Ompeluhuoneen kauppa

30. heinäkuuta 2015

Tyttölapsen vaatteita erinäisillä rypytyksillä höystettynä

Minun pienelle tytölleni on ommeltava vaatteita jo koossa 104 cm. 


Eurokankaan heräteostos oli tämä Marianne-karkit mieleen tuova raidallinen liehuke. Tein tuttavuutta tyllin kanssa pitkästä aikaa. 


Suunnilleen kolme leveyttä Eurokankaan pehmeää tylliä rynttäsin resoriin kiinni. Tein raitakankaan yläreunaan käänteen ja ompelin käänteen päälle rypytyslangan. Kun olin kiristellyt hameen sopivan levyiseksi, ompelin ompelukoneen jousto-ompelella päällyskankaan tyllin päälle resorin alareunaan.


Valkoinen lierihattu on kuulunut neidin kesäasusteisiin, vaikka enimmäkseen se on kyllä roikkunut naulakossa, koska aurinko ei tunnetusti ole paistanut. Halusin kokeilla tällaista versiota, jossa on takana pitkä lieri. 


Syksyä silmällä pitäen pitkähihaisia paitoja ja housuja. 


Sain taas kerran Paulalta idean ja piristin peruspaitaa tällaisella hienoudella, jota kuulema kutsutaan frillaksi. 


Perushousukaavasta muokkasin tytöllekin KE-saumattoman lököhousukaavan. 


Rusetit vain ja ainoastaan arkipäiviä piristämään. Kiristysvirkaa niillä ei ole.


Samalla kun tilasin Noshilta housuihin joustocollegea, sorruin ostamaan myös tätä ihanaa kangasta, josta ei tietysti ole järkevää ommella neljävuotiaalle tytölle (likaantuu, kulahtaa, harmaantuu), mutta josta oli ihanaa ommella hänelle perustunika.


Punainen nappi piristyksenä niskassa.


Rypytyslankaa tuli käytettyä tähänkin vaatteeseen. Lisäsin tuollaisen rypytetyn kaitaleen hupun vuorin ja päällyskankaan väliin. 


Ajattelin jo ommelleeni neitokaiselle riittävästi, kun kävimme Oulussa Metsolan liikkeessä ja hän ilmoitti haluavansa ehdottomasti Pupu Tupuna -vaatteita. Olenhan tietysti tuota kangasta ihastellut ja odotellut, että eikö se koskaan ole alennuksessa. Yksissä tuumin päätimme investoida kankaaseen. 


Musta mekkokaan ei välttynyt rypyiltä. 


Mutta kyllä tämä Pupu Tupuna -kangas vain on niin nostalginen juttu. Pupu Tupunoita luettiin kultaisella 80-luvulla ja äiti sanoi, että Pupu Tupunat ei ole kovin sivistävää kirjallisuutta, koska niissä on niin yksinkertainen juoni eikä syvempää sanomaa, mutta silti meille piti lukea niitä, sen yksinkertaisen juonen takia ja noiden ihanien pupunkuvien takia ja näitä luetaan täällä meillä 2010-luvullakin.

Harvoin on muuten kangas käytetty näin tarkkaan. Tyttö sai jämäpalat ja leikkasi jokaisen Pupun ja kaikki vaunut talteen huolellisesti pienillä saksillaan.


Vielä Noshin kankaasta yksi paita.


Että sellaisia. Vielä on muistikortilla purettavaa, kun kerkeisi. 

17. heinäkuuta 2015

Lökäpöksyjä ja pari paitaa pienelle pojalle


Kolmet housut Ob 4/2012-lehden kaavalla "lököfarkut".  Koko 92 on sopiva kokoa 104 käyttävälle isosiskolle, mutta  resorien ansiosta pikkuäijäkin voi näitä jo käyttää. Kiitos sivutaskuideasta ja kaavavinkistä Paulalle.  


Pari paitaa surautin ihanista kankaista. Olen tykästynyt laittamaan paitojen hihansuihin pitkät resorit kanttien sijasta, koska olen saanut useampia kantteja korjailla, kun lapset puree ne rikki tai niille tapahtuu jotain muuta ihmeellistä ja ikävää. Pitkät resorit tuntuvat kestävän paremmin.

Hyödynsin siskoltani kerjätyt henkselit tähän housuprojektiin. 


 Pikkuvintiö päätti kuitenkin ottaa rennosti ja pitää henkseleitä alhaalla.


(Melko haastava kuvattava tämä 1,5-vuotias, kun haluaa nähdä jokaisen otoksen kameran ruudulta. Pitää juosta takaperin, kun kuvaa.)


 Housuissa ei kuuluisi olla saumaa takana, mutta jouduin tekemään sauman, jotta sain kankaan riittämään. 

Seuraavaksi on luvassa tytön vaatteita, kunhan ehdin laittamaan niitä tänne. Olen ehtinyt viimein ommella vähän enemmän ja olen totisesti nauttinut siitä!

10. heinäkuuta 2015

Kylmän kesän satoa

Jos kylmästä kesästä yrittää jotain hyvää löytää, niin ompeluaikaa ja -intoa on tänä kesänä riittänyt, kun ulkona ei tarkene olla. 


Jostain blogista, en muista mistä, nappasin idean ja laitoin vetoketjun tuolla tavalla kankaan päälle. 

(En tajua, miksi tuo vesileima seikkailee tuolla kuvan keskellä. Kolme kertaa siirsin sen oikeaan paikkaan ja enää neljättä kertaa en jaksa yrittää.)


Ihana, pehmeä college on mistäs muualtakaan kuin R-collectionilta.


Turkoosi toppi on investointi Lidlistä. Alelaarissa myytiin kaksi aikuisten toppia yhteishintaan 3 euroa ja hinta miellytti minua. Kavensin vain ja tein rinkattomaan toppiin rinkat kavennuksista jääneistä suiroista. 

Housut on Eurokankaan viskoosia, kuvio ei oikein erotu kuvassa. Löysät, ei kiristä.


Eurokankaan laarilöydöstä tällainen pitkä takintekele yhdellä napilla. Napista en ehtinyt saada tarkempaa kuvaa ja vaate huitelee jo kesälaitumilla jossain.


Jotta edes vähän tuntuisi kesältä, pari kesämekkoa kuitenkin. Nämäkin Eurokankaan laarikankaista. Kuminauhalangalla rypytetty yläosa, siis kuminauhalanka puolassa. Tulin siihen tulokseen, että sitä kuminauhaa saa kiristää puolaan pyörittäessä niin paljon kuin pystyy, silloin tulee hyvä kireys. Ja käsinhän se on siihen veivattava. Pienoista kokeiluahan se on tällä tekniikalla, että kuinka paljon leveydestä lähtee, mutta kuminauha on armollista, joustaa ja venyy ja ei ole niin justiinsa tuo leveys. Arviolta kymmenen senttiä leikkasin leveyttä lisää tuohon rypytettävään osaan. 


Muuten vain vapaalla kädellä leikoin mekot ja tarkistin pituuden sitten tytön päällä. (Enkä taaskaan muistanut, että rinkat kannattaisi laittaa takaa ristiin tai kiinnittää toisiinsa, että ne pysyvät säntillisesti ylhäällä.)

Ja uskokaa tai älkää (minä en mielellään uskoisi), tämä viimeinen mekko on hukassa. Mennyt hukkaan juhannuksena, kun oli ensimmäisiä kertoja päällä. Tai varmaan ei ollut silloin päällä, kun meni hukkaan, kai. Että onpahan teille näytillä, mutta muuta iloa vaattesta ei tällä hetkellä ole eikä kenties koskaan tule olemaankaan. Kaikenlaista.  

Nyt odotellaan taas sadepäiviä, kun tekisi niin mieli ommella jotain pienillekin. Ideoita kuulkaa on, mutta on tässä muutakin, mitä pitäisi tehdä, jos ompelulta joutaisi.