Vielä viimeiset ennen juhannusta

Keskikesä ja sen mukanaan tuomat reissut ovat ihan nurkan takana ja sitä ennen tyhjennän tänne blogin puolellekin nämä viimeiset ompelukset.

Piirsin tänään ensimmäistä kertaa kaavan koossa 152. Ei tätä enää ihan tilkuista ommella. 

OB 1/2012-lehdessä on hyvä kaava isompien poikien peruspaitaan, mikähän sen nimi nyt taas olikaan...? Tähän lisäsin tuollaisen kietaisukauluksen, jonka kaavan piirsin vanhasta tehdasvalmisteisesta paidasta. Tuolla Instagramin puolella oli keskustelua kauluksen kaavasta, niin otinpa siitä nyt tähän kuvan. Toivottavasti tästä tästä saa jotain selkoa asiasta kiinnostuneet, kaikki merkinnät ei nyt ole niin kovin siististi, kun itselleni tämän kaavan tein.

Kaulus koostuu neljästä kappaleesta tai kahdesta, jos niskaan ei halua saumaa vaan taitteen. Leikkasin paidan etukappaleeseen loven, johon tuo kaulus sopii ja yksinkertaisesti ompelin nelinkertaisen kauluksen siihen kiinni. Nurkissa tuntui vähän epätoivoiselta, mutta kun käänsin vaatteen oikein päin, se asettui oikein nätisti. 

Tuo alempi kuva yrittää havainnollistaa sitä, millaisen palan otin etukappaleesta pois.

Taskuihin kokeilin ns. raakareunaa, eli jätin taskunsuut huolittelematta ja ompelin reunan päälle kaistaleen samaa joustocollegea, jota on kauluksessa. Saapa nähdä, mitä tapahtuu, kun vaate päätyy pesukoneeseen. Jännää.

Yritin tehdä nelivuotiaalle neitokaiselle Gugguu-tyyppisen kaksoishelman mekkoon, mutta olisi tuo päällyskappale saanut olla leveämpi. Jos se vielä käytössä häiritsee, niin korjaan.

Pari mekkoa olen myös itselleni väsännyt. Tein näihin molempiin imetysmahdollisuuden ja keksin peittää sen tuollaisella nahkavyöllä, joita olen nähnyt monien tekevän. Ruskeaa nahkaa en löytänyt, niin tein sitten valkoisen. Ajattelin samistella tämän kesän helteillä nelivuotiaan kanssa ja tein itsellenikin samanlaisen pellavalierihatun, jonka jo viime kesänä tein tytölle. Saa nähdä, tarvitaanko tätä.

Juhannuksen ilta-auringossa pikaisesti napattu kuva toisesta mekosta. Muunsin Mekkotehtaan Vilman yläosan kietaisutyyppiseksi ja tein vielä tuollaisen valealuspaidan, joka on siis vain suorakaiteen muotoinen kangaspala, ulottuu tuohon vyötärösaumaan asti. Ajattelin sitten syksyllä imettää vauvaa tuolta välistä. 

On vallan erikoista, että minä, joka en ole yhtään tykännyt nahkajutuista, tein itselleni myös nahkaisen käsilaukun, vai mikä tällaisen kamppeen nimi lienee. Ehkä seuraavaksi nahkahousut?!

 Tiedättekö, nyt alkaa olla tauon paikka. Olen ommellut tänä keväänä ja alkukesästä varmaan enemmän kuin koskaan. Olen kyllä nauttinut, mutta nyt on sellainen olo, että ihan kiva peitellä koneet tiukasti huppujen alle ja antaa pölyn laskeutua ompelupöydälle. 

Aurinkoista, valoista juhannuksen juhlaa kaikille blogin lukijoille!