Ompeluhuoneen kauppa

29. tammikuuta 2015

Seitsemät housut


On ollut joitakin vapaapäiviä töistä viime aikoina ja olen päässyt erään lempiharrastukseni pariin: tekemään housuja.


Kolmevuotiaamme on tätä nykyä hyvin varma tyylistään (pinkkiä, punaista ja farkkuja) ja sain kunnian toteuttaa keisarinnan toiveita, koska hänen kaapistaan puuttui housuja. Kaivelin kangaskaappeja ja löysin taas tädin vanhat punaiset sammarit. Jätin nuo nastat/napit paikoilleen, niin tulee vähän katu-uskottavuutta lisää. Mustat tein jostain stretsch-farkkupalasta. Kaavan piirsin niistä ainoista farkuista, jotka keisarinna on perinyt isolta siskolta, mutta jotka olivat tosi risat.


Taakse laitoin kuminauhan, vaikka se ei ehkä täytä kaikkia nykyajan katu-uskottavuusstandardeja, mutta ehkä keisarinna ehtii tutustua näihin standardeihin myöhemmissä vaiheissaan ihan riittävästi. Tärkeintä, että housut pysyy jalassa eivätkä kiristä.


Edelleen kierrätyslinjalla. Käyn toisinaan apuna erään vanhuksen luona ja vastikään mummu tarjosi minulle n. 1,5 m leveää velourtunikaa, koska hänen ei tule sitä pidettyä. Kiitin kohteliaasti ja ajattelin, että onneksi vaate on toistaiseksi minulle vähän iso. Mielessäni näin mahdollisuuden ommella 1-vuotiaalle kotihousuja. Kaavaa ei ole, piirretty toisista housuista.


Isommalla tytöllä ei vähän aikaa sitten ollut edes yksiä farkkuja, mutta onneksi on nuo tunnetuksi tulleet tädit, jotka taas joululomalla toivat kasseittain hylkäämiään vaatteita tänne pohjolan perukoille. Aikuisten housuissa on monesti matalampi vyötärö kuin lapselle on järkevää tehdä ja yllätyksekseni huomasin, että voin leikata housujen etukappaleen suoraan kuten tuossa kuvassa, kavensin vain sivuista. (Tämä olisi ehkä viisaampaa tehdä kaavasta, mutta kun ei ollut kaavaa, niin leikkasin vanhoja housuja apuna käyttäen.)


Taakse laitoin resorin. Taskuihin en koskenut. On kimaltava nappi ja kaikki.


 Farkkujen lisäksi oli tarvetta vähän rennommille kouluhousuille.


Kuvasta ei taida saada mitään selvää, mutta kävimme Eurokankaassa ja löysimme tuollaista kangasta, jolle en kyllä tiedä mitään nimeä: päältä vähän kuin verkkahousukangas, muuten kuin velour, paksua ja sisältä pehmeää. Vähän kyllä jännittää, minkälaisena nämä tulevat pesusta, kun en millään (muka) ehtinyt pestä kangasta ennen ompelua (taaskaan vaikka olen päättänyt että teen sen aina...).


Pari pientä juttua tein housuihin: lahkeen resoriin rypytyksen ja vyötärölle nuo jutut, joiden nimeä en saa päähäni. Siis tuollaiset kaksinkerroin menevät kurtut.




Hupparikangas oli heräteostos sieltä Eurokankaan laarista, kun siinä kerran oli ruusuja se oli kuulema 
i-h-q-u. Kaava siitä Ottobren numerosta 1/2012, jonka ostin irtonumerona, koska tajusin, että siinä on erikoisen paljon hyviä kaavoja. 

Mustien housujen kaavan piirsin tyttären lempihousuista. Tuollainen reisistä vähän leveä ja lahkeisiin kapeneva malli. 

Tällä samaisella kaavalla tein ehkä kummallisimmat housut, jotka olen ikinä tehnyt (jos ei lasketa niitä, jotka tein miehelleni ilman kaavaa, mutta niitä ei ole laitettu tänne blogiin...)



Rakas aviopuolisoni siivoili taannoin vaatekaappiaan ja minä saalistin kierrättysompelijan silmä tarkkana vieressä. Hän hylkäsi myös puvunhousut ja niistä kokeilin tehdä tytölle housut. Tytär ensin vähän empi, että näistä iskän työhousuistako minulle...



...mutta näistä tulikin lempihousut. 

Nyt on tuhottu vanhoja rättejä ja lumppuja lasten vaatteisiin niin paljon, että tilasin kuulkaa ihan kangaskaupan kangasta 1,4 metriä ja pakettia odotellessa tässä aikaani kulutan.

25. tammikuuta 2015

Kaulaliinoja


Joutessani olen kutonut kaulaliinan entisten kaveriksi. 


 Poika toivoi itselleen samanlaista kaulaliinaa kuin iskällä, mutta eri väreillä. Nämä värit hän valitsi. 

Langat olen ostanut hamassa nuoruudessani pienestä kivijalkakaupasta Viron maaseudulla reissatessani. Ostin lankoja aika reilulla kädellä, kun olivat tosi edullisia. Värit ovat ihania, mutta käyttötarkoitusta on ollut vähän hankala löytää, koska lanka on 100 % villaa ja siksi kutittaa hyvin runsaasti. Tällaisia takin päällä pidettäviä kaulaliinoja niistä olen väsännyt.


Tekniikka on sangen yksinkertainen, mikä sopii tammikuun pimeiden iltojen lastennukutusneulomuksiin: huivi neulotaan toisin päin kuin perinteisesti eli luodaan silmukoita huivin pitemmän sivun verran. Sitten vain aina oikein kaksi kerrosta kummallakin värillä vuorotellen. Onhan siinä urakkaa saada kerros valmiiksi, mutta kerroksia ei tarvitse tehdä kovin monta.




20. tammikuuta 2015

Huppupyyhkeitä


Pyyhkeistä ei tässä talossa ole pulaa, mutta jostain syystä useampi yksilö perheessä on sellaista sorttia, että pyyhkeet ei oikein pysy päällä ja menossa mukana, vaan putoavat lattialle ennen kuin lapsi pääsee kylpyhuoneen ovesta ulos. Investoin siksi Ikean reissulla valkoisiin peruspyyhkeisiin ja väkersin niistä jokaiselle oman huppupyyhkeen.


Leikkasin keskelle pyyhettä ympyrän muotoisen kolon pääntietä varten. Olin ostanut myös samanlaisia pikkupyyhkeitä samaisesta tavaratalosta ja niistä sain mukavan isot huput, kun taitoin ne kahtia, muotoilin päälaelta vähän pyöreäksi ja kiinnitin kaula-aukkoon. 


Jokainen jälkeläinen sai valita mieluisan värin sydämeen, joiden perusteella pyyhkeet tunnistetaan eroon toisistaan. 


Että tällaisia valkoisia otuksia täällä tätä nykyä suihkii edestakaisin saunailtoina. 

11. tammikuuta 2015

Syksyn ompeluksia

Pitkin syksyä ehdin aina jossain välissä pikkuisen ommella. 


Koulutytölle tuollainen liivintekele tekoturkiksesta ja tuubihuivi. Huivikangas sukellettu Eurokankaan palalaarista. Tekoturkiksen sain työkaverilta muutama vuosi sitten. (Kiitos vielä!) 


Olen aivan hurahtanut näihin nahkasomisteisiin ja tungen niitä näköjään joka ompelukseen. Tein nahasta napinlävet, kun tuollaiseen paksuun kankaaseen on muuten aika haastavaa tehdä sellaista. Nahkaa on kiva käyttää, kun ei tarvitse mitenkään huolitella reunoja yms. 


Tytär toivoi "laatikkopaitaa" ja arvelin hänen tarkoittavan jotain tällaista. Sangen yksinkertainen toteuttaa: leikkasin kaksinkertaisesta kankaasta taitteelta suorakulmion, taite olkasaumojen kohdalle. Sitten vain aukko pääntielle ja hihat samaan tapaan kuin hihansuuresorit, mutta tietysti vähän pidemmät. Kangas Marimekkoa, muistaakseni.


 Viisivuotiaan paitaosasto oli yllättäen kehnolla tolalla, joten annoin itselleni luvan tehdä pojalle paidan. (Näille nuoremmille on niin mukava ommella, kun he ovat niin vilpittömän iloisia, kun saavat jotain ihan uutta eikä keneltäkään perittyä. Aika useinhan he perivät vaatteet sisaruksilta.)


Tein paitaan tuollaisen korkean kauluksen, joita olen nähnyt tehdasvalmisteisissa paidoissa. En tiedä, saako kuvasta selvää, mutta kaulus on tehty leveästä suikaleesta ja reunat menevät edessä reilusti päällekkäin. Nyörin kiristimet tein vaihteeksi nahasta, kun ajattelin, että tämän paidan omistaja on sen verran eläväistä sorttia, että jollain tapaa varmasti vahingoittaisi joko nyörit tai itsensä, jos ne roikkuisivat sopivasti käsien ulottuvilla. Taskun tein armaan puolisoni hylkäämästä puuvillaneuleesta. Velour Metsolasta.


 Samoin myös tämä traktorikangas on Metsolan alesta tilattu muinoin. Kaavana tässä ja edellisessä paidassa Cheveyo Ottobren nrosta 1/2012. Ja tämäkin pikkumies on kasvanut niin suureksi, että tein jo koossa 122. Voi kun aika kuluu!


Ollaanpa kuulolla, ompelutoverit!

6. tammikuuta 2015

Neulottu taskuvillapaita

Jo syksyllä valmistui tämä esikoispoikani villapaita, mutta kaikki muut kiireet ovat estäneet sen ilmestymistä tänne blogiin. Nyt tuntuu olevan sopiva päivä julkaista tämä täällä, kun ulkona on oikea tammikuun pakkanen.



Paita on neulottu ylhäältä alas Novitan Isoveljestä. Idean sain ihanasta neuleohjekirjasta,  jonka sattumalta löysin kirjastosta, mutta kirja on aikoja sitten palautettu, enkä nyt millään muista sen nimeä tahi tekijää. 


Tein ensimmäistä kertaa neulotun taskun. Se olikin yllättävän yksinkertainen juttu: kaikki tapahtui aika lailla kuten lapaseen peukaloa tehdessä. Lopuksi ompelin valmiin taskun nurjalle kiinni


Villapaidan yläosa on sileää neuletta ja raitaosuus aina oikein. 


Onhan se hyvä, että saa tuon puhelimen välillä taskuunkin!