Ompeluhuoneen kauppa

25. helmikuuta 2015

Jumppis kesäksi


Kesää odotellessa leikkelin tämän Metsolan joustofroteen kuopukseni jumpsuitiksi. Viime kesänä oli tällainen asuste kovasti käytössä ja arvelen, että voisi olla tulevanakin. 


Kuvia hänestä on tätä nykyä mahdottoman hankala ottaa, koska hän ei ole lainkaan aloillaan. (Hiusten kampaus ei kuitenkaan toistaiseksi aiheuta haasteita, koska niitä ei ole.)


Kaava on siitä norjalaisesta Hellt speciellt og jubel -kirjasta. Ja jo koossa 92 cm, aika iso vaate hänelle vielä, mutta silti, missä on mun vauvani?!


Niin katsokaa vaikka, siihen hän kiipesi ja alkoi "leipomaan", ei mikään vauva enää. Ihana taapero.

15. helmikuuta 2015

Luutuja ja pannulappuja arjen piristykseksi


Olen pitkin matkaa virkannut ja kutonut pannulappuja ja luutuja esimerkiksi sellaisina hetkinä, kun on tarvinnut pikaisesti kokemusta siitä, että saa jotakin aikaiseksi.


Hauskaa tässä ohjeessa oli, että pannulappuun virkattiin ensin ripustuslenkki ja siitä lähdettiin jatkamaan itse lappuosaa.


Ohjeen löysin Kodin kuvalehden sivuilta. Se on alunperin julkaistu vuonna 1975. 


Luutujahan monet tekevät antibakteerisista langoista, mutta minä kokeilin tuhota ihan tavallisia puuvillalankojen loppuja näihin, kun ei niille tahdo muutakaan käyttöä keksiä. 


Yllättävän hyvin ovat käytössä toimineet. Pesua tietysti tarvitsevat usein, mutta epäilen, että meidän käyttöasteella sitä tarvitsisivat myös antibakteerisemmat luutut. Karkeahko materiaali ja virkattu/neulottu pinta irrottaa tehokkaasti puuronjämät syöttötuolista jne.


Kovasti olisi vetoa tuonne ompeluhuoneen suuntaan, mutta ehkä ennen talvilomaa ei järjesty tilaisuutta tai sitten yllättäen järjestyy.


8. helmikuuta 2015

Vetoketjulliset päiväpeitot



Muistan, kun aikanaan seisoin Marimekon tehtaanmyymälässä ja yritin päättää, tarvitsenko puoli leveyttä vai koko 150 cm:n leveydeltä kangasta lasten kerrossängyn päiväpeittoihin. Päädyin tietenkin pihistelemään ja puoleen leveyteen.

Seurauksena oli, että peitot ja tyynyt pursuivat päiväpeittojen alta, vaikka kanttasinkin päiväpeitot valkoisella useamman sentin levyisellä kaitaleella ympäriinsä. 


Aina silloin tällöin tajuntaani on hiipinyt ajatus, että näistä liian kapeista päiväpeitoistahan saisi sellaiset vetoketjulliset, mutta olen työntänyt asiaa kauemmas mielestäni, koska en ole ollut kiinnostunut ompelemaan vetoketjua lähemmäs kymmentä metriä. 

Viimein kuitenkin ärsyynnyin pursuavista sängyistä niin, että tilasin metriketjua Kangastukusta ja otin härkää sarvista.


Kiersin päiväpeiton kolmelta sivulta vetoketjulla, jalkopään jätin ilman vetoketjua. Eihän näistä taaskaan aivan täydelliset tullut, mutta paremmat kuin ennen joka tapauksessa.

Toisessa on patjan alla kuminauha (koska sain sen suoraan vanhasta parisängyn lakanasta, josta tein nuo reunukset), toisessa jonkin matkaa kangasta, joka tungetaan patjan alle. 

Aika näyttää, miten tämä toimii. 


Ommellessa pohdiskelin sellaista, että on ainakin kahdenlaisia ompeluprojekteja: niitä, joiden aikana nauttii ompelusta eikä muista odottaa sitä, että työ on valmis sekä niitä, joiden aikana odottaa vain sitä, että saa työn valmiiksi. Tämä kuului selkeästi jälkimmäiseen ryhmään.