Ompeluhuoneen kauppa

29. maaliskuuta 2015

Mustaa ja valkoista - mekkoja koululaiselle



Kaapista löytyneestä pellavakankaasta neitokaiselleni mekko kesäksi. Muokattu OB 1/2012 -lehden peruspaitakaavasta. 


Ja toinenkin musta, peplumhelmalla paksusta trikoosta. 


Ettei musta sarja tähän loppuisi, tein vielä mustat farkkuleggarit, tai siis pienensin suvun hylkäämistä.


Ja vielä yksi tuunausprojekti: ensin oli tädin vanha pellavahame...


...ja sitten liivimekko. Poistin toisesta reunasta suikaleen (toisessa oli vetoketju ja jätin sen paikoilleen pukemista helpottamaan). Suikaleesta tein olkaimet, joihin tyttö halusi helmiä. Yhdessä värkättiin tuollaiset helmikoristukset.


Näiden vähän tavallista rauhallisempien vaatteiden myötä rauhallista palmusunnuntaita ja pääsiäisen odotusta jokaiseen torppaan!

20. maaliskuuta 2015

Neulotut tähtilapaset ja tupsulakki

Koulutyttö toivoi tähtilapasia. 


En ollut koskaan neulonut tähteä, mutta pinterest toki löysi minulle kirjoneuletähden ohjeen


Saattaa käydä niinkin, että perheen kuudennella lapsella ei ole lakkia. Ei mitään tietoa, mitä edelliset ovat tämän ikäisenä käyttäneet vai onko silloin ollut aina kesä?!


Novitan kypärämyssyn ohjeella neuloin lakin, mutta jätin edestä kiilan pois, niin tuli suoraotsainen päähine. Tupsu on melkein yhtä iso kuin pää, mutta on jaksanut keikkua mukana. 

Vuoritin lakin ohuella trikoolla. Ompelin trikoosta pipon, jonka ompelin lakin etureunaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Trikoo asettuu ihan nätisti lakin sisään, kun lakin laittaa päähän, mutta jonkin verran lakki pieneni tässä toimenpiteessä ja on nyt jo vähän liian pieni...

'
Joka tapauksessa tupsulakki päässä on keikuttu lumikasoissa ja saadaan onneksi keikkua vielä tästä eteenpäinkin, sillä ulkona sataa lunta (ja on juuri nyt auringonpimennys). 

19. maaliskuuta 2015

Paitoja, housuja ja savupiippukauluksen kaava

Paita mun esikoiselleni.


Nyörit laitoin noin, etteivät ne roiku vapaana, kun kuulin, että on laitonta valmistaa huppareita, joissa nyörit roikkuu.  Äkkiseltään tuntuu, että on sitä isompiakin vaaroja pienten ja isojen poikien elämässä kuin hupparin nyörit, mutta eihän vara venettä kaada.

(Laitonta on kuulema myös pitää esillä yli puoli metriä pitkää köyttä, ainakin työpaikoilla, joten rikon kai direktiivejä myös neuloessani, kun saattaahan siitä kerästä pyörähtää vaikka kuinka pitkä naru esille, mutta ei voi mitään.)



College R-collectionilta, tasku iskän hylkäämästä puuvillaneuleesta, ihanat keltaiset nyörit myös R-collectionilta. Kaavana sama kuin ennenkin, esim. täällä, lehdestä Ottobre 1/2012. Vielä tämän kerran koossa 140, seuraavaksi on ehkä siirryttävä jo kokoon 150 (tämä itselle muistiin).

Olen innostunut tästä savupiippukauluksesta. Kaulus ei paina takin alla, mutta muistuttaa kuitenkin hupparia tyyliltään. Ehkä osittain myös käytännön syistä, koska huppuun ei tunnu koskaan kangas riittävän. Alla savupiippukauluksen kaava.(Vinkkejä olen saanut Kukalta Karkelot-blogista.)

 Oikeassa reunassa on KT-sauma, "alimmassa" kohdassa KE ja kaulus ulottuu olkasaumaan asti ja menee siis etukappaleella kaksinkerroin. Korkeutta voi muunnella ja samoin KT-sauman kaarevuutta, jolloin saa isompia ja pienempiä kauluksia. 


Nämä esikouluikäiset kasvavat jotenkin erityisen kiivasta vauhtia näköjään. Ei ollut housuja pojalla, niin tein ensi hätään parit. Tuon samaisen OB 1/12 -lehden Cheveyo-kaavalla, koossa 128 cm. Tuo kaava on muuten toistaiseksi paras housukaava tällaisille hoikanpuoleisille pojille.


Lapsetkin jo osaavat tämän ulkoa: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Leikkasin jotenkin kummallisesti etukappaleen liian matalaksi ja jouduin lisäämään kangassuikaleen. Kuvittelen nyt, että tuo keltainen raita piristää.


Verkkarikangas Pompula-nimisestä verkkokaupasta. Tämä verkkokauppa olikin minulle aivan uusi tuttavuus, jonka löysin, kun etsin tätä verkkarikangasta, (jolle en tiedä oikeampaa nimeä). Sieltä lähettivät kankaan mukana muutaman pienenpienen kangastilkun muita kankaita. Ja se kyllä kannatti, sillä raitavelour tuntui niin mukavalta sormissa ja vieläpä kauniiltakin näytti, että tilasin sitä, ks. alempana.


Näissä toisissa eskarilaisen housuissa ei ole mitään erikoisempaa esiteltävää. Aika lailla kaavan mukaiset, vain resorit lahkeissa poikkeavat.

Kuopukselle myös muutama paita, kun edelliset oli kaikki enemmän tai vähemmän tahraisia, pinttyneitä ja perittyjä. Kaikki jollain n. 10 vuotta vanhalla raglankaavalla, nimeltä Loikka, Ottobrestä sekin, mutta aika reilusti kavennettu meidän tarpeisiin.


Trikoo R-collectionilta.


Ja tämä ihanan pehmeä velour (pilkkahintaan) sieltä Pompulasta.


Ja tämä joustofrotee Metsolasta, mutta väri vääristyy kuvassa.

Huh. 
Laitan tässä joku päivä vielä loput hiihtoloman ompelumanian tuotoksista.

13. maaliskuuta 2015

Pitkästä aikaa jotain itselle.


Opettajattarelle sopivasta Verson puodin Helmitaulu-joustofroteesta mekko sillä minun yrityksen ja erehdyksen kautta muokkaamallani mekkokaavalla, joka näköjään edelleen pikkuisen paranee joka kerta, kun ompelen uuden mekon. Mikä lieneekään lopputulos. Ettei vain kävisi, kuten hiirelle, joka oli kissan räätäli. 


Olen oppinut, että kauluksen nimi on savupiippukaulus. Siis suunnilleen puolet hupusta. Hupun olisin tehnyt, mutta metri ei riittänyt. Tähän riitti juuri ja juuri, kun ajoin iskän lasten kanssa ulos ja harkitsin aivan hirveästi, miten kaavat kannattaa kankaalle asetella. Ompelu olikin jo helpompaa. Helmassa kuminauha. 


Suunnittelin hupun nyöreihin taas niitä nahkasomisteita, joita olen viime aikoina paljon käyttänyt, mutta sitten keksin helmet ja mun oli pakko laittaa nämä tähän. Ostin joskus vuosia sitten laatikollisen Aarikan kakkosluokan puusälää ja siellä oli tällaisia mustia isoreikäisiä helmiä. (Pelonsekaisin ajatuksin odotan ensimmäistä pesua. Eihän noista helmistä voi irrota väriä mekkoon, eihän?!)


Olen tosi kiitollinen Tehtaamo-blogille tästä kangasnapinläven ohjeesta. Kun mun taidoilla mitkään sirkat tms. ei pysy napinlävissä enkä oikein saa napinläpipaininjalallakaan riittävän siistiä jälkeä varsinkaan paksuihin kankaisiin.

Voi kun tekis mieli ommella kaikkea itelle ja kaikkea lapsille ja vaikka muuttaa tuonne vintille ompeluhuoneeseen, mutta on tässä muutama muukin rauta tulessa, joten adjö och tack.




10. maaliskuuta 2015

Vähän kookkaampia ruokalappuja - vai suojaessuja?

On alkanut kovin itsenäiseksi tuo meidän kuopus ja arvaattehan sen, mitä se tarkoittaa. Tavallisista ruokalapuista ei ole oikein avuksi, kun herra mättää jogurttia hiukan suuhun ja suurimman osan rinnuksille. No, tyvestähän se on puuhun noustava hänenkin, mutta kyllästyin niin kovasti vaatteidenvaihtoon, että päätin kokeilla tällaista avustusvälinettä:


Kaapin kätköistä löytyi sopiva pala vahakangasta, jonka kanttasin (matonkuteesta tehdyllä) kanttinauhalla ympäri ja leikkasin keskelle aukon pääntielle.


Tein kaksi versiota. Ensimmäiseen laitoin pääntielle kantin sisään kuminauhan, mutta siitä ei tullut ihan riittävän "tiivis" (ja kaula-aukon tiiveys on näissä hommissa aika tärkeää).


Toiseen yksilöön tein sitten ihan vain tarrakiinnityksen niskaan ja se tuntuu toimivan ehkä paremmin. 


No joo. Nyt saan sitten pestä vaatteiden sijasta näitä essuja, mutta eipähän tarvitse vaihtaa niin usein vaatteita pojalta, joka inhoaa sitä.

8. maaliskuuta 2015

Mekkoja



Mekkotehtaan Alviina-kaava pohjana, paljon kyllä muokattu. Koossa 92 cm, vaikka lapsi käyttää 104-senttisiä vaatteita.  Pitsivetoketjun kanssa taistelin jonkun verran. Lopulta saumuroin halkion reunat, käänsin ne nurjalle ja ompelin siihen päälle vetoketjun. Ei ollut niin helppoa, kuin luulin.


Kangas paksua trikoota muistaakseni R-collectionilta.


Toinen mekko Hellt speciellt og jubel-kirjan kaavalla, koossa 104 ja tuli kyllä reilusti kasvunvaraa.  


Kangas Ainolan joustofroteeta. 


"Ihmismekko", sanoo kolmevuotias tyttö.