunaan röyhelön. 

 

Tossut tein Marian ateljeen loistavalla ohjeella. Materiaali on kierrätetystä nahkatakista. Ei niin käytännölliset, villasukkiahan vauva tarvitsee, mutta oli pakko...

 Mekkoja vauva on perinyt ison kasan, minulla on tallessa paljon äidin minulle itselleni aikanaan ompelemia mekkojakin, mutta halusin silti tehdä kastejuhlaan prinsessalle uuden mekon.

Ei tällainen pantakaan kyllä ole yhtään käytännöllinen eikä pysy ainakaan meidän vauvalla päässä, mutta onhan se nyt hyvänen aika niin söpö. Valkoiseen lenkkiin voi vaihtaa rusetin.

Viimeisestä palasta Minttua ja Villeä tein eräälle ihanalle pikkuneidille lahjaksi bodyn. 

Kerholaisille olen väsännyt samaisella Marian ateljeen ohjeella tossuja. Nahasta on kiva applikoida, kun saa suoralla ompeleella huristella eikä kangas pahemmin veny. 

 Pari paitaa viisivuotiaalle. Kokeilin tehdä tuollaisen pidemmän frillan, joka ulottuu noin puoleen väliin etu- ja takakappaletta. Leikkasin valmiiseen paitaan aukon, johon upotin frillan.  

Huppariin päätin silittää kiinni aikoja sitten hankkimani silityskuvion. Miten se nyt kiinnitettiinkään? Kai se vain silitettiin kiinni... Huolellisesti painelin silitysraudalla, ja kun irrotin suojakalvon keltainen kuvio olikin valkoinen. Olin kai unohtanut poistaa jonkun taustapaperin tms. Ihme kyllä, kuvio ei mennyt miksikään ainakaan ensimmäisessä pesussa. Nyt minulla on vielä se keltainen kukka jäljellä ja paidassa hieno valkoinen kukka. Tätä kai voisi kutsua säästäväisyydeksi.

Mekkotehtaan uusimmasta koululaisille suunnatusta kirjasta kokeilin Kahden-paitaa. Ihan hyvä kaava ja mitoituskin sopiva. Kaulukseen meni tosi paljon kangasta ja siitä tuli minun makuun vähän liian löysä tai iso jotenkin. Hauskaa vaihtelua silti. 

Verson Puoti tuotti äskettäin Paratiisin puutarha-kangasta puuvillasatiinina ja en voinut vastustaa kiusausta tilata sitä vauvan pussilakanaan. Kyllähän tällaista nyyttiä aika paljon tulee peiton sisällä kannettua. Yölläkin jaksaa vähän paremmin herätä vauvaa syöttämään, kun hänet on kääritty lempikankaasta tehtyyn peittoon. 

Syksyllä aina innostun neulomaan ja virkkaamaan. Pannulapun olen saanut aikaiseksi. Vauvan kanssa tällaiset pienet työt piristävät, kun voi kokea saavansa jotain aikaiseksi. Suunnitelmia on tällä saralla nyt vähän liikaa, mutta ehkä joitakin niistä saan toteutettua.

Tack och adjö!

Sitä sun tätä

Lisäilen tässä sunnuntaipäivän ratoksi tänne kesän aikana valmistuneita juttuja, jotka ovat jääneet postaamatta.

Tämä reppu valmistui ihan äskettäin, kun neitokainen pääsi kerhoon ja huomasimme edellisenä iltana, että reppu puuttuu. Suosittelen lämpimästi huomaamaan tällaisen tärkeän puutteen vähän aiemmin. Harvoin olen näin minuuttiaikataululla ommellut, mutta reppu ehti kerholaisen mukaan ja yölläkin ehdin vähän nukkua. 

Tällaiseen "kånkeniin" on netissä loistava ohje Villa&Villa-blogissa. Tein repun niistä tarvikkeista, mitä kotoa löytyi, mutta seuraavaan aion hankkia kovikehuopaa, jotta saan vielä vähän tukevamman. Tässä on tukikangasta päällyskankaissa paitsi selässä ja pohjassa retkihuopaa. 

Myös olkahihnoihin laitoin retkipatjaa pehmusteeksi.

 Ja pieni kerholainen oli tyytyväinen. 

Ekaluokkalaiselle ompelin pari paitaa koulun aloitukseen...

... ja isommalle tytölle perushupparin, joka sopii minkä tahansa vaatteen kanssa.

Kolmevuotias tarvitsee housuja housujen perään ja tein taas tällä loistavalla Relaxit fit-kaavalla muutamat lisää.

Tein näihin piristykseksi valenappilistat. Housuissa ei ole edessä eikä takana haarasaumaa (toisin kuin kaavassa, olen jättänyt sen pois) ja niinpä ompelin vain yksinkertaisesti tuohon päälle nappilistan. Nauhat tein tällä kertaa trikoosoiroista, joita en ole mitenkään huolitellut. 

Tämä kesän helteillä ommeltu mekko on myös unohtunut laittaa tänne. Kuvakin on kiireessä räpätty ja kuten kuvasta näkyy, puuvillamekossa näkyy totisesti, kun muutama lapsi on kiehnännyt sylissä. Mitäpä sitä ryppyjä peittämään, kun ei se kuitenkaan onnistu. Mekon kaavan otin vanhasta mekosta, jonka äitini on ommellut aikanaan minua odottaessaan. Tuokin mekko on ollut taas ahkerassa käytössä; kyllä vanha hyvä puuvilla kestää!

Vauvalle olen viime aikoina lähinnä neulonut, se tuntuu tämän jättimahan kanssa mukavammalta kuin ompelu. Tein alpakkalangasta tällaisen tervetulosetin, lakin, tumput ja sukat. Lakilla on tarina: Britannian hoviin syntyi keväällä 2015 prinsessa Charlotta. Kun häntä esiteltiin maailmalle muutama tunti synnytyksen jälkeen, hänellä oli päässään käsin neulottu lakki, joka oli - kauheaa - väärinpäin. (Kaikkeen ne prinsessojen äidit joutuvatkin, esittelemään vauvaa täysin toipuneen näköisenä heti synnytyksen jälkeen.) Tämän tyylimokan jälkeen nettiin on ilmestynyt ohjeita ja kuvia tästä lakista juuri näin päin kuin prinsessa sitä käytti. Ajattelin, että onhan meidän seitsemännellä lapsella syytä olla samanlainen lakki kuin Britannian kuninkaallisella jälkeläisellä ja neuloin tällaisen.

Nyt pitää taas keksiä jotain käsityötä, sillä odottavan aika on pitkä, totisesti.

Lisää vauvajuttuja

Olen aikani kuluksi väsäillyt kaikenlaista vauvaa odottaessani. Nyt viimein saan aikaiseksi lisätä näitä myös tänne blogin puolelle.

Nämä paidat kyllä lähtivät jo paketissa matkaan lämmittämään jonkun toisen äidin vauvaa.

Mekot eivät ole kovin käytännöllisiä vastasyntyneillä, mutta teki niin kovasti mieli tehdä jotain tällaista mekkomaista, niin tein tällaisen tunikapaidan. 

Sain äidiltä tarpeettoman untuvatakin ja muokkasin siitä kaukalopussin. Olihan se jännää yhtenä iltana tuolla ompeluhuoneessa itsekseen hihitellä, kun höyheniä lenteli sakeanaan ilmassa. Lopussa ei enää edes naurattanut, mutta jotenkin sain kaikki reiät tukittua. Kai tuonne vielä höyheniä jäikin vauvaa lämmittämään. 

Tuttiketjuja olen tehnyt muutaman lisää. Olen huomannut kätevimmäksi kiinnittää tutin ihan tuollaiseen pieneen hiusrenksuun, kun kaikki ne tätä tarkoitusta varten myytävät hilavitkuttimet tahtovat käytössä venyä ja käydä löysiksi.

Kuusi edellistä lasta on haettu sairaalasta esikoiselle neulomassani villahaalarissa ja melkein en olisi raskinut siitä luopua. Se vain on aika huonon mallinen ja ottanut pesussa väriä jne, joten tein nyt uuden. Lankana ihana ihana alpakka. Neuloin taas ylhäältä alas ja pyörönä. Valmiin työn leikkasin keskeltä auki siksakattuani ensin keskikohdan ympäri. Siihen sitten neuloin nappilistan. Vältyinpäs taas neulomasta nurjaa.

Ihastuin kovasti tähän kuvioon. Tämä on Ragga Eiriksdottirin käsialaa, tosin muokkasin niin, että tein vain neljä kukkaa, kun muuten kuvio ei olisi mennyt tasan.

Joku aika sitten neulottiin paljon näitä kapaloita, toukkapusseiksi niitä nimitettiin, ja minäkin päätin kokeilla, olisiko tällainen käytännöllinen vastasyntyneelle. Valepalmikkoa on kuvio ja pinkit koristeet on tehty jo viisi vuotta sitten.

Hupun tein ikään kuin kantapään ohjeella, vaikka itse teen kyllä sukkiin sen perinteisemmän kantapään. (Tällä oli joku nimikin, jota en nyt saa päähän.) 

Kokeilin painaa harsoja perunalla, jotta saisin vähän piristystä näihin kulahtaneisiin rätteihini. Saapa nähdä, miten pysyvät kiinni, kun pesuja taatusti tulee useita. Emo-väreillä painoin.

Tällaisen kotelon reissuja varten väsäsin joku aika sitten vaipoille ja vaihtovaatteille. 

Ei tähän paljon mahdu, mutta eipä tarvitse sitä pakollista toista vaatekertaa kantaa kassin pohjalla. Tuon tuttiketjun olen väsännyt Aarikan helmistä jo aikoja sitten ja edellleen se on mun lemppari. Tosin sitä voi käyttää vain ihan vastasyntyneellä, kun se käy vaaralliseksi siinä vaiheessa, kun vauva alkaa tarttua helmiin kiinni ja työntää niitä suuhun.

Vaunuverhon tein myös emo-väreillä painamalla, ihan vain sormenpäällä painelin nuo kuviot. Idea on jostain netistä, mutta en nyt enää muista mistä.

 Ensimmäiseksi vaunu- ja kaukaloleluksi virkkasin tällaisen auringon. Tässä on juurikin haettu sitä, että vastasyntynytkin kiinnostuisi, perusvärit ja hymyilevät kasvot. 

Ja vielä pari peittoa. Keksin haluta vauvalle peiton tästä Vimman lettikuosista. Tämä nyt vain on niin haluttu kuosi, että sitä ei tahdo saada ihan mistään. Tilasin lopulta Vimmalta puuvillakassin ja ratkoin sen peitoksi. Toisella puolella pehmoinen flanelli. Tämä on siis ennemminkin tällainen vilttityyppinen, johon vauvan voi kietoa kapaloon.

Ja tämä toinen on ihan tavallinen pussilakana, jonka ompelin Anttilan konkurssimyynnistä ostamastani puuvillasta. 

Tällekin pienelle, kuten edelliselle, tein Piipin, johon on loistava ohje Sakrun ja Lotan blogissa täällä. Muistan hämärästi, että näitä tehtiin meillä kotona myyjäisiin, kun olin pieni, tupa kerääntyi täyteen ompelevia äitejä. Kai se sieltä jostain juontaa juurensa tämä kipinä käsillä tekemiseen. Tällainen Piipi on turvallinen, pehmeä ja sopii kaikenikäisille lapsille. 

No niin, olipas näitä kertynyt. Niin mukava on ollut puuhailla ja väsätä kaikkea. 

Ompelumerkkejä Kiinasta

Tilasin ompelumerkkejä Kiinasta saakka ja ajattelin tehdä aiheesta oman postauksen, kun tästä on useammassakin netin ompeluryhmässä viime aikoina kyselty enkä itsekään helposti löytänyt aiheesta tietoa, kun sitä ennen tilausta etsiskelin.

Tilasin merkit AliExpress-verkkokaupasta, täältä. Kun kirjauduin palveluun, sain käyttööni viestipalvelun. Latasin puhelimeeni AliExpressin sovelluksen ja puhelin alkoi piippailla viestien merkiksi. Joku elävä henkilö sieltä maailman toiselta puolelta oli minuun erittäin ystävällisesti yhteydessä, joskin hiukan heikolla englannilla. Tein tietokoneella mallikappaleen, josta kävi ilmi teksti ja mitat ja lähetin sen tälle ihmiselle. Tekivät siellä Kiinan maalla mallikappaleen ja kun hyväksyin sen, edettiin painoon ja tehtiin kerrassaan 1000 merkkiä. Luulisi sen nyt hetkeksi riittävän. Henkilö lähetti minulle kuvan näistä 1000 merkistä ja sen nähtyäni maksoin tästä huvista 40 euroa.

Mielellään kannattaisin kotimaista tai mahdollisimman lähellä tuotettua, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Kotimaassa tai Euroopassa tehdyt vastaavat tuotemerkit maksavat yli kymmenen kertaa enemmän, ainakin ne, mitä minä olen löytänyt ja olen aika paljon asiaa vuosien varrella tutkinut. 

Merkit saapuivat minulle noin kolmessa viikossa ja näyttävät minusta oikein somilta. Juuri tällaiset yksinkertaiset halusin, mutta samaan hintaan olisi kai saanut mukaan jonkun logon tai pidemmänkin tekstin. 

Sellainen huono puoli tuossa AliExpressin sovelluksessa tosin on, että sieltä löytää kaikkea muutakin kivaa ompeluun (ja muuhun) liittyvää. Äsken tilasin kokeeksi 50 metallinepparia hintaan 1,11 euroa. Kokeilen, saanko ne Prymin pihdeillä kiinni. Sitäkään en saanut selville, sisältävätkö nikkeliä. Jos sisältävät, käyttömahdollisuudet rajoittuvat aika paljon, mutta ajattelin ottaa riskin ja katsoa, mitä sieltä tulee. 

Palataan taas ompeluasioihin, kun tässä kerkeän ommella. On nyt ollut paljon muuta puuhaa. 

Vauvalle

Olen ommellut muutaman vaatteen seitsemännelle lapselleni tervetulotoivotukseksi. 

Näitä oli ihana ommella! 

Kesä Kivijärvellä

Kesä on tarkoittanut minulle aina Kivijärveä, erästä kivikkoista, mutta kaunista järveä keskellä Keski-Suomea. Siellä olen mökkeillyt, tai lapsena paremminkin asunut, kaikki elämäni kesät.

Kun sitten tutustuin Kuosiverstaan Kesä Kivijärvellä -kangasmallistoon, oli itsestään selvää, että näitä kankaita en voi ohittaa. 

Taas on lomailtu rakkailla rannoilla ja tuliaisina toin ompeluhuoneeseen kasan kankaita. Ensimmäisenä tartuin Pirunpelto-nimiseen kuosiin, josta tulee mieleen mm. se, miten lapsena soudettiin tuon tuostakin karille onkireissuilla tai se, kun siskojen kanssa tähystettiin puuveneen kokassa, näkyykö kiviä, kun isä rantautui tuntemattomampaan rantaan. 

Tein siskollekin leggarit. 

Kangas on ihanaa luomujoustocollegea, vaikuttaa laadukkaalta.

Väsäsin leggareille kaveriksi vähälle käytölle jääneestä tunikasta mekon. Legginsit pääsisivät paremmin oikeuksiin vähän lyhemmän mekon kanssa, mutta viihdyn paremmin vähän pidemmässä.

 Kiva ajatus, että voin kantaa Kivijärven kesää mukana vaatteen muodossa, kun nykyään pääsen noille rannoille niin harvoin.