Paita mun esikoiselleni.
Nyörit laitoin noin, etteivät ne roiku vapaana, kun kuulin, että on laitonta valmistaa huppareita, joissa nyörit roikkuu. Äkkiseltään tuntuu, että on sitä isompiakin vaaroja pienten ja isojen poikien elämässä kuin hupparin nyörit, mutta eihän vara venettä kaada.
(Laitonta on kuulema myös pitää esillä yli puoli metriä pitkää köyttä, ainakin työpaikoilla, joten rikon kai direktiivejä myös neuloessani, kun saattaahan siitä kerästä pyörähtää vaikka kuinka pitkä naru esille, mutta ei voi mitään.)
College R-collectionilta, tasku iskän hylkäämästä puuvillaneuleesta, ihanat keltaiset nyörit myös R-collectionilta. Kaavana sama kuin ennenkin, esim. täällä, lehdestä Ottobre 1/2012. Vielä tämän kerran koossa 140, seuraavaksi on ehkä siirryttävä jo kokoon 150 (tämä itselle muistiin).
Olen innostunut tästä savupiippukauluksesta. Kaulus ei paina takin alla, mutta muistuttaa kuitenkin hupparia tyyliltään. Ehkä osittain myös käytännön syistä, koska huppuun ei tunnu koskaan kangas riittävän. Alla savupiippukauluksen kaava.(Vinkkejä olen saanut Kukalta Karkelot-blogista.)
Oikeassa reunassa on KT-sauma, "alimmassa" kohdassa KE ja kaulus ulottuu olkasaumaan asti ja menee siis etukappaleella kaksinkerroin. Korkeutta voi muunnella ja samoin KT-sauman kaarevuutta, jolloin saa isompia ja pienempiä kauluksia.
Nämä esikouluikäiset kasvavat jotenkin erityisen kiivasta vauhtia näköjään. Ei ollut housuja pojalla, niin tein ensi hätään parit. Tuon samaisen OB 1/12 -lehden Cheveyo-kaavalla, koossa 128 cm. Tuo kaava on muuten toistaiseksi paras housukaava tällaisille hoikanpuoleisille pojille.
Lapsetkin jo osaavat tämän ulkoa: "Jos et voi peittää sitä, korosta sitä". Leikkasin jotenkin kummallisesti etukappaleen liian matalaksi ja jouduin lisäämään kangassuikaleen. Kuvittelen nyt, että tuo keltainen raita piristää.
Verkkarikangas Pompula-nimisestä verkkokaupasta. Tämä verkkokauppa olikin minulle aivan uusi tuttavuus, jonka löysin, kun etsin tätä verkkarikangasta, (jolle en tiedä oikeampaa nimeä). Sieltä lähettivät kankaan mukana muutaman pienenpienen kangastilkun muita kankaita. Ja se kyllä kannatti, sillä raitavelour tuntui niin mukavalta sormissa ja vieläpä kauniiltakin näytti, että tilasin sitä, ks. alempana.
Näissä toisissa eskarilaisen housuissa ei ole mitään erikoisempaa esiteltävää. Aika lailla kaavan mukaiset, vain resorit lahkeissa poikkeavat.
Kuopukselle myös muutama paita, kun edelliset oli kaikki enemmän tai vähemmän tahraisia, pinttyneitä ja perittyjä. Kaikki jollain n. 10 vuotta vanhalla raglankaavalla, nimeltä Loikka, Ottobrestä sekin, mutta aika reilusti kavennettu meidän tarpeisiin.
Trikoo R-collectionilta.
Ja tämä ihanan pehmeä velour (pilkkahintaan) sieltä Pompulasta.
Ja tämä joustofrotee Metsolasta, mutta väri vääristyy kuvassa.
Huh.
Laitan tässä joku päivä vielä loput hiihtoloman ompelumanian tuotoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti