Ompeluhuoneen kauppa

30. huhtikuuta 2014

Poikavauvalle vaatetusta

Pitkin matkaa olen ommellut kaikenlaista tälle pienimmälle lapsukaiselleni. 


Metsolan apilajoustofroteesta haalari, jossa reilusti leveyttä. Ajatuksena käyttää ulkohaalarina kesäiltoina (kun tuo pakkanen vain ensin väistyisi). Sivusaumattoman haalarin kaavan olen väsännyt muutamaa valmiskaavaa apuna käyttäen. Nepit myös lahkeissa, jotta voi vaihtaa helpommin vaipan. Raitaresorit Majapuulta.


Hupussa Marimekon raitatrikoo väärinpäin, kun kangas ei riittänyt oikeinpäin. 


Tämän vauvanvaateprojektin aikana yritin muodostaa vakiintunutta mielipidettä kantinkääntäjästäni. Tätä Majapuun collegehaalaria ommellessani olin sitä mieltä, että en pidä laitteesta: se kiristi resorikaitaleen liian tiukalle, minkä näkee esim. hupun reunasta.


Tämä samalla kaavalla kuin edellinenkin haalari.


Kirjastossa kun käytiin, niin lainasin ihan Ottobre-lehden 2/2012 ja piirsin sieltä Bert-bodyn kaavan, koossa 74 cm. Oli riittävän kapea ja kaikin puolin hyvä kaava. Samaisesta lehdestä myös tuo housukaava.  

Bodeja hurruutellesani aloin ajatella taas kauniita ajatuksia kantinkääntäjästä. Jotenkin trikoon kanssa se toimi paremmin. Valmista tuli äkkiä, kun kanttaus oli kätevää. (Kiitos Paula vinkistä. Teipillä vaatteet seinälle, kun lattialla ei oo tilaa kuvata...)


Nuo nauhapipot muokkasin jonkun ikivanhan lakkikaavan pohjalta. Pipot on niin ihania pienillä pojilla, mutta niin on nauhalakitkin ja tässä nyt yritin yhdistää molemmat ihanuudet. 

Siksak-trikoo Majapuulta, musta trikoo kaapista, resorit R-collectionilta, lakin kangas Luulajasta, ison kauppakeskuksen kangaskaupasta. Tämän tarkempaa informaatiota ei tästä päästä tällä hetkellä valitettavasti irtoa.


Samalla linjalla jatketaan, ei mitään uutta. Ruutujoustofrotee Metsolasta, norsut Ottobren kaupasta ja musta trikoo, kuten myös lakkikangas tilkkulootasta.

Tuo housukaava sitten olikin oikein iloinen yllätys, sillä takana on takakiila ja nyt mulla on toimiva kaava pöksyihin, joihin mahtuu hyvin myös kestovaippa. Tuo takakiila siis nousee vyötärölle asti. Keski-etu -saumaa ei ole ollenkaan. 


Ja vielä yhdet, kun oli niin hyvät kaavat kerrankin.


Velour jälleen Metsolasta ja trikoo Marimekosta, tottahan toki. Raitaresori Majapuulta, vihreä resori Metsolasta. Housut tuolla samaisella kaavalla, jota mainostin, mutta lisäsin siihen jalkaterät näihin yksilöihin.

Sellainen loppuhuomautus, että on se vain jälleen kerran ihmeteltävä tätä vauhtia, millä nuo ihmisen lapset kasvaa. Minun pienellä vauvallani on kaksi hammasta, minun pieni vauvani syö pottuporkkanaa ja juoksee kai kohta minua karkuun. Olispa vielä vähän aikaa pieni...

24. huhtikuuta 2014

Housuja


Vaihteeksi housuja pojille, jotka hinkkaavat housunpolvia puhki. Mummilan vintiltä hain taas muutamat hylätyt housut ja niistä väsäsin näitä. 


Vyötäröllä resori, jonka sisällä kuminauha. Tuo kaistale tuossa edessä (kai sillä on joku nimikin, litsit, rissat, mikä lie...) on täysin valetta. Tikattu suoralla ompeleella tuohon paikalleen. 


Ja tehtaantätin tekemät takataskutkin täräytin suoralla ompeleella takapuoleen. Jännittää, rispaantuuko ne irti pesuissa. 


Pikkuvelikin sai pökät keltaisella taskulla ja resoreilla. R-collectionin college isomman lapsen housuissa, sieltä myös resorit. (Näiden kahden velikullan kuvaaminen olikin aika vauhdikasta hommaa.)


Takataskuissa piristeinä resorikaitaleet. 


Sai se tuo vauvelikin pöksyt, vaippavillikset. Eräs ihana ihminen hylkäsi ihanan pehmeän silkki-villasekoitteisen villatakin ja raskin käyttää sen näihin. Keskikaitale kaksinkertainen. 


Jospa näillä housuilla mentäisiin taas palan matkaa etiäkäsin.


22. huhtikuuta 2014

Peruspaidasta imetyspaidaksi

Oli tarkoitus alkaa ommella imetyspaitoja. Laiskotti kaula-aukon kanttaus ja kaikki. Kaapissa vino pino paitoja.

Keksin alkaa leikkelemään niitä tähän tapaan:


Mittasin 32 cm olkasaumasta alaspäin ja rohkiasti leikkasin paidan etumuksen auki. (Säälitti kyllä vähän halkaista tuo kukkanen, mutta paita on hyvän matkaa elämää nähnyt, joten riskit olivat pienet.) 


Leikkasin resorista suikaleen, joka on muutaman sentin halkiota kapeampi (kuvassa alempana). Korkeutta suikaleella semmoiset suunnilleen 8 cm. Toisen palan leikkasin trikoosta ja sen muodon kopioin suoraan paidasta. 


Ompelin resorin halkion yläreunaan ja trikoon alareunaan. Kiinnitin trikoopalan myös hihasaumoihin kainaloiden yläpuolelta, jotta pysyy paikallaan. (Valkoisilla langoilla mustaa kangasta kaasu pohjassa, kun tuli 15 minuuttia aikaa istua ompelukoneiden ääreen...) 


Nyt on imetyspaita eikä tarvinnut kaula-aukkoa ommella.

----------------
Edit Edit. Piti tulla vielä kertomaan, että on olemassa myös TAPA 2 tehdä peruspaidasta imetyspaita

 Leikkaa imetyspaidan alaosa (= ihoa vasten tuleva osa) niin, että sen voi kiinnittää olka- ja hihasaumoihin eli tähän tapaan:


Keltaisella piirretty on siis alakappale, jonka leikkaat jostain muusta kuin paitakankaasta. 

Punaisella merkityistä kohdista ompelet alakappaleen kiinni paitaan. Itse ompelin saumurilla tehdassaumat uudelleen ja lisäsin mukaan tuon alakappaleen.

Ekstra-avaraa alakappaleen kaula-aukkoa alaspäin venyttämällä imetys onnistuu hyvin, mutta ei tarvitse pelätä, että alakappale lörpsähtää liian alas, kun se on kiinni olka- ja hihasaumoissa. Alakappaleen kaula-aukon ihan vain huolittelin saumurilla.

Tähänkin versioon olen tehnyt alareunaan resorikiristyksen. Resorin leikkaan n. 3 cm lyhemmäksi kuin itse alakappaleen alareuna.

Kokeilujeni perusteella molemmat tavat toimivat ja on ns. makuasia, kummasta pitää enemmän. Itse ehkä kallistun tämän jälkimmäisen kannalle.

(Hankala selittää yksinkertaisesti, vaikka asia on yksinkertainen.
Kertokaa, mikä kohta on selitetty huonosti, niin saadaan tästä toimiva ohje.)







17. huhtikuuta 2014

Ulkovaatteita ja muuta

Täällä on ommeltu tarpeeseen, kun kaikki kevätvaatteet on hukassa (siis varastossa, josta niitä tuntuu olevan mahdoton löytää) tai pieniä käyttäjilleen.


Itselleni tein välikausitakin ja sain sen valmiiksi nyt, kun välikausi alkaa olla lopuillaan. Odotellaan siis tulevia välikausia. Kaikki alkoi 1,5 euron raitakangasinvestoinnista kirpputorilla. En tietysti tätä takkia aloitellessani arvannut, että vinoraitojen kohdistaminen ei ole helppoa eikä hauskaa. Muitakin ongelmia kohtasin ja tämä tekele oli vähällä lentää roskiin useammankin kerran, mutta ns. turmeluksen energialla (= hermostumisen voimalla) sain sen tehtyä loppuun. Keltainen vetoketju kirppikseltä. Vuorikankaana Eurokankaan ohuin vuoritikki. Taskuihin värkkäsin tuollaiset tampit KAM-nepeillä, kun en jaksanut ajatella, miten vetoketju sinne laitetaan. 


Ei mene raidat kohdalleen eikä moni muukaan, mutta onpahan valmis!


Tälle neitokaiselle ei löytynyt mistään sisarusten vanhoja ulkohousuja, joten Eurokankaan PUL-kankaasta vuorelliset kurahousut. (Ja nyt muistin, että jossain on hälle haalarikin, kun vielä löydän sen...) 


Oli niin tylsät pökät, että tein piristykseksi sydämen takapuoleen. Ja muistin ripustuslenkin, ihme! Tuosta vyötärökuminauhan ompelusta sellainen yksityiskohta, että olen huomannut erittäin käteväksi ommella kuminauha suoraan paikalleen. Eli kuminauha ympyräksi ja taitteen sisään ja taite kiinni kaksoisneulalla tai ilman. Ei tarvitse kikkailla hakaneulojen kanssa.



Tupsupipon tyttö tahtoi myös, koska veljilläkin on. Otin pari kuvaa siitä, miten teen tuollaisen kurttupipon, vaikka moni varmaan tämän homman hallitseekin:


Ensin suorakaide yhdeltä sivulta kiinni ja sauma keskelle kuvan osoittamalla tavalla (pipon keskitakasauma).
Sitten työnnetään molemmista reunoista kangasta kohti keskikohtaa ja saumaa niin, että saadaan kangas nelinkertaisesti. Hankala selittää, mutta jospa kuvista saisi selvää. Tässä on siis pipon yläreuna. Vaikuttaa aluksi vähän hassulta, mutta kun ompelee tuon sauman ja kääntää oikeinpäin, niin kurttupipohan se siinä. 



Paksummista kankaista teen yksinkerroin ja käännän alareunan. Ohuemmista trikoista kaksinkerroin. Tuon kurtun ompelin vain päällyskappaleeseen ja sen, joka jää sisälle päätä vasten ompelin ihan tavallisesti kaaren muotoon. Alla oleva kuva yrittää havainnollistaa tätä asiaa. Vasemmalla kurttuosio, oikealla kaareva sisäpipo. Sitten vain taittelin ne sisäkkäin ja keskitakasaumasta tikkasin, että pysyy kaksinkerroin.


Tähän loppuun vielä muutama kampe, jotka on jääneet laittamatta tänne. Osa ommeltu jo aikoja sitten.


Kirppiksellä silmiin sattui paksusta joustocollegesta (tai siltä se ainakin vaikutti) ommellut punavalkoruudulliset pökät, jotka olivat kaksi kertaa leveämmät kuin nyt. En nyt tiedä, voiko näitä sanoa minun ompelemikseni, kun kavensin lahkeen ulkosaumoista ja tein takataskut. Minun tuunaamani ainakin ovat.


Edelleen kirppislöytö oli tämä farkkustretch, josta sain sopivasti kahdet legginsit koulutytölle. Ilman sivusaumaa, kuminauha vyötäröllä. Mukavan paksua kangasta tämäkin. Ihan ohuet legginsit kun on heti puhki yms.

Imetystunikan tein jo aikaa sitten Majapuun neuloksesta. Ensimmäinen ompelemani neulosvaate, mutta ei takuulla viimeinen. Ihanan tuntuinen materiaali päällä eikä mikään mahdoton ommellakaan. 


Seuraavan kerran teen imetysluukun sisäosan kapeammaksi, koska neulos jonkun verran venyy käytössä ja pesuissa. 


No niin, se on kiirastorstain iltapäivä.

Rauhallista pääsiäistä Oivan ompeluhuoneen lukijoille!

11. huhtikuuta 2014

Haalarit ja lakki

Kävin tuossa muutama päivä sitten kirppiksellä ja voi hyvänen aika, mitä löysin! Aivan kuin joku olisi ripotellut ihania kankaita ihan Oivan ompeluhuoneprojekteja varten eri puolille kirpputoria. 


Tein sitten toiset haalarit tyttärelle. Tosin pottaharjoitteluun nämä ei liene parhaat pökät, mutta eivät ainakaan kiristä mistään. Kaava Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle -kirjasta, kuten edellisetkin, suunnilleen samoilla muokkauksilla. 

Tuo sydänkangas oli juuri se kangas,jota olin kaivannut lippiskankaaksi. Tein nyt sitten vielä yhden lätsän, kun löysin tämän kankaan. Miten ihmeessä siitä tuli vähän pieni? (Aika usein mulle käy just näin, että kun yritän tehdä jotain ekstraihanaa, jokin menee vähän pieleen.) Lakin kaavana tuo sama lierihatusta muokattu kuin edellisissäkin.


 Haalareissa pilkullinen vuori yläosassa ja siniset kierrätysnapit. Yksi tahrakin jo valmiina päällyskankaassa, niin ei sitten harmita niin paljon, kun tulee seuraavat.


PS. Lisäsin pari juttua tuonne oikeaan sivupalkkiin. Haku-toiminnolla voi hakea tästä blogista hakusanoilla. Arvelin sen olevan käytännöllinen työkalu ainakin itselleni. 

Lisäsin myös lukijat-listan, joka näyttää tällä hetkellä kohtuullisen suppealta. En itsekään ole ihan varma, mikä tuon listan merkitys on, mutta ainakin bloggeriin kirjautuneet ihmiset saa suoraan tiedon mun postauksista, jos alkaa lukijoiksi. Hiukan tällaista inhimillistä uteliaisuuttakin on mukana, kun tuon palkin tuonne lätkäisin: kiinnostaa, keitä te säännölliset lukijat olette. Tätä piskuista plokia saa silti lukea ihan vapaasti anonyyminä ja käynnistään jälkiä jättämättä tästä lähtienkin.



9. huhtikuuta 2014

Onni ja Ilona -kirja ja tyttölapsen haalarit


Onni ja Ilona -verkkokaupasta saa nykyään myös kankaisena näitä ihania kuvia. Kangas toimitetaan pitkänä pötkönä, jossa on 10 kuvaa rinnakkain. Liityin vähän aikaa sitten Facebookin Saumanvara-yhteisöön, jossa jaetaan ompeluideoita. Saumanvarassa on menossa kampanja, jossa pitää ommella jotain tästä kankaasta. Minä sitten väsäsin kirjan, kun tuo vauva on hyvässä kirjanjyrsimisiässä. 



Ihan vain taitoin kankaan kahtia ja sain aikaiseksi haitarimallisen kirjan. Väliin laitoin fleeceä pehmennykseksi. Lisäksi halusin jotain rapisevaa vauvaa ilahduttamaan. Eurokankaassakaan ei myyty mitään sopivaa. Niinpä laitoin ihan vain leivinpaperia. Epäilyttää vähän, mitä tapahtuu, kun pesen kirjan. 


Reunassa lenkki, jos joskus haluan ripustaa kirjan johonkin.


Kirja pääsi heti käyttöön ja pureskeltavaksi yhdellä terävällä hampaalla. Niinhän sitä sanotaan, että hyvässä kirjassa riittää pureskeltavaa pitkään.  


Samalla kaavalla kuin vauvalle (Elsebeth Gyntherin kirjasta, ks. edellinen postaus) tein 2,5 -vuotiaalle tyttölapsellenikin tällaiset haalarit. Sydän on vähän kurtussa, mutta niinhän se saattaa joskus olla tosielämässäkin. 


Kaava on 1-vuotiaan koko, mutta hyvin sopii tälle neidille. Kaavassa on olkaimet takana ja edessä, mutta tein suoran etuosan ja pidensin vähän takaolkaimia. Taakse jouduin tekemään sauman, että sain kankaan riittämään.


Kangas löytyi kirppikseltä tässä taannoin. 

6. huhtikuuta 2014

Lippiksiä


Lähti vähän niin sanotusti lapasesta tämä homma, mutta onneksi talossa on useampi pää. Tuli nimittäin useampi lippis. 



Kirppiskankaista enimmäkseen. Kaava muokattu lierihatun kaavasta. 


Sekä pitkää että lyhyttä lippaa esiintyy päähineissä.


Kaikkien lakkien lipat on kovetettu tukikankaalla. Trikoisissa myös lakkiosa.


Tuli todettua, että silitys on onnistuneen lippiksen valmistuksessa kaiken A ja O. Eli on vain jaksettava kohottaa takamus istuimesta ja silitettävä päälaen saumat auki. (Katsokaa vaikka tuota tytön lippistä. Tuo kangas ei silinnyt silityksestä huolimatta ja lakki ei näytä oikein hyvältä.)


Tarkoitus oli tehdä vauvalle Majapuun kankaanlopusta body, mutta pitkien neuvottelujen tuloksena minun oli uhrattava kangas tähän lippikseen.


Kaikissa lakeissa takana kuminauhakiristys ja sisällä vuori.


Huomasin kätevimmäksi tavaksi ommella lippikset seuraavassa järjestyksessä:

1) Lakkiosa päällisestä ja vuoresta. (Muista jättää vuoreen kääntöaukko.) 
2) Lakkiosien silitys. Silitä samalla tukikangas kiinni lippaan.
3) Lipan kokoaminen.
4) Kuminauha vuorikankaan niskaan.
5) Lakit oikeat puolet vastakkain alareunoista yhteen. Lippa jää sinne väliin.
6) Käännä lakki oikein päin. Sulje kääntöaukko. Tikkaa kuminauhakuja niskaan. (Muuta en jaksanut tikata.)
7) Ja jaksa vielä silittää lakki, niin se alkaa näyttää paljon paremmalta.

Sivistyneempiäkin tapoja saattaa olla, mutta tällä tavalla näitä syntyi oikein vauhdikkaasti. Minähän aina kokeilemalla opin, kun en ehdi kaivaa ohjeita mistään. 


Nyt on sunnuntai ja sunnuntaithan on aina Oivan ompeluhuoneessa sellaisia päiviä, että ompelukoneet ei käynnisty. Olen havainnut oikein tarpeelliseksi tällaisen lepopäivän (vaikka joskus vähän sormenpäitä nipisteleekin ja katse meinaa etsiytyä tuonne kangaskaapin suuntaan.) 

Leppoisaa sunnuntaita itse kullekin!