Ompeluhuoneen kauppa

19. maaliskuuta 2016

Kukkamekkoko mulle?

No niin. Vielä ihan vasta jos joku olisi minulle sanonut, että pistä päälle kukkamekko, niin olisin kyllä kieltäytynyt heti, mutta...


Sitten tilasin itselleni yllätykseksi ja suureksi iloksi kukkakangasta. 

Ajattelin, että teen itselleni hillityn ja hienon kukkamekon, mutta jostain syystä huomasin tilaavani myös toisissa väreissä tätä kangasta. Olen tässä olosuhteiden pakosta viettänyt ihanan aurinkoista kevätlauantaita sisällä ja miettinyt, kumpi näistä jää minulle. 


Oikeastaan sitä ei tarvinnut edes paljon miettiä. Lapset toivottavasti ilmoittavat sitten, kun häpeävät liikaa äitiään, joka kulkee kirkuvan värikkäissä vaatteissa.


Pari ajatusta vielä:

1. Olen havahtunut sellaiseen hienoon tosiasiaan, että täällä konkurssien ja epäonnistuneiden kilpailukykysopimusten keskellä viriää aivan mahtavaa pienyrittäjyyttä ja samalla kotimaista taidetta. On ihmisiä, jotka piirtävät kuoseja ja kuvioita ja on toisia ihmisiä, jotka teettävät ne kankaiksi. Sitten on meitä, jotka sormi enterillä jonotamme, että ehdimmekö tällä kertaa saada oman palamme ennen kuin kangas myydään loppuun. En tiedä, onko kuosisuunnittelu tai kankaiden myynti hyvä bisnes, mutta ainakin näissä piireissä on sellaista tekemisen meininkiä ja intoa, jota Suomi tarvitsee. Olen ymmärtänyt, että kankaita kysytään ja viedään jonkin verran myös muualle Eurooppaan. Jotenkin niin tykkään tällaisesta, että joku äiti jossain ei jää ruikuttamaan sitä, että on meillä vaan maa, jossa koko ajan leikataan kaikilta, vaan tarttuu härkää sarvista ja alkaa hommiin. (Ymmärrän hyvin myös sen, että tällainen vaatii luovuutta, lahjakkuutta ja riittävästi omaa tilaa ynnä muuta, enkä syytä ketään, joka ei tee samoin, koska en itse tuohon pystyisi.)

2. Olen miettinyt, pitäisikö minun hankkia peitetikkikone vai ei. Kyseessä on siis kone, jolla voisi näppärämmin ommella noita viimeisessä kuvassa näkyviä tikkauksia. Pystyn tekemään ne hyvin myös ompelukoneen kaksoisneulalla, mutta peitetikkikone kai nopeuttaisi. 

Viikonloppuja, ompelu- ja muut ihmiset!

13. maaliskuuta 2016

Lätsiä ja jotain muutakin


Ompelin ilokseni muutamia lakkeja myyntiin. Laitan näiden myyntitiedot tuonne blogin kauppa-välilehdelle.


Näitähän olen keväisin ommellut omille pojilleni.


Harmi vaan, isommat pojat haluaa välttämättä lippikset H&M:ltä tai muualta, mutta tälle käy vielä se, mistä äiti pitää.


Vuoritin lakit puuvillakankaalla ja lisäsin tukikankaat tuomaan ryhtiä sekä lakkiosaan että lippaan. 


Kaivoin esiin myös tämän käytännölliseksi havaitsemani nauhapipokaavan ja tuhosin tilkkuuaarteita.






Valitettavasi ei tähän hätään löytynyt sopivaa päätä sovitukseen, mutta yritin kuitenkin jotenkin havainnollistaa asiaa mallinuken päässä, vaikka mallipää on aivan liian pieni.


Rusetti-innostuksen vallassa ompelin jo jokin aika sitten näitäkin lisää. Osa on jo myyty Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppiksellä, mutta lisään jäljellä olevat tuonne blogin kauppaankin.




Nämä kissimirrit, kuten muutkin tämän postauksen tuotteet, ovat 40 asteen konepesun kestäviä. 


Tällaiset kevyttoppahousut ompelin tilauksesta eräälle pienelle pojalle uuden toppatakin kaveriksi.


Tällaista tällä kertaa. Nyt on saatu patoutunutta ompelutarvetta purettua vähäksi aikaa. 

11. maaliskuuta 2016

Talvilomalla...


...voi aloittaa kesästä haaveilemisen.


Josko nyt kestäisi polvet juhannukseen saakka?




Pientä plagiointia taskuissa eikä oikeasti ole noin kurttuiset nuo sivut, mutta kiirreessä kun vaatteen lattialle asettelee, niin rapatessa roiskuu.


Neitokainen vaikuttaa tyytyväiseltä.


Tämäkin kelpaa, vaikka ei ole pinkki. Kankaassa on "kultaisia timantteja".



Tämä on hyvä, koska on pinkki. 


Viime kesänä t-paidat jäi kaappiin, joten uusia ei taideta tarvita. Näillä korkeuksilla pitkähihaiset on hyviä.


Pari lyhythihaistakin silti. En yleensä kovin piittaa printtipaidoista, mutta jos kankaassa on näin osuvat tekstit kahdelle pojanvesselille, niin sitä ei voi ohittaa.