Ompeluhuoneen kauppa

26. kesäkuuta 2014

Onneksi on viime tippa

Reissuun ollaan lähdössä. 

Aloin tässä viime tipassa ajattelemaan sitä käytännön tilannetta, kun meidän heimo vaeltaa tuplarattaiden kera paikasta toiseen. Miten saan kuljetettua mukana koko sakin juomapullot, varavaatteet, potan, vauvan ruuat, vaipat, kosteuspyyhkeet, laastarit, lasten keräämät kivet ja kepit... 


Tulin siihen tulokseen, että ompelen vaunulaukun, vaikka minulla ei olisikaan ollut siihen oikeastaan aikaa tässä tämän kohtuullisen intensiivisen ja innokkaan pakkausruljanssin keskellä. 


Onneksi Hipun blogissa on nämä uskomattoman yksityiskohtaiset ja käyttökelpoiset ohjeet (klik), joiden avulla sain tehtyä tämänkin laukun (klik). Kankaat on kirppikseltä tai saatuja. Vetoketjukin kirppiskamaa.


Tarkoitus on kiinnittää laukku rattaiden työntöaisaan näillä kahdella napilla. Jää nähtäväksi, onnistuuko se, sillä rattaat on jo määränpäässä. (Kiitos K&M, kun otitte ne kyytiin!)


Laukun sisälle ompelin neljä taskua, joihin voin tunkea pikkutavaroita. Kävi vain sellainen pieni juttu, että ompelin taskut väärinpäin. Ei oikein pysy tavarat taskuissa, kun taskunsuu on alaspäin. No, ei anneta pienten yksityiskohtien häiritä onnistumisen iloa. Voihan ne joskus kääntää tai olla kääntämättä.


Laukku on pakattu.


24. kesäkuuta 2014

Uusi aluevaltaus

Tämän ompeluksen myötä astuin pois mukavuusalueeltani: ompelin takin rakkaalle puolisolleni!

Tällaisen kolitsitakin, hänen toiveidensa pohjalta.


Tulipa huomattua, että tällaiseen kamppeeseen menee aika paljon kangasta. Piti tulla siniset hihat, mutta tulikin mustat, kun kangas ei riittänyt.


Toimitin aviopuolison nappilaatikolle etsimään nappeja takkiin ja hän löysi sieltä tällaisen Suomileijona -napin.  Epäili, että on armeijasta varastettu. Minulla ei ole mitään aikaisempaa mielikuvaa tuosta napista. Olen kyllä paljonkin ostellut kaikenlaisia epämääräisiä nappinyyttejä kirppiksiltä. Melkein puoli perhettä intoutui tutkimaan nappilaatikkoa, ja nyt on rivi ihania nappeja odottamassa, josko äiti ompelisi niille vaatteen.

Jotenkin liikuttaa sellainen ajatus, että joku mummo jossain kerää jokaisesta pois heitettävästä vaatteesta napit talteen ja sitten, kun mummo muuttaa palvelutaloon, on kasa nappeja, mutta ei mitään käyttötarkoitusta niille. Mummon lapset vie napit Konttiin, ja minä tulen ja ostan ne pilkkahintaan ja sommittelen niitä sitten taskuihin ja mekkoihin.


Nämä napit on kyllä ihan oikeasta kaupasta ostettu. Ei löytyny viittä samanlaista muuten.

Voisin ommella ehkä tuolla miehelleni toisenkin kerran. Olen minä ennenkin ommellut hälle, housut, isänpäivälahjaksi. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa ja ne housut kyllä ilahdutti, ei ollut tulla naurulle loppua ollenkaan. Tuli nimittäin aika reilusti sellaiset haaremityyppiset, kun ei ollut kaavaakaan. Oikein hyvät kotihousut. Jotta minähän olen melkein jo asiantuntija tällä mieheni vaatettamisen saralla.



21. kesäkuuta 2014

Shortsihaalari


Kesäkeleistä haaveillessa.






Kangas: Ottobren kauppa. Sininen kangas Eurokankaan Perla-puuvillaa.
Kaava: oma sovellus paidan pohjalta

Hyvää juhannusta säästä huolimatta!

Ps. Jouduin ottamaan kommenttien sanavahvistuksen päälle englanninkielisten roskapostien takia. Kommenttejanne on kiva lukea, vaikka en aina ehdi tämän hässäkän keskeltä vastaamaan. 

17. kesäkuuta 2014

Läppärilaukku

Laukku työläppärille. 


Meinasin tehdä oikein monimutkaisen, jossa olisi ollut kantokahvat ja taskut laturille, puhelimelle, kalenterille... Sitten aloin miettiä, mille kaikelle muulle tarvitsisin taskut, jotta voisin ottaa täältä talosta ulos vain läppärilaukun. Älysin, että minä tarvitsen niin monta taskua, että parempi ottaa matkaan roippeille ihan oma laukku ja sujauttaa sinne myös tämä laukku, joka on vain ja ainostaan läppärille.


Olen yrittänyt olla kankaidenostolakossa. Siksi kaapissa olevat tarvikkeet saivat riittää tähän. Päällyskangas neulosta, vahvistettuna tukikankaalla. Sisällä fleecentapaista kangasta. Välissä vanua, siis sellaista, jota voi käyttää talvitakkien vuorittamiseen. (Ei nyt tule oikea nimi tuolle kankaalle oikein mieleen.)  Vetoketju kolmella sivulla, niin saa helposti tietokoneen sisään ja ulos.


Eipä tässä enempää esittelemistä.

Lämpömittari näyttää + 3 astetta.  "Harmi, kun meillä ei ole toppavaatteita naulakossa", totesi yksi jälkeläinen aamupalapöydässä. Harmi tosiaan.

13. kesäkuuta 2014

Tilkkuja tuhottu


Näitähän ei koskaan ole liikaa. Ideasta ja innoistuksesta kiitän Kukkaa.






Vanhoja maritilkkuja, Nanson tilkkuja ym. Kaavan piirsin H&M:n pikkareista. Tyttäret saivat itse valita kankaat tilkkulaatikosta. Kantit sai valita äiti.



Kaikkein ihanimmat on tietysti nämä ruusupikkarit (huoh...). Kangas keväällä Eurokankaasta, siltä reissulta, jolla tyttö sai itse valita kankaita. Ei tippaakaan mun kangas, mutta eihän nämä olekaan mulle.

Muutaman ruuanlaiton ja vauvansyötön ajan pohdiskelin, miten ihmeessä tuo haaraosa ommellaan niin, että sauma ei jää näkyviin. Vaikka se kuulostaa (minun mielestä) mahdottomalta, se onnistuu niin, että haarakiiloja leikataan kaksin kappalein, asetetaan kappaleet oikeat puolet vastakkain ja laitetaan niiden väliin joko taka- tai etukappale. Tämän sauman jälkeen asetellaan haarakiilan toiset päät oikeat puolet vastakkain ja sinne väliin laitetaan se kappale, jota äsken ei laitettu. Tässä vaiheessa tekele näyttää siltä, että käy kuten niin monesti ennen, että vaate ei käännykään oikein päin vaan jää syttyrään. Mutta se toimii sittenkin! 


Lidlin leimasimella jysäytin merkin takapuoleen, jotta osaavat pukea piksut oikeinpäin.


Tässähän onkin nyt sujunut perjantai 13. päivä rattoisasti pikkareita testaillessa. Ilo se on pienikin ilo, esimerkiksi neljät uudet pikkarit mulle ja kolmet siskolle. 


Ps. Tänään tykkään kantinkääntäjästä. Kiristää juuri sopivasti tuota resoria niin, ettei tarvitse kuminauhojen kanssa kikkailla. Alan oppia: kantinkääntäjää kannattaa ainakin mun Brotherilla käyttää silloin, kun haluaa, että resori kiristyy aika reilusti. Kantinkääntäjää ei kannata käyttää silloin, kun haluaa, että resori ei juuri kiristä, kuten esim. jumpsuitien vetoketjuaukon huolittelussa. Tai sitten keksin siihenkin joku päivä jonkun niksin. (Mun koneesta puuttuu paininjalan puristuksen säätö, niin tuota kantinkääntäjää on hankala säätää.)

Viikonloppuja ompelu- ja muut toverit! 
Ja tervetuloa uudet lukijat tänne piskuiseen Ompeluhuoneeseen, toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti.

8. kesäkuuta 2014

Olipa kerran Maripaita

... mutta eipä ole enää. 

Sain lahjoituksena Maripaitoja, jotka olivat käyneet omistajalleen tarpeettomiksi, mutta juuri sopivasti käytössä pehmenneet minun käyttötarkoitustani varten.


 Ompelin paidoista vauvalle pari kesäyöpukua.


Homman olisi voinut varmaan hoitaa fiksumminkin, mutta piirsin mustalla tussilla kankaaseen etu- ja takakappaleen vanhaa yöpukua apuna käyttäen. Piirsin taka- ja etukappaleet erikseen, jotta pystyin hyödyntämään molempiin valmiin kauluksen. Paidassa oli sen verran leveyttä, että sivuilta sain suikaleet nappilistaa varten ja haarakiilan. Lyhyet hihat leikkasin mukaan etu- ja takakappaleisiin, niin vältyin niiden ompelemiselta.


(Tuleepa tässä samalla todistettua järjestelmäkameran ja puhelimen ero valokuvausvälineenä. Ylempi kuva otettu otettu puhelimella, alempi järkkärillä.)


Toiseen yöpukuun leikkasin hihat erikseen ja  hyödynsin hihansuuresorit.


Jo aikoja sitten olen tehnyt tämän yömekon samaan tapaan vanhasta pienentäen.


Näitä vanhoja Maripaitojahan monet kehuvat laadultaan paremmiksi kuin uudemmat osittain ulkomailla tuotetut. Tämäkin sinivalkoraitainen yksilö on kestänyt pesusta toiseen tässä toisessa elämässäänkin. Saumat kiertää vinoon, mutta kangas on ehjä ja pehmeä.

Tulipa taas todistettua: toisen roska on toisen aarre.

4. kesäkuuta 2014

Hiuslenkkejä ja pinnejä

Pidimme tyttöjen kanssa kesken hellepäivän pienen sisätauon ja värkkäsimme sarjan hiuslenkkejä kesän rientoihin. On joitakin tavaroita, jotka häviävät tässä huushollissa käsittämättömällä tavalla ja hiuslenkit ynnä pinnit lukeutuvat niihin. (Muita ovat esim. sukkien parit, lyijykynät ja jäätelö.) 


Näitä hiuslenkkejä on tullut väsättyä ennenkin (klik), mutta nyt tein yksivärisiä. Lykkäsin tällä kertaa aina yhteen lenkkiin kaksi samanväristä nappia. 


Tämä hiuslenkkien askartelu on helppoa puuhaa, johon voi hyvin ottaa tyttöset mukaan ideoimaan ja leikkelemään tilkkuja kankaista. Kaikki tarvikkeet on tilattu Nappikauppa Punahilkasta


Pari pinniäkin teimme, vaikka näissä on ollut ongelmana se, että tuolla Nappikauppa Punahilkan liimalla en ole oikein saanut nappeja pysymään paikoillaan pinneissä. Toiset pysyy, toiset ei. Pitäisi varmaan kokeilla jotain muuta liimaa.




Ompeluaika on viime viikkoina ollut vähissä, mutta olen nyt yrittänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä juttuja. Jospa saisin niitä tänne pläjäytettyä joku päivä. 

3. kesäkuuta 2014

Kesäsukat

Pieni poika ei tänä kesänä vielä kävele, mutta kesäiltoina varpaiden pitää pysyä lämpiminä. 


Neuloin sukat varpaita lämmittämään.


Arvelin, että mustavalkoinen passaa riemunkirjaviin kesävaatteisiin.


Langan sain äidiltä, joten en tiedä, mitä se on. Kuvio sama kuin täällä

Näillä helteillä ei villasukkia tarvita, mutta saattaapa se tästä vielä kylmetä, niin onpahan nyt sukat.