Pipo ja paitoja mun pojallein

Iltapuhteina pipo koululaiselle. 

Sainpahan kulutettua vuosikaudet kaapin pohjalla lojuneet ei niin minun väriset Novita Woolin loput tähän. Päähine on neulottu 1 o 1 n kaksinkertaisesta langasta, mutta nostin neuloessani  oikean silmukan takareunasta, jolloin tuo oikean silmukan "rivi" korostuu tuollain.

Minun poikani onnistui jollain tuntemattomalla tavalla hankkimaan uuteen talvitakkiinsa heti repeämän. En keksinyt mitään tapaa paikata sitä huomaamattomasti, joten päätin paikata sen huomattavasti. Ompelin reiän päälle mustan nahkaympyrän ja liitin siihen pätkän heijastinnauhaa, koska takista puuttui sellainen tärkeä juttu. 

Näissä mun yrityksen ja erehdyksen kautta etenevissä projekteissa toimii usein periaate: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Virhe voi näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta, jos ei kerro kenellekään, että se on virhe. 

Pari hupparia ompelin samaiselle jälkeläiselle jo aikaa sitten, kun jotenkin tämä poikapuolisten ihmisten vaatteiden kulutus tuntuu olevan tuplasti kovempaa kuin tyttölapsilla. 

Jämäpaloista ja kavereilta saaduista kamppeista koottu vaatekappale. Taskuun tein tuollaisen nahkanapinreiän. Nahanpalaan saksilla reikä vain. Ainakin muutaman pesukierroksen se on kestänyt ihan kelvollisesti. (Alakuva ei ole kai ihan tarkka, mutta on taas tämä toivoton marraskuu, jolloin ei voi kuvata valoisalla, koska ei kerkeä, kun on aina pimeä.)

Kuvasta ei hyvin näy, mutta kaula-aukkoon tein nahasta lenkin napille. Kovasti kiitoksia sinne kylän toiselle puolelle näistä nahkapaloista! (Ja älkää kysykö, miksi kauluksessa on nappi. Sovitaan, että se oli suunniteltu...) 

Hupaisa juttu tämä viimeinen vaate. Eräs perheenisä luopui R-collectionin hupparista ja jotenkin se(kin) hylätty vaate päätyi meille. Asettelin hupparin päälle 134-senttiset kaavat ja kokosin sen uudelleen. Kaula-aukkoon ja huppuun en koskenut ollenkaan. Poika sai itse valita resorien värin. 

Hetken mietin, onko sopivaa laittaa tähän omaa ompelumerkkiä. Tulin siihen tulokseen, että laitan sen, koska eihän tämä ole aito R-collectionin huppari enää ja se tunnustettakoon oiva-lappusen myötä.

Ps. Tein Oivan ompeluhuoneelle facebook-sivut. Sinne pääsee tuosta oikeasta sivupalkista tunnisteiden alta. Ajattelin, että moni blogin lukijoista ei kai ole bloggerissa ja voi olla helpompaa seurata facebookin kautta. Tarkoitus on aina laittaa facebookkiin linkki, kun julkaisen täällä jotain, mutta muuten aion pysyä täällä rauhallisen blogimaailman puolella.

Hyvää isänpäivää kaikkien lasten isille! Olette lapsillenne ainoita maailmassa.

Yöpuvut

On tarkoitus jonkin ajan kuluttua muuttaa uuteen kotiin. 

'

"Me muutetaan raksalle", sanovat lapset, mutta äiti arvelee, että siitä tulee koti, kun tavarat kannetaan sisään. Äiti arvelee myös, että ensimmäinen yö uudessa kodissa ei ehkä ole niin ruusuinen kuin tuhansissa haaveissa. Sain ystävältäni vinkin: hän oli hankkinut jokaiselle uudet yöpuvut, jotka sai pukea päälle sitten, kun oltiin ensimmäistä yötä uudessa kodissa. 

On kierrätyskangasta ja ylijäämätilkkua nyt saksittu sitten. 

Enää pitäisi rakentaa se talo valmiiksi. 

Lakki ja shortsit

Minun pikkuinen poikani viettää ensimmäistä kesäänsä.

Ottaa käteen hiekkaa, se tuntuu erilaiselta kuin mikään muu ennen. 

Ompelin hänelle uuden lakin, koska entinen meni hukkaan.

 Shortsitkin tein, kun helteet vaan jatkuu ja jatkuu. Minun poikani varmaan luulee, että kesät on aina tällaisia. Ei vaatteita, ei huolia. Uimarantoja ja hiekkaa, vähän eväitä välillä.

Ps. Suuret kiitokset kummitädille, joka kaitsi katrasta, jotta sain ommella lakin.

Paitoja ja housuja

Ulkona on ihana intiaanikesä, ja minun pesueeni viipottaa pitkin pihoja ja uimarantoja. Olen yrittänyt pysyä perässä, mutta tällä viikolla istahdin taas koneiden ääreen. Olipa kiva pitää kunnon ompelutauko, ja olipa kiva taas ommella.

  

Ei ajatella sitä vielä, ei lasketa vielä öitä, mutta joskus alkaa taas koulu. Sitä varten vaatteita kolmasluokkalaiselle. (Ihan mahotonta, onko hän jo kolmasluokkalainen?!) 

Eurokankaan harmaa velour loppui sen verran kesken, että piti tehdä hupun toinen puoli mustasta. 

Toisen hupparin väsäsin paksusta R-collectionin raitatrikoosta. Sen verran tohdin nyt mainostaa kaikille pohjoisen ihmisille ja täällä matkaileville, että Rovaniemelle on avattu Koskikadulle R-collectionin liikkeen alakertaan outlet, jossa myydään näitä laadukkaita trikoita, collegeja ja resoreja todella edulliseen hintaan. Onneksi saatiin jotain tilalle, kun menivät lakkauttamaan Marimekon tehtaanmyymälän Napapiiriltä.  

Tein ensimmäistä kertaa tuollaisen taskun, jossa paitakankaaseen tehdään viilto ja taskupussi on sisäpuolella. 

Nyörinkin muistin tällä kertaa laittaa. En halunnut huppuun nauhakujaa, joten kiinnitin nyörin hupun kt-saumaan otsalle, nurjalle saumurisaumaan. Purjerenkaat jysäytin tuohon nyörejä varten. 

Keltainen peruspaita edelleen R-collectionin trikoosta. 

Kuten myös tämä. Kanttailin paidat käsivaraisesti. En tohtinut tällä kertaa luottaa kantinkääntäjään, kun oli niin herkullisia värejä, etten raskinut pilata. Laitoin tuollaisen nappilistan, jossa kaksi erikokoista metallinappia Maripaidoista. 

Kaikkien paitojen kaava on lehdestä Ottobre 1/12. Lainasin tuon lehden kirjastosta vauvan bodeja varten ja siinähän oli vaikka kuinka monta käyttökelpoista peruskaavaa. 

Parit kolitsihousut myös. Kaava myöskin tuosta Ottobrestä 1/12, molemmat koossa 140.  

Olen sangen tyytyväinen: nyt minulla on toimivat peruskaavat housuun ja paitaan. Innostuin ihan investoimaan tuohon lehteen ja tilasin sen Ottobreltä itselleni.

Tuollaisia pieniä tehosteita keksin housuihin. Löysin ompelukoneestani koristeompeleen, jolla kanttasin paitojen helmat ja housujen kauluksen. Vähän vaihtelua kaksoisneulaan ja tavalliseen siksakiin.

Näillä vaatteilla sitä sitten opiskellaan englantia ja mitä muuta sitä nyt kolmasluokkalaisen elämään kuuluukaan. 

Mutta nyt on vielä intiaanikesä ja pelkät uikkarit riittää!

Kesäkuusta heinäkuuhun

Kesäkuun lopussa ompelin pipoja. 

Vaihtelun vuoksi pientä kurttua takaraivolle. En tiedä, miten tuollainen rytty virallisesti tehdään, mutta ompelin rypytyslangan, kiristin sitä sopivasti ja ompelin päälle tavallisen suoran ompeleen. Hyvin pysyi kurtut kohdillaan ja pipotkin tiiviisti päässä kesälomareissulla. Oli kyllä kylmät säät.

Lähempi pipo trikoota kaksinkerroin, taaempi velouria yksinkerroin. 

Koitti viimein heinäkuu ja helteet. Jo aikoja sitten ompelin vauvalle hellehaalarin. Kangas ostettu vuosia sitten Etelä-Virosta Vorü-nimisen paikkakunnan pienestä kangaspuodista. Kuvassa ei oikein näy, mutta kankaassa seikkailevat Vaahteranmäen Iida ja Eemeli. 

Edessä nepparit. Vähän liian harvassa, koska en kerinnyt kauppaan hakemaan lisää. Ihanan viileä hellevaatemateriaali kyllä on tuo puuvilla, kun ei välitä rypyistä. Pitäisi muistaa vain lisätä väljyyttä kaavoihin. Tämäkin alkaa käydä reisistä pieneksi. Sattumalta juuri Eemelin värinen resori on muistaakseni R-collectionilta.

Jotta nyt se on sitten kesä ja kärpäset. Nautitaan!

Shortsihaalari

Kesäkeleistä haaveillessa.

Kangas: Ottobren kauppa. Sininen kangas Eurokankaan Perla-puuvillaa.

Kaava: oma sovellus paidan pohjalta

Hyvää juhannusta säästä huolimatta!

Ps. Jouduin ottamaan kommenttien sanavahvistuksen päälle englanninkielisten roskapostien takia. Kommenttejanne on kiva lukea, vaikka en aina ehdi tämän hässäkän keskeltä vastaamaan. 

Läppärilaukku

Laukku työläppärille. 

Meinasin tehdä oikein monimutkaisen, jossa olisi ollut kantokahvat ja taskut laturille, puhelimelle, kalenterille... Sitten aloin miettiä, mille kaikelle muulle tarvitsisin taskut, jotta voisin ottaa täältä talosta ulos vain läppärilaukun. Älysin, että minä tarvitsen niin monta taskua, että parempi ottaa matkaan roippeille ihan oma laukku ja sujauttaa sinne myös tämä laukku, joka on vain ja ainostaan läppärille.

Olen yrittänyt olla kankaidenostolakossa. Siksi kaapissa olevat tarvikkeet saivat riittää tähän. Päällyskangas neulosta, vahvistettuna tukikankaalla. Sisällä fleecentapaista kangasta. Välissä vanua, siis sellaista, jota voi käyttää talvitakkien vuorittamiseen. (Ei nyt tule oikea nimi tuolle kankaalle oikein mieleen.)  Vetoketju kolmella sivulla, niin saa helposti tietokoneen sisään ja ulos.

Eipä tässä enempää esittelemistä.

Lämpömittari näyttää + 3 astetta.  "Harmi, kun meillä ei ole toppavaatteita naulakossa", totesi yksi jälkeläinen aamupalapöydässä. Harmi tosiaan.

Tilkkuja tuhottu

Näitähän ei koskaan ole liikaa. Ideasta ja innoistuksesta kiitän Kukkaa.

Vanhoja maritilkkuja, Nanson tilkkuja ym. Kaavan piirsin H&M:n pikkareista. Tyttäret saivat itse valita kankaat tilkkulaatikosta. Kantit sai valita äiti.

Kaikkein ihanimmat on tietysti nämä ruusupikkarit (huoh...). Kangas keväällä Eurokankaasta, siltä reissulta, jolla tyttö sai itse valita kankaita. Ei tippaakaan mun kangas, mutta eihän nämä olekaan mulle.

Muutaman ruuanlaiton ja vauvansyötön ajan pohdiskelin, miten ihmeessä tuo haaraosa ommellaan niin, että sauma ei jää näkyviin. Vaikka se kuulostaa (minun mielestä) mahdottomalta, se onnistuu niin, että haarakiiloja leikataan kaksin kappalein, asetetaan kappaleet oikeat puolet vastakkain ja laitetaan niiden väliin joko taka- tai etukappale. Tämän sauman jälkeen asetellaan haarakiilan toiset päät oikeat puolet vastakkain ja sinne väliin laitetaan se kappale, jota äsken ei laitettu. Tässä vaiheessa tekele näyttää siltä, että käy kuten niin monesti ennen, että vaate ei käännykään oikein päin vaan jää syttyrään. Mutta se toimii sittenkin! 

Lidlin leimasimella jysäytin merkin takapuoleen, jotta osaavat pukea piksut oikeinpäin.

Tässähän onkin nyt sujunut perjantai 13. päivä rattoisasti pikkareita testaillessa. Ilo se on pienikin ilo, esimerkiksi neljät uudet pikkarit mulle ja kolmet siskolle. 

Ps. Tänään tykkään kantinkääntäjästä. Kiristää juuri sopivasti tuota resoria niin, ettei tarvitse kuminauhojen kanssa kikkailla. Alan oppia: kantinkääntäjää kannattaa ainakin mun Brotherilla käyttää silloin, kun haluaa, että resori kiristyy aika reilusti. Kantinkääntäjää ei kannata käyttää silloin, kun haluaa, että resori ei juuri kiristä, kuten esim. jumpsuitien vetoketjuaukon huolittelussa. Tai sitten keksin siihenkin joku päivä jonkun niksin. (Mun koneesta puuttuu paininjalan puristuksen säätö, niin tuota kantinkääntäjää on hankala säätää.)

Viikonloppuja ompelu- ja muut toverit! 

Ja tervetuloa uudet lukijat tänne piskuiseen Ompeluhuoneeseen, toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti.