Ompeluhuoneen kauppa

13. syyskuuta 2014

Leivinliinoja

Kokeilin pitkästä aikaa jotain ihan uutta. Painoin kangasta perunalla. 


Ostin pellavakangasta Eurokankaasta ja Emo-kankaanpainoväriä paikallisesta askarteluliikkeestä ja perunoita ei edes tarvinnut ostaa, kun niitä oli jääkaapissa.


Kolmenlaista kuviota sain aikaiseksi.  


(Mitähän meidän naapurit ajatteli, kun ripustelin kauniina syksyisenä lauantaiehtoona leivinliinoja villalankaan kahden pihlajan väliin? Pittäähän sitä ihmisen harrastaa.)


Tämä oli helppoa ja hauskaa. 

Mielessä pyörii kaikenlaista... verhot... matto... tyynyliinoja... Ehkä sitten kesälomalla.


3. syyskuuta 2014

Housuja


Mikähän ihme tässä oikein on, kun minä ompelen koko ajan housuja ja silti meillä ei tunnu olevan oikein mitään ihmisten ilmoille sopivia housuja, vaan kaikki on polvesta puhki tai muuten rikki. Sellaista kai se elämä on neljän pojan ja kahden tyttären talossa. Housuja siis, olkaa hyvät:


Olipa mukava ommella näitä haalareita, kun oli uusi, ihana kirja käsissä. Heilt spesiell og jubel -kirjasta piirsin ensiksi kahdet haalarit vauvalle ja olin kyllä tosi tyytyväinen: kerrankin kaavat, joita ei tarvinnut kaventaa tai muokata enkä ole mistään vielä löytänyt ihan näin hyvää huppukaavaa. Kirjan teksteistä en mitään ymmärrä, mutta kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Rohkenin kokeilla joustavan kankaan kaavaa pellavakankaaseen ja ihan hyvin toimii, mahtui lapsi sisään eikä edes kiristä. Kangas pikkusiskoni vanhoista housuista.


Kun taloudelliset panokset eivät olleet järin suuret, uskaltauduin kokeilemaan uudenlaista kiinnitystapaa vetoketjulle. Ihan vain ompelin sen kaksoisneulalla tuohon halkioon, kun ensin olin huolitellut aukon saumurilla. Valkoisella ompelin, kun ei ollut oikeaa sinistä. Kävi sellainenkin juttu tuossa ommellessa, että onnistuin ompelemaan etukappaleet nurja puoli päälle. Pellavassahan se ei muuten ole kovin tarkkaa, mutta kun tässä kierrätyskankaassa oli saumoja koristetikkauksineen. En kuitenkaan jaksanut purkaa, vaan päätin, että tämä on tällainen mahtava efekti ja kuvittelen, että tein sen tarkoituksella.


Selkäpuoli sentään tuli oikeinpäin.


Sitten nämä toiset on tällaiset solmittavat yksilöt, edelleen tuosta uudesta kirjasta. (Sitä vain ihmettelen, että missä mun vauva, kun tuo ei oikein näytä vauvalta tuossa kuvassa...)



Eskarilaiselle parit pökät huutavaan tarpeeseen. Tällaisia prässisaumoja kokeilin nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei jää varmaan viimeiseksi. Hauskaa vaihtelua taskujen väkertämiselle.


Ja toiset on tällaiset perus-oivat. Molemmissa kaavana OB 1/2012-lehden Cheveyo, joka muuten on kiitettävän kapea housukaava myös. Pituutta vain tuli niin, että voi lähteä varmaan yläkouluunkin näissä, jos tykkää vielä silloin elefanttitaskuista. 


Oishan näitä housuttomia täällä vielä lisää, mutta saa nähdä, kerkeänkö vai menekö H&M:lle.