Pitkästä aikaa jotain itselle.
Opettajattarelle sopivasta Verson puodin Helmitaulu-joustofroteesta mekko sillä minun yrityksen ja erehdyksen kautta muokkaamallani mekkokaavalla, joka näköjään edelleen pikkuisen paranee joka kerta, kun ompelen uuden mekon. Mikä lieneekään lopputulos. Ettei vain kävisi, kuten hiirelle, joka oli kissan räätäli.
Olen oppinut, että kauluksen nimi on savupiippukaulus. Siis suunnilleen puolet hupusta. Hupun olisin tehnyt, mutta metri ei riittänyt. Tähän riitti juuri ja juuri, kun ajoin iskän lasten kanssa ulos ja harkitsin aivan hirveästi, miten kaavat kannattaa kankaalle asetella. Ompelu olikin jo helpompaa. Helmassa kuminauha.
Suunnittelin hupun nyöreihin taas niitä nahkasomisteita, joita olen viime aikoina paljon käyttänyt, mutta sitten keksin helmet ja mun oli pakko laittaa nämä tähän. Ostin joskus vuosia sitten laatikollisen Aarikan kakkosluokan puusälää ja siellä oli tällaisia mustia isoreikäisiä helmiä. (Pelonsekaisin ajatuksin odotan ensimmäistä pesua. Eihän noista helmistä voi irrota väriä mekkoon, eihän?!)
Olen tosi kiitollinen Tehtaamo-blogille tästä kangasnapinläven ohjeesta. Kun mun taidoilla mitkään sirkat tms. ei pysy napinlävissä enkä oikein saa napinläpipaininjalallakaan riittävän siistiä jälkeä varsinkaan paksuihin kankaisiin.
Voi kun tekis mieli ommella kaikkea itelle ja kaikkea lapsille ja vaikka muuttaa tuonne vintille ompeluhuoneeseen, mutta on tässä muutama muukin rauta tulessa, joten adjö och tack.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti