Muistan, kun aikanaan seisoin Marimekon tehtaanmyymälässä ja yritin päättää, tarvitsenko puoli leveyttä vai koko 150 cm:n leveydeltä kangasta lasten kerrossängyn päiväpeittoihin. Päädyin tietenkin pihistelemään ja puoleen leveyteen.
Seurauksena oli, että peitot ja tyynyt pursuivat päiväpeittojen alta, vaikka kanttasinkin päiväpeitot valkoisella useamman sentin levyisellä kaitaleella ympäriinsä.
Aina silloin tällöin tajuntaani on hiipinyt ajatus, että näistä liian kapeista päiväpeitoistahan saisi sellaiset vetoketjulliset, mutta olen työntänyt asiaa kauemmas mielestäni, koska en ole ollut kiinnostunut ompelemaan vetoketjua lähemmäs kymmentä metriä.
Viimein kuitenkin ärsyynnyin pursuavista sängyistä niin, että tilasin metriketjua Kangastukusta ja otin härkää sarvista.
Kiersin päiväpeiton kolmelta sivulta vetoketjulla, jalkopään jätin ilman vetoketjua. Eihän näistä taaskaan aivan täydelliset tullut, mutta paremmat kuin ennen joka tapauksessa.
Toisessa on patjan alla kuminauha (koska sain sen suoraan vanhasta parisängyn lakanasta, josta tein nuo reunukset), toisessa jonkin matkaa kangasta, joka tungetaan patjan alle.
Aika näyttää, miten tämä toimii.
Ommellessa pohdiskelin sellaista, että on ainakin kahdenlaisia ompeluprojekteja: niitä, joiden aikana nauttii ompelusta eikä muista odottaa sitä, että työ on valmis sekä niitä, joiden aikana odottaa vain sitä, että saa työn valmiiksi. Tämä kuului selkeästi jälkimmäiseen ryhmään.
Tämä on niin hieno keksintö! Itselläkin on jopa vetoketjut ollu 2v valmiina...kukahan ja millon ne ompelis ? Ehdottomasti ne ensimmäiseen sarjaan kuuluvat kiilaa tämmösten projektien ohi.
VastaaPoistaOot kyllä kekseliäs! Sun postauksia on muutenkin ilo lukea, odotan aina että oisit päivittänyt jotain! :)
VastaaPoista