Ompeluhuoneen kauppa

29. tammikuuta 2014

Tossuja, sukkia, pantoja ommellen


Hurauttelin kerhotossuja kerholaisille. (Ja tuossa keskellä valkoista palloa on tosiaan tahra. Voisiko olla olematta, kun poika on pitänyt näitä jalassa jo useamman minuutin.)


Kankaat joskus aikoja sitten kirppikseltä. Sisällä lämpöistä fleeceä. Kovasti aprikoin, mitä pohjaan laittaisin. Keinonahka on usein liukasta, oikeaa nahkaa ei ollut tähän hätään saatavilla. Eurokankaan myyjä ehdotti kokeilemaan pöytäliinojen alle liukuesteeksi tarkoitettua PVC-pinnoitettua akryylilevyä. En ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Meillä ei liinat tahdo pysyä pöydällä, vaikka olis minkälaisia esteitä, mutta tossujen pohjaan nyt sitten kokeilin. Epäilyttää vähän, kestääkö tuo käytössä, mutta testataan. Ainakin kankaan saa pestä 60 asteessa, mikä lienee tarpeellinen juttu.


Siinä sitä on tossut poikineen ja tyttärineen. Autokangas Marimekosta, kuten tunnettua.


Koululaiselle tein tällaiset varrelliset "kenkätossut", kuten talossa asuva kaksivuotias asian ilmaisi. Seuraavat teen ehkä joustavasta kankaasta, mutta hyvin nämäkin jalassa ovat pysyneet. Näissäkin sisäpuoli fleeceä ja pohjassa pöytäliinanalusta. Idean ja ohjeen sain HeiDun blogista




-----------------

Sitten vielä pikaisia hiuskoristuksia talon neitokaisille. 


Rusetit tein ihan yksinkertaisesti niin, että ompelin n. 10 cm pitkän suorakulmion, jonka solmin pannan ympärille. Niskaan laitoin kuminauhaa, jotta koristus pysyy päässä. 


Kiva, kun ommellen voi saada lyhyessä ajassa aikaan piristäviä juttuja. 

27. tammikuuta 2014

Kiilamekko

Kirppiskangas päätyi pikkuisen tytön mekoksi. 


Kaavana Mekkotehtaan Aliina muokattuna. 





26. tammikuuta 2014

Vartin vaippavillahousut ommellen

Tämä nyt on siinä rajoilla, että kehtaako näitä esitellä täällä. Kun aloin pitämään blogia syksyllä, kirjoitin ensimmäiseen postaukseen, että teen paljon tuunausjuttuja vanhasta uutta -menetelmällä. Ai teen vai? Viime aikoina olen ommellut lähinnä uusista kankaista, mutta esittelenpä nyt tällaisen jutun, jonka myötä palasin asiassa ruotuun.


Joskus saattaa käydä niin (ainakin näissä piireissä), että ihanan pehmeä villatakki kutistuu pesussa tai siihen tulee kriittiseen kohtaan tahra, joka ei lähde pois. Tällaisesta villatakista saa kahdet ohuet villikset vauvalle. (Lahkeet on vielä aika leveät, mutta vauvoillahan on tapana kasvaa.)


Muutaman vauvan verran kestäneen tuotekehittelyn seurauksena olen päätynyt ompelemaan villikset kolmesta kappaleesta. Sivukappaleet ovat keskenään samanlaiset suorakaiteen muotoiset pötkylät, niistä muodostuu sekä etu- että takalahje. Keskelle lisään alaspäin levenevän haarakiilan, joka alkaa vyötäröstä. Joskus teen sauman haaraan, jos kankaan mitta ei riitä pitkään haarakiilaan. 

Nämä ovat ekstrahelpot ja nopeat tehdä, kun leikkaa kankaan niin, että vyötärö on villatakin alareunasta, jolloin sitä ei tarvitse huolitella. Ompelen nurjat puolet vastakkain ja puen vauvalle niin, että saumat ovat päällä, jolloin saumat eivät paina vauvan ihoa. 

Jos joskus saisin haltuun riittävän pitkän hylätyn villavaatteen, esim. mekon tai pitkän villatakin, ompelisin siitä nilkkaan asti yltävän villikset tai jopa potkarit. Kaikki tutut, pilatkaa joku sellainen pliis ja lähettäkää mulle!

Tässä kestovaippailussa, jota tässä talossa harrastetaan olosuhteiden salliessa, tarvitaan myös näitä lisäimuja vaipan sisään. Sattuu olemaan lähipiirissä kohtuullisen säästäväisiä ihmisiä. Eräs sellainen oli säästänyt 90-luvulta kultaisesta nuoruudestani saakka T-paidan. Muistatteko aikaa, jolloin T-paita oli sitä trendikkäämpi, mitä leveämpi se oli. Tämän on täytynyt olla tosi trendikäs. Nyt se sai kaapissa vietettyjen vuosikymmenten jälkeen uuden elämän lisäimuina.


Ja tekstikin on kerrassaan napakka, vaikka ei minun tekeleideni henkeen oikein sovikaan:


Rattoisaa sunnuntaita itse kullekin!

22. tammikuuta 2014

Ompelumerkkejä Tanskasta ynnä sivu- ja takasaumaton jumpsuit vauvalle

Tilasin jo toisen erän ompelumerkkejä Tanskasta, paikasta nimeltä Label yourself. Yrityksellä on suomenkieliset nettisivut, kuten voi huomata yllä olevaa linkkiä klikkaamalla. Viimeksi tilasin ihan vain tekstillä "oiva". Ompeluvaraa merkeissä oli riittävästi tekstin molemmin puolin, mutta ongelmaksi muodostui hidas järjenjuoksuni. Kun kiinnitin merkkiä saumaan, jouduin pohtimaan, tuleeko teksti oikealle puolelle vaatetta ja miten merkki kääntyy saumassa. Nyt sitten järkeilin oikein urakalla ja hoksasin, että voin kirjoittaa merkinsuunnitteluohjelmaan "oivan" kaksi kertaa peräkkäin. Väliin naputtelin muutaman välilyönnin. 


Kun taitan lapun kahtia, saan merkin, jossa on molemmilla puolilla sama sana eikä tarvitse enää ajatella niin paljon. Ja sehän tarkoittaa sitä, että ehdin ommella enemmän, kun ei mene aikaa ajatteluun. 

Tällä kertaa tilasin merkkejä, joissa on toisella puolella liimapinta. Koe-erän jo silitin kahtia ja hyvin tukevia yksilöitä näistä tuli. Toisaalta pienten lappujen silittäminen on aika rasittavaa ja lappua pitää silittää n. 10 sekuntia ennen kuin liima sulaa. 


Kokeilin myös silittää merkin kiinni villavaatteeseen, ja sekin tuntui onnistuvan. Sitä en ole vielä kokeillut, miten merkki pysyy pesussa. Luultavasti aion edelleenkin kiinnittää näitä pääasiassa ompelemalla saumaan.


Toimitus tuli suoraan kotiin kirjekuoressa muutamassa päivässä. Hintaankin olin tyytyväinen. Hintataulukko on tuossa nettisivuilla alun linkissä.


Tällaisena lakanana tulivat. Pöytäliinanakin näitä olisi voinut käyttää, mutta ompelumerkeille on enemmän käyttöä tällä hetkellä. 
-----------
Asiasta toiseen: Ompelin vielä yhden jumpsuitin vauvalle. 


Joustofrotee on Metsolasta. Kaava oma versioni Miinullekko-blogin taka- ja sivusaumattomasta haalarista. Tähän tapaan tehdä haalari ihastuin oikein kovasti. Varsinkin vauvalle ommellessa on mukava ajatus, että sivusaumat eivät paina ja hankaa ja sauma tulee vain eteen. Kaiken lisäksi oikein näppärä leikata ja ommella.


Kanttasin etuaukon kauttaaltaan resorilla ja ompelin siihen vetoketjun. Jatkoin vetoketjua lahkeeseen, jotta vauva on helpompi saada vaatteesta ulos (ja toisaalta myös siksi, että ainut saatavilla oleva sopiva vetoketju sattui olemaan pitempi kuin etuaukko).



Tällaista tällä kertaa.

19. tammikuuta 2014

Villalakkeja vauvalle

Viime aikoina olen saanut aikaiseksi vain pieniä neulomuksia, vaikka ideoita riittäisi isompiinkin juttuihin. Tässä lakkeja vauvalle. 


Novitan langasta, muistaakseni Isoveljestä. Ensin neuloin korvaläpät ja sitten loin silmukat niiden väliin etu- ja takakappaletta varten, taakse muutaman silmukan enemmän kuin eteen. Neuloin pyörönä lakkiosan, kuten pipossa. Lopuksi neuloin reunaan joustinneuletta ja tein narut.
-------------
Alpakkalangasta (Hjerte Garnin Baby alpaca) ihanan pehmeitä peruslakkeja talvilapselleni. Näiden kanssa ei tarvitse aluslakkia.



Ja vielä vähän paksumpi ulkolakki Novitan Nallesta.


Nyt kun vielä pakkaset hellittäis, että päästäis ulos täältä talosta ja käyttämään lakkeja.

17. tammikuuta 2014

Haalareita vauvalle ja maailman helpoin tapa tehdä tupsu

Muutamat haalarit kasvavalle pienokaiselle.


Vasemman ja oikean reunan trikoot Ottobrestä, raidallinen joustofrotee Metsolasta, ruskeapohjainen kangas vanha tilkku, en muista mistä. Kaava oma, jota muokkasin niin, että osassa napit olalla, osassa vetoketju/nepparit edessä. 


Tilasin aikanaan nappikauppa Punahilkasta pyöreitä pohjia ja työkalun hiuslenkkejä ja pinnejä varten, mutta hoksasin, että näistähän saa myös kätevästi nappeja.

Sainpa ratkaistua myös tupsuongelman, josta avauduin taannoisessa tontulakkipostauksessa. Pinterestissä esiteltiin, miten tupsun voi tehdä haarukan avulla. Kokeilin sitä, mutta vielä helpommaksi osoittautui tehdä tupsu ihan pahvinpalan ympärille samalla tekniikalla kuin tuo haarukkatupsu. 

Yritin kuvata tätä tupsuhommaa, toivottavasti saa selvää.

Ensin hankit mahdollisimman tukevan neliönmuotoisen pahvinpalan. Itse tein n. 4 cm x 4 cm kokoiseen pahviin. Leikkaa pahviin tuollaiset poikittaisviillot niin, että viiltojen väliin jää n. 1 cm.


Sitten alat kiertää lankaa pahvin ympärille kuvan osoittamalla tavalla. Jätä n. 20 cm langanpäätä roikkumaan, kun alat kierittelemään.


Vaihda välillä suuntaa niin, että saat aikaiseksi "plussan". Melko paksusti saa lankaa pyöritellä.


Sitten leikkaat langan poikki ja kierrät molemmat langanpäät muutaman kerran tiivisti viiltojen pohjia myöten niin, että langat kiinnittyvät toisiinsa. Seuraavaksi sakset käteen ja leikkaamaan langat auki pahvin reunoja myöten.

LISÄYS: Täytyy tulla täydentämään tätä tupsuohjetta sellaisella tiedolla, että nämä tupsut helposti hajoavat pesukoneessa. Tämän estämiseksi kannattaa kiertää kiristyslangat ristikkäin molemmin päin tuon viillon yli. 


Ja kas, tässä on tupsu. Jos vertaa perinteisellä menetelmällä väkerrettyyn tupsuun, tämä on epätasaisempi, mutta tasoittelin yksilöä saksilla jonkun verran, kun olin ensin irrottanut pahvin.


Aivan oikea tupsuhan siitä tuli ja ei kestänyt kauan. Tämä on tällainen kiireisen perheenäidin tupsu.


14. tammikuuta 2014

Tilkkutehdas



Kaapissa on melkoisen iso (lue: kallis) kasa uusia kankaita, mutta ankara omatuntoni ei antanut periksi ommella niistä ennen kuin kurkistin tilkkulaatikkoon. Jossakin mielessä tilkuista ompeleminen on hauskempaa kuin uuden kalliin kankaan silppuaminen. Ei ole suorituspaineita. Yllätyksekseni sain kursittua tilkuista tällaiset kuusi vaatekappaletta hurjaa vauhtia kasvavalle vauvelille.


Kankaita on osteltu sieltä sun täältä. Kolmas vasemmalta on 30 vuotta vanha äidiltä saatu tilkku. Samaisesta kankaasta on minulla ollut lapsena kesäpaita, äidin ompelema. Kaavan piirsin sopivan mallisesta bodysta.

(Peilissä näkyvä ellipsi ei ole ufo, vaan olohuoneen perintölamppu. Huomasin, että jos ripustaa ompelukset peilin eteen roikkumaan, saattaa peilissä näkyä jotakin. Ei ole vissiin tullut viime aikoina paljon peiliin tuijoteltua, kun meinaa unohtua jo nämä peilin ominaisuudet.)



Nyt voin tarttua uusien kankaiden pinoon.





9. tammikuuta 2014

Pertsa laulaa.


Uusi saumuri on talossa. Minullakin on nyt Bernina 800DL ja toistaiseksi olen ollut sangen tyytyväinen Pertsaani. Entinen Singerin saumuri-peittari -yhdistelmäni toki edelleen kököttää täällä talossa. Yritän ottaa sen käyttöön pelkäksi peitetikkikoneeksi, mutta pelkään pahoin, että heitän sen pian ikkunasta ulos. Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että yhdistelmäsaumuri ei toimi käytännössä, laite on liian monimutkainen toimiakseen. Yksinkertainen ja tukeva sen olla pitää, (kuten omistajansakin).

Saumuri on laulanut. Tässä tuotoksia. (On epätoivoista kuvata tähän vuodenaikaan ilman salamaa, mutta kuvaan sillä uhallakin, että osa kuvista on melko suttuisia.)


Poikien housut on siitä kummallisia kapistuksia, että niitä jotenkin ihmeesti häviää sitä mukaa kuin ompelee uusia. Onneksi näitä on kiva ommella. Kuten kuvista voi päätellä, mulla on nyt vähän kolitsikankaat vähissä. En kuitenkaan tilaa uusia ennen kuin vanhat on käytetty ja siksi lapset joutuvat nyt kulkemaan housuissa, joiden lahkeet on eri väriset. Kolitsit tilattu R-collectionilta. Mainostan sen verran, että he lähettävät tai ainakin pari vuotta sitten vielä lähettivät kankaita ilman postikuluja lähimpään myymälään. Lyhyitä pakan päitä, joista saa lapsille hyvin vaatteita, saa ihan pilkkahintaan. Lisäksi olen tilannut ihanan värisiä ja tosi hyvälaatuisia resoreja, kuten esim. tuon vihreän noissa pöksyissä. Kaava näihin housuihin on itse vanhoista housuista piirtämäni. Ompelen kolitsit aina ilman sivusaumaa.


 - - - - - - - -

Pari imetysmekkoa taasen. Pahoittelen nyt sitäkin, että näistä henkarikuvista ei saa kyllä kunnon kuvaa näistä vaatteista, mutta en rohkene itse asettautua kameran eteen eikä kukaan muukaan toistaiseksi ole tarjoutunut malliksi. Ensin Metsolan joustofroteesta ommeltu perusmekko. Metristä riitti huppuunkin, kun oikein säntillisesti kaavat asettelin.


 Toinen mekko Marimekon kankaasta. joka on marinoitunut kaapissa vuosikaudet ja monesti mietin, miksi ihmeessä olen tuollaisen palan ostanut. Nyt yhtäkkiä tykkäänkin kankaasta aika paljon. Ensimmäinen kerta, kun sain joustamattoman kankaan edes jotenkin toimimaan imetysmekossa. Pitää tehdä aika paljon isompi kuin joustavasta kankaasta.


Pieneksi piristykseksi tai jos ollaan rehellisiä erinäisten kuvionkohdistusongelmien seurauksena tein mekkoon vyön, jonka voi solmia takaa somasti rusetille. Kaava näissä on itse piirtämäni. (Eikä kaava ole vieläkään valmis, vaan joka kerta muokkaan sitä. Tällaista Kissa hiirellä räätälinä -meininkiä. Kohta ei varmaan ole enää kaavasta mitään jäljellä...)


 - - - - - - - - - -

Sitten vielä tarpeen sanelema pikaompelus. Pakkasta näyttää olevan luvassa ja koululaisen kaikki villatakit ja fleecet ovat jossain tuntemattomassa paikassa, joten piti ommella uusi. Tyttö itse keksi pyytää tuon sydämen tuohon ja sehän oli niin hyvä idea, että taitaa muna olla viisaampi kuin kana (mikä ei kyllä ole paljon vaadittu). Fleece arvattavasti joskus vuosikymmen sitten Eurokankaasta, sydän Nanson kankaasta. Erittäin mukavaa päästä eroon noista kangaskaapin pohjalla lojuvista fleecemöykyistä.

.


On ihanaa omistaa uusi saumuri ja paljon lapsia, jotka tarvitsevat paljon vaatteita. 



5. tammikuuta 2014

Vaippavillahousujen ohje


Neuloin villahousut kestovaippojen päälle puettavaksi ja ajattelin nyt selittää, miten ne tein. Ei tarvitse sitten aina yrittää laskea vanhoista huopuneista villiksistä silmukoita, jää itsellekin ohje arkistoon. Saa nähdä, mitä kaikkea oleellista unohdan kertoa. 

Ensinnäkin lankana oli Novitan Huopanen. Olen tehnyt näitä enimmäkseen hahtuvalangasta tai Novitan Purosta, mutta Huopasta oli nyt niin paljon lankalaatikossa, että rohkenin kokeilla tätä lankaa, joka ei lähtökohtaisesti ole niin kovin pehmeä. Olen testaillut valmiita huopaspöksyjä vauvalla, mutta hän ei ilmaissut mielipidettään. Jatkoin testausta sijoittamalla villahousut muutamaksi hetkeksi paitani alle ja tein saman myös hahtuvasta kudotulle yksilölle. En huomannut eroa, kumpikaan ei kutittanut. Joten olen nyt sitten uskaltanut käyttää näitä vauvalla.

Ohje on ekstrahelppo:
 Etsi puikot kokoa 10. Luo 16 silmukkaa. Kudo 15 kerrosta joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin. Neulo sitten 12 kerrosta aina oikein. Tässä valmistuu housujen etukappale. Sitten alkaa haarakavennus. Kavenna molemmissa reunoissa 1x3 ja seuraavilla kerroksilla 1x2 silmukkaa. Seuraavaksi neulo jäljelle jääneillä 10 silmukalla 10 kerrosta. Sitten alat taas lisätä silmukoita takakappaletta varten. Takakappaleesta tulee leveämpi kuin etukappaleesta. Lisäsin ensin 1x5 molemmissa reunoissa, sitten 1x3 ja vielä 1x2 silmukkaa. Tämän jälkeen neulo taas aina oikein 12 krs ja joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin 15 kerrosta. Ja housukappale on valmis. Sitten pitää vielä neuloa joustinneuletta jalkojen aukkoihin. Poimin samaisille 10-koon puikoille 24 silmukkaa "jalan kohdalta" ja neuloin neljä kerrosta joustinneuletta 2 oikein 2 nurin. Kahdella viimeisellä kerroksella kavensin yhden silmukan kerroksen alussa. Lahjetta olisi toki voinut jatkaa pidemmäksikin, mutta halusin lyhyet tällä kertaa.

 Alla oleva kuva on siten päin, että aloitat neulomisen alhaalta.


Sitten tarvitsee vielä ommella sivusaumat yhteen.

Tässä sama homma piirroksena.




Sitten tekele lanoliinikylpyyn, jotta se pehmenee ja pitää paremmin kosteutta. Aluksi nämä ovat vähän "reikäiset", mutta muutaman käyttökerran jälkeen huopuvat vähän ja tulevat tiiviiksi, mutta ovat kuitenkin ohuet ja pehmeät.


Tällainen juttu tällä kertaa. 

Tilasin toissapäivänä uuden saumurin ja sormenpäitä nipistelee ompeluinto. Eli toivottavasti kohta on jotakin esiteltävää siltäkin saralta.