Ompeluhuoneen kauppa

1. lokakuuta 2017

Muutama juttu

Tällainen rauhallinen sunnuntai-ilta, jospa vaikka päivittäisin blogia pitkästä aikaa.


Olen pyöräillyt työmatkoja ja huomannut, että syksyisin sataa vettä ja tavarat kastuu mun rakkaassa Marimekon logokassissa. Onneksi kaapista löytyi Marimekon kosmetiikkalaukkukangasta ja ompelin tällaisen säkin, johon plagioin mallin työkaverin repusta. Nyt mahtuu kamppeet ja pysyy kuivana. Tämä malli oli tosi helppo toteuttaa ja kätevä siitä, että repun saa kurtattua kiinni juuri siihen kokoon, mihin tarvitsee.


Tähän syksyyn on mahtunut myös ihanat häät, joissa meidän perhe juhli pukukoodilla "vanha roosa". Löysin Eurokankaan palalaarista paljettikangasta, jonka arvasin uppoavan suoraan nuorten neitieni sydämeen, ja en hoksannut yhtään ajatella, miten sen ompelen. Oli suoraan sanottuna hirveää ommella tätä ja kimalletta löytyy edelleen sieltä sun täältä, mutta olihan se nyt vaivan arvoista sentään.


Vauva kasvaa (onhan hän vielä vauva, onhan, vaikka on täyttänyt vuoden äskettäin) ja ompelin hälle jotain uutta Lidlin vaatteiden rinnalle. Tämä väri on minulle suuri järkytys ja täydellinen takinkääntö. En olisi ikinä uskonut ompelevani mitään persikan väristä, mutta tästähän tuli aivan söpö kaikessa kasarimaisuudessaan. Oli alun perin tarkoitus tehdä frillamekko, mutta leikkasin vahingossa liian kapean alaosan ja tein sitten nuo kiilat ja taskut sivuun.  


On tämä joustofrotee vaan jännä materiaali, kun ei kulu loppuun. Keltainen mekko oli ennen mun paita. 

Sukkahousuja ompelin myös. Sukat ei pysy tällä erää menossa mukana lainkaan. 


Joku aika sitten tilasin Noshilta tätä ihanaa Suomi100-henkistä joutsen-kangasta. Oli harvinaisen hankalaa päättää, millaisen mekon tästä tekisin. Päädyin tällaiseen simppeliin ja mukavaan, kun en halunnut katkaista kangasta kuvion takia. Tein tämän(kin) naisten Mekkotehtaan Vilma-kaavalla, jätin vain etukappaleen poikkisauman pois ja kaventelin vähän joistain kohdista. 


Enemmän kuin ompeluhuoneessa on tullut istuttua sohvan pohjalla puikot kädessä. Sikäli kuin työssäkäyvä seitsemän lapsen äiti istuu ikinä missään. No, esimerkiksi opettajainkokouksessa ja iltasatua lukiessa. Ja "when I sit, I knit".


Nämä oli mun töihinpaluusukat. Näillä on turvallista hipsutella koulun käytävillä. 


Muutamia lakkeja olen tehnyt taas, mm. tämän.


Kyllä mun lankakassi pursuaa ihania syksyn värejä, samoja kuin puut tuolla ulkona. Syksy on yksi mun lempivuodenajoista, värien puolesta ja muutenkin. Pimeys jotenkin armahtaa suorittamiselta, syksyllä on lupa istua iltaisin sohvassa ja polttaa kynttilöitä.