Ompelumerkkejä Kiinasta

Tilasin ompelumerkkejä Kiinasta saakka ja ajattelin tehdä aiheesta oman postauksen, kun tästä on useammassakin netin ompeluryhmässä viime aikoina kyselty enkä itsekään helposti löytänyt aiheesta tietoa, kun sitä ennen tilausta etsiskelin.

Tilasin merkit AliExpress-verkkokaupasta, täältä. Kun kirjauduin palveluun, sain käyttööni viestipalvelun. Latasin puhelimeeni AliExpressin sovelluksen ja puhelin alkoi piippailla viestien merkiksi. Joku elävä henkilö sieltä maailman toiselta puolelta oli minuun erittäin ystävällisesti yhteydessä, joskin hiukan heikolla englannilla. Tein tietokoneella mallikappaleen, josta kävi ilmi teksti ja mitat ja lähetin sen tälle ihmiselle. Tekivät siellä Kiinan maalla mallikappaleen ja kun hyväksyin sen, edettiin painoon ja tehtiin kerrassaan 1000 merkkiä. Luulisi sen nyt hetkeksi riittävän. Henkilö lähetti minulle kuvan näistä 1000 merkistä ja sen nähtyäni maksoin tästä huvista 40 euroa.

Mielellään kannattaisin kotimaista tai mahdollisimman lähellä tuotettua, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Kotimaassa tai Euroopassa tehdyt vastaavat tuotemerkit maksavat yli kymmenen kertaa enemmän, ainakin ne, mitä minä olen löytänyt ja olen aika paljon asiaa vuosien varrella tutkinut. 

Merkit saapuivat minulle noin kolmessa viikossa ja näyttävät minusta oikein somilta. Juuri tällaiset yksinkertaiset halusin, mutta samaan hintaan olisi kai saanut mukaan jonkun logon tai pidemmänkin tekstin. 

Sellainen huono puoli tuossa AliExpressin sovelluksessa tosin on, että sieltä löytää kaikkea muutakin kivaa ompeluun (ja muuhun) liittyvää. Äsken tilasin kokeeksi 50 metallinepparia hintaan 1,11 euroa. Kokeilen, saanko ne Prymin pihdeillä kiinni. Sitäkään en saanut selville, sisältävätkö nikkeliä. Jos sisältävät, käyttömahdollisuudet rajoittuvat aika paljon, mutta ajattelin ottaa riskin ja katsoa, mitä sieltä tulee. 

Palataan taas ompeluasioihin, kun tässä kerkeän ommella. On nyt ollut paljon muuta puuhaa. 

Vauvalle

Olen ommellut muutaman vaatteen seitsemännelle lapselleni tervetulotoivotukseksi. 

Näitä oli ihana ommella! 

Kesä Kivijärvellä

Kesä on tarkoittanut minulle aina Kivijärveä, erästä kivikkoista, mutta kaunista järveä keskellä Keski-Suomea. Siellä olen mökkeillyt, tai lapsena paremminkin asunut, kaikki elämäni kesät.

Kun sitten tutustuin Kuosiverstaan Kesä Kivijärvellä -kangasmallistoon, oli itsestään selvää, että näitä kankaita en voi ohittaa. 

Taas on lomailtu rakkailla rannoilla ja tuliaisina toin ompeluhuoneeseen kasan kankaita. Ensimmäisenä tartuin Pirunpelto-nimiseen kuosiin, josta tulee mieleen mm. se, miten lapsena soudettiin tuon tuostakin karille onkireissuilla tai se, kun siskojen kanssa tähystettiin puuveneen kokassa, näkyykö kiviä, kun isä rantautui tuntemattomampaan rantaan. 

Tein siskollekin leggarit. 

Kangas on ihanaa luomujoustocollegea, vaikuttaa laadukkaalta.

Väsäsin leggareille kaveriksi vähälle käytölle jääneestä tunikasta mekon. Legginsit pääsisivät paremmin oikeuksiin vähän lyhemmän mekon kanssa, mutta viihdyn paremmin vähän pidemmässä.

 Kiva ajatus, että voin kantaa Kivijärven kesää mukana vaatteen muodossa, kun nykyään pääsen noille rannoille niin harvoin.

Vieroitusoiremekko

Olin siis jo peitellyt ompelukoneet pariksi viikoksi kesälomareissujen takia ja olin muka niin huojentunut siitä, ettei nyt hetkeen tule ommeltua. Löysinpä itseni sitten juhannuspäivänä istumasta puhtaan ja kiiltävän ompelupöydän äärestä, selailemassa Mekkotehdasta ja katselemassa puuvillakankaita.

Minulla on sellainen periaate, että en ompele sunnuntaisin enkä muutenkaan pyhäpäivinä. Kyllähän se monesti saattaa vaikkapa jonain helatorstaina, ylimääräisenä vapaapäivänä, pikkuisen houkutella tuo ompeluhuone, mutta olen huomannut, että tuo periaate on kuitenkin hyvä: vaikka harrastus on kuinka rakas, tauot ovat välillä paikallaan. 

Juhannuksenpyhät pyörittelin tätä unikkokangasta mielessäni ja eilen sitten ompelin vielä yhden mekon. 

 En ole mikään unikkokankaan suuri ystävä, mutta jostain syystä tykkään ihan hirveästi tästä alkuperäisestä väristä.

Mekkotehtaasta piirsin Orelman koossa 98/104 cm tälle lapselle, jolle yleensä teen vaatteet koossa 116 cm. Helmaa pidensin viitisen senttiä, kauluksen kiristin tiukemmalle kuin ohjeessa käskettiin. Onneksi tiesin kokemuksesta, että Mekkotehtaan koot ovat isoja.

Saipahan tyttö mekon ja äiti ommella!

Vielä viimeiset ennen juhannusta

Keskikesä ja sen mukanaan tuomat reissut ovat ihan nurkan takana ja sitä ennen tyhjennän tänne blogin puolellekin nämä viimeiset ompelukset.

Piirsin tänään ensimmäistä kertaa kaavan koossa 152. Ei tätä enää ihan tilkuista ommella. 

OB 1/2012-lehdessä on hyvä kaava isompien poikien peruspaitaan, mikähän sen nimi nyt taas olikaan...? Tähän lisäsin tuollaisen kietaisukauluksen, jonka kaavan piirsin vanhasta tehdasvalmisteisesta paidasta. Tuolla Instagramin puolella oli keskustelua kauluksen kaavasta, niin otinpa siitä nyt tähän kuvan. Toivottavasti tästä tästä saa jotain selkoa asiasta kiinnostuneet, kaikki merkinnät ei nyt ole niin kovin siististi, kun itselleni tämän kaavan tein.

Kaulus koostuu neljästä kappaleesta tai kahdesta, jos niskaan ei halua saumaa vaan taitteen. Leikkasin paidan etukappaleeseen loven, johon tuo kaulus sopii ja yksinkertaisesti ompelin nelinkertaisen kauluksen siihen kiinni. Nurkissa tuntui vähän epätoivoiselta, mutta kun käänsin vaatteen oikein päin, se asettui oikein nätisti. 

Tuo alempi kuva yrittää havainnollistaa sitä, millaisen palan otin etukappaleesta pois.

Taskuihin kokeilin ns. raakareunaa, eli jätin taskunsuut huolittelematta ja ompelin reunan päälle kaistaleen samaa joustocollegea, jota on kauluksessa. Saapa nähdä, mitä tapahtuu, kun vaate päätyy pesukoneeseen. Jännää.

Yritin tehdä nelivuotiaalle neitokaiselle Gugguu-tyyppisen kaksoishelman mekkoon, mutta olisi tuo päällyskappale saanut olla leveämpi. Jos se vielä käytössä häiritsee, niin korjaan.

Pari mekkoa olen myös itselleni väsännyt. Tein näihin molempiin imetysmahdollisuuden ja keksin peittää sen tuollaisella nahkavyöllä, joita olen nähnyt monien tekevän. Ruskeaa nahkaa en löytänyt, niin tein sitten valkoisen. Ajattelin samistella tämän kesän helteillä nelivuotiaan kanssa ja tein itsellenikin samanlaisen pellavalierihatun, jonka jo viime kesänä tein tytölle. Saa nähdä, tarvitaanko tätä.

Juhannuksen ilta-auringossa pikaisesti napattu kuva toisesta mekosta. Muunsin Mekkotehtaan Vilman yläosan kietaisutyyppiseksi ja tein vielä tuollaisen valealuspaidan, joka on siis vain suorakaiteen muotoinen kangaspala, ulottuu tuohon vyötärösaumaan asti. Ajattelin sitten syksyllä imettää vauvaa tuolta välistä. 

On vallan erikoista, että minä, joka en ole yhtään tykännyt nahkajutuista, tein itselleni myös nahkaisen käsilaukun, vai mikä tällaisen kamppeen nimi lienee. Ehkä seuraavaksi nahkahousut?!

 Tiedättekö, nyt alkaa olla tauon paikka. Olen ommellut tänä keväänä ja alkukesästä varmaan enemmän kuin koskaan. Olen kyllä nauttinut, mutta nyt on sellainen olo, että ihan kiva peitellä koneet tiukasti huppujen alle ja antaa pölyn laskeutua ompelupöydälle. 

Aurinkoista, valoista juhannuksen juhlaa kaikille blogin lukijoille!

Housuja ja paitoja pojille

Kuopukselle tein tällaisen löysemmän mallisen lätsän kokeeksi, ikään kuin mössykän. Samasta kankaasta (joku muutaman vuosikymmenen vanha vakosametti) riitti polvihousuihinkin. Ei nämä ehkä kätevimmät ole tällaisella kuivaksi opettelevalla kaverilla, mutta ensi kesänä hän ei ehkä enää suostu näihin, joten nyt on vielä mahdollisuus. T-paitakankaan tilasin jostain, mutta en muista mistä, koska siitä on jo aikaa. 

Tälle peruspertsalle on kyllä tarvetta tämän pikkukaverin kaapissa, joten korkkasin nyt sitten viimein tuon niin suositun Relaxit fit-housukaavan minäkin. Tykkäsin, joskin takaa kavensin reilusti ja jätin edestä sauman pois. Hyvät ja toimivat kaavat helpottavat niin paljon ompelua!

Ei kiristä nämä housut, mummulan trampalla testattiin!

Meillä on ollut usein tapana tehdä numeropaita synttärien kunniaksi ja tässä nyt kasipaita tältä keväältä, jäänyt laittamatta tänne. Sain työpaikalta Emo-värejä monessa sävyssä ja olisi kiva ehtiä joskus painaa niillä enemmänkin kangasta. Numero tuli vähän liian alas, mutta siinä nyt kuitenkin on kasi.

Ritari- ym. pikkareita todelliseen tarpeeseen tälle herra kuopukselle myös. Alan olla sinut peittarini kanssa ja voi että se helpottaa ja nopeuttaa, erityisesti tämä kantinkääntäjällä kanttaaminen. 

Tänään päästiin viimein rannallekin, joskin vesi oli monta astetta kylmempää kuin toukokuun lopussa. En siis tehnyt turhaan näitä uikkareita. 

Taas on tällaista käyttövaatetta tukittu tänne Internetin ihmemaailmaan. Ajattelenpa vaikka niin, että ehkä jossakin muussakin ompeluhuoneessa on ommeltava käyttövaatteita ja jospa joku saisi näistä jonkun idean tai vinkin. 

Koulutytön kesävaatteet

Kokosin tähän postaukseen monen kuukauden aikana ommeltuja pieniä ja vähän isompia juttuja mun koulutytölleni. Kaikkia tehdessä on ajatuksena ollut, että vaatetta voisi käyttää kesähelteillä, mutta toivottavasti mahdollisimman moni ei jäisi vain kesävaatteeksi, kun tämä kesä on niin ohikiitävän lyhyt täällä päin. 

Eurokankaan laarista noukittu kultakimalteinen kangas päätyi hapsutopiksi. Suorastaan ihmeellistä on se, että kangas on kestänyt hyvin pesuja. 

Myöskin Eurokankaan laarikankaasta tällainen läpikuultava toppi. Tämä on mahdollisimman tarkka kopio vastaavasta tehdasvalmisteisesta, joka alkaa jo kolmen vuoden (muistaakseni) käytön jälkeen menettää parasta loistokkuuttaan.

Harmillista, etten ole ymmärtänyt säästää niitä kukkakankaasta kasiluokan kässäntunneilla ompelemiani jättisuuria kauluspaitoja. Ne olisivat varmaan nyt kovasti muotia. Jouduin siis ompelemaan tällaisen hiukan joustavasta stretchfarkusta.

Kesämekkojakin on oltava muutama, siltä varalta, että tänä kesänä olisi jokunen lämmin päivä. Olen ommellut viime aikoina jonkun verran Eurokankaan lycratrikoosta, luultavasti siksi, että siitä löytyy niin kivoja kuoseja edullisesti laareista. Alun perin olin aika epäileväinen materiaalin hengittävyyden suhteen, arvelin, että tällainen mekko on aivan kammottava helteellä, mutta olen ollut itselleni tehtyihin aika tyytyväinen. Uskalsin siis lapsellekin tehdä tästä.

Näiden kahden mekon yläosa on tehty omalla painijanselkätoppikaavallani ja alaosa vapaasti saksittu.

Useampana kesänä meillä on tykätty näistä vähän alaspäin levenevän suorakaiteen muotoisesta kappaleesta ommelluista mekoista. Yläosaan rypytystä kuminauhalangalla ja olkaimet, that's it. 

Tää kangas on mun lemppareita, Facebookin ompeluryhmästä ostettua. 

Vielä shortsihaalari aikalailla ysärityyppisestä kankaasta. Tällaisia kankaita ommellessa tunnen itseni jostain syystä vanhaksi. Juurihan se 90-luku oli ja meni.

Nämä oli kaikki siis enemmän tai vähemmän vanhoja juttuja. Nyt on sellainen tilanne tässä talossa, että ikkunat on pesty (kuka muu kehuis, ellen minä ite...) ja voin hyvällä omallatunnolla taas ommella. Joten voi olla, että huomenna ompelen.