Minä tulin.

Pieni poika on täällä. Nyt tiedän, kenelle ompelen ja neulon.

Ei sitä muista, miten pieni on vastasyntynyt. Hurautin parit haalarit, että pienellä olisi edes jotakin sopivaa pariksi viikoksi. Kohtahan nämä ovat pieniä. P.O.P:n  50-senttisestä haalarista piirtämälläni kaavalla, Lasten metsolan joustofroteesta.

On nämä ensimmäiset hetket vastasyntyneen kanssa vaan ainutlaatuisia.

Kotiintulovaatteet

Olen monesti päättänyt, etten ompele ihan pieniä vauvanvaatteita, koska ne mahtuvat vauvalle vain pari viikkoa, mutta sorruin taas. Pitäähän vauvalla olla kotiintulovaatteet, jotka on aivan häntä varten tehty.

Haalarin kaavat piirsin Polarn O. Pyretin 50 cm:stä haalarista, bodyn puolestaan pienimmästä kietaisubodystä, jonka kaapista löysin. Kyseessä on ensimmäinen ompelemani kietaisubody, mutta ei se niin vaikeaa ollut. Piti vain tarkkaan miettiä neppareiden paikat. Kietaisumallisia bodeja on niin kiva käyttää vastasyntyneellä, kun ei tarvitse pujottaa paitaa pään yli. 

Oli tosi kiva kiinnittää neppareita uusilla pihdeillä. Miksi en ole aiemmin hankkinut noita? 

Haalarin kangas Metsolan velouria, body Marimekon tasaraitaa, kierrätetty vanhasta tunikasta. 

Voi kun tekis mieli ommella toinen ja vaikka kolmaskin setti...

Pukinkonttiin

Tässäpä näitä pukinkonttiin näperrettyjä tuotteita.

Nappikauppa Punahilkasta tilasin syksyllä ihanan paketin, joka sisälsi tarvikkeet näihin pinneihin ja hiuslenkkeihin. Olen aikaisemmin yrittänyt värkätä pinnejä päällystämällä nappeja, mutta olipas monta kertaa mukavampaa näpertää, kun oli kunnon tarvikkeet. 

Keksin kiinnittää tekeleeni pahvinpaloille, joihin iskin tämän aloittelevan blogini osoitteen. Näyttää aivan oikealta Tuotteelta, heh heh. Tuollaisen leimasimen ostin joku aika sitten Lidlistä. Musteen pitäisi olla pesunkestävää ja päätarkoitus tuolla vehkeellä on se, että jysäytän paitojen niskaan leiman, jotta lapset osaavat pukea paidat oikein päin päälle. Ihan tasaista jälkeä ei tällä tule, mutta hintansa haukkuu kyllä. (Olikohan se 4 euroa.)

----------

Joululahjaksi eri tahoille ompelin tohveleita. Taas sain tuhlattua tilkkuja. Pohjat tein nahasta. Tukea antamaan laitoin paksua fleeceä tai jotain huovanpaloja sekä pohjaan että päällysosaan. 

Vielä vauvalle

Muutamia näperryksiä taas:

 Olen aina ajatellut, että tilkkupeitot eivät ole minun juttuni, koska en kuitenkaan saisi tilkkujen nurkkia edes sinne päin kohdilleen. Uskalsin nyt kuitenkin yrittää, koska tilkkulaatikossa oli niin ihania tilkkuja. Taakse ompelin luonnonvalkoista lakanakangasta ja väliin fleeceä. Oli hauskaa sommitella tilkkuja peittoon.

----------

Päällystin makuupussin kankaalla, jolla on tarina: Oli kerran poikamies, joka hankki poikamiesboksiinsa verhot kohtuullisen värikkäästä kankaasta. Sattui sitten käymään niin, että poikamiespäivät päättyivät ja verhot vaihtuivat uusiin. Hyvä kangas päätyi käyttöön, mökin patjanpäällykseksi. Sieltä entisen poikamiehen tytär vuosikymmenien kuluttua pelasti kankaan ja nyt siitä syntyi makuupussi entisen poikamiehen lapsenlapselle.

----------

Samaisesta kankaasta riitti vielä juuri ja juuri vaunusuojaan. Lintu tosin joutuu syömään pihlajanmarjoja pää alaspäin. Tein toisenkin vaunusuojan. Jos vaikka toista käyttäisi vaunuissa ja toista kaukalossa, sopivat molempiin. Apilakangas on ostettu Luulajasta kangaskaupasta, jonka nimeä en muista, mutta joka sijaitsee siinä ainoassa isossa kauppakeskuksessa, joka kaupungistä löytyy. (Siellä oli muuten ainakin toissa kesänä tosi edullisia kankaita.)  Nämä ovat (toistaiseksi) silittämättä, mutta ei anneta pikkuseikkojen häiritä.

Tilasin suojiin muovisia renkaita miniQ:sta. Jotkut käyttävät myös suihkuverhojen renkaita, mutta sellaisia ei nyt ollut saatavilla. Sitten pitää vielä olla reikä, josta renkaan voi pujottaa ja siihen tukeva reunus. Tämä seikka ratkesi tilaamalla Hanhelista Prymin purjerenkaita. Renkaat voi kiinnittää vasarallakin, mutta viimein rohkenin investoida itselleni Prymin nepparipihdit. 

Näillä purjerenkaiden kiinnittäminen oli tosi helppoa. Samalla saan heittää hyvästit epätoivoisille yrityksilleni kiinnittää neppareita vasaralla. Ensinnäkin meidän vasara on aina hukassa ja toistaiseksi en koskaan osu tarkalleen siihen, mihin pitäisi ja neppareita kiinnittäessähän pitäisi osua. 

Toisella puolella molemmissa vaunusuojissa on Marimekon ohutta puuvillakangasta. Tein myös taskun esim. itkuhälyttimelle tai tutille. 

----------

Vielä muutama tuttiketju aivan kuin näitä ei olisi jo ennestäänkin tarpeeksi. Pyöreät kiinnityspäät tilasin nappikauppa Punahilkasta. 

Tutin kiinnittämiseen olen tottunut käyttämään pieniä hiuslenkkejä. Käytän (tai siis lapseni käyttävät) yleensä aina näitä perustutteja ja ne saa kätevästi kiinnitettyä noilla hiuslenkeillä.

Koulupojalle

Syysloman kunniaksi koulupojan pari hupparia ja virkattu lippis.

Tätä hupparia tehdessä kantavana ajatuksena oli silputa mahdollisimman monta palaa collegelaarin pohjalta. Sininen ja harmaa college ovat käyttämättömiä, R-collectionilta tilattuja. Selkäpuoli sen sijaan vanhasta valkoisesta hupparista kierrätetty ja hupun vuorikangas jostain minun vanhasta tunikasta, Marimekon tasaraitakangasta.

Lapset tykkää, kun vetoketjun voi laittaa kokonaan kiinni ja leikkiä kummitusta. Kaiken lisäksi vetskari on tosi helppo ommella yhdellä saumalla niin, että eri puolet yhtyvät hupun yläreunassa. (Voisko vielä huonommin selittää...?) Kaavan olen piirtänyt itse jostain sopivan mallisesta paidasta.

Keltainen huppari samoin R-collectionin collegea, joka kestää erittäin hyvin pesuja ja kulutusta. Ainakin vielä jokin aika sitten sieltä pystyi tilaamaan pakan päitä tosi edulliseen kilohintaan. Myös resoreita kannattaa kysellä. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että voisin ehkä kohta ostaa lisää resoria, koska keltaisen hupparin molempiin hihoihin ei riittänyt samaa väriä. 

Ja pitihän se vielä (ainakin) yksi lippispipo virkata, kun alkuun on päässyt. Ohje siis täällä. 

Takakappale taas eri kangasta, noita R-collectionin jämäpaloja.

Onpa nyt taas hetkeksi huppareita.

Päähineita ja huppari

Keksinpäs taas jotain ommeltavaa pienistä tilkuista. 

Pihistin nukenvaatelaatikosta yhden vastasyntyneen vauvan lakin, leikkelin sen kappaleiksi ja piirsin kaavat. Ompelin lakkikappaleet yhteen saumurin laakasaumalla, niin saumat ei paina pientä päätä. Laakasaumahan on molemmilta puolilta tasainen eli nurjalle puolellekaan ei jää mitään saumavaroja. Osaan lakeista tein tahallaan lyhyet nauhat ja ajattelin pitää niitä löysällä umpisolmulla. Pitkät nauhat on aina jotenkin pelottavia vauvojen kaulan seutuvilla. Kankaat Metsolasta paitsi apinakankaasta en taaskaan muista, mistä olen sen tilannut.

Näitä tekisi mieli ommella enemmänkin, mutta pitää ensin odottaa, että saa kokeilla, istuuko lakit vauvan päähän.

---------------------------

Kokkihatut herättivät täällä päin niin paljon tunteita, että niitä piti ommella lisää, että kaikille riittää. Nyt on kokkeja, milloinkahan me leivotaan?

-------------------------------

Kolmevuotias poika tuli tässä yhtenä päivänä onnellisena näyttämään piirrustustaan, jossa potkaisee palloa. Nyt kuva komeilee pojan hupparissa, vaikka valokuvassa ei kovin selvästi näykään. 

Kopioin piirrustuksen kaavapaperille ja kiinnitin kaavapaperin etukappaleeseen nuppineuloilla. Takapuolelle lisäsin palan tukikangasta. Sitten vain ompelin suoralla ompeleella, tikin pituutta lyhensin vähän, jotta kurvit onnistuu helpommin. Kun kuva oli valmis, revin kaavapaperin pois. (Idea tähänkään ei ole omasta pääkopastani suinkaan, vaan eräältä ompeluystävältä. Odotellaan, milloin hänen blogiinsa ilmestyy tämän hupparin esikuva...)

Hupullisten vaatteiden ompelussa pidän eniten hupun vuorikankaan valinnasta. Tässä vuorikankaaksi päätyi pala Nanson trikoota. Itse huppari R-collectionilta tilaamaani ohutta collegea, hupun musta kangas ja resorit niin vanhoja, etten yhtään muista, mistä ne ovat peräisin.

Tällaisia tänään.

Norsuja ynnä muuta

Jostain syystä olen vähän koukussa norsuihin. Norsukankaita on hankala ohittaa ostamatta ja erilaisia norsuneuleitakin on tullut neulottua näköjään. Tässä postauksessa nyt mm. tällaista norsuasiaa.

Tämä tekele ei ole kyllä ihan uusi enää, mutta tekee mieli esitellä se täällä, koska tähän liittyy niin arvokas tarina: neuloin tämän äidiltäni saadusta villalangasta, jonka hän oli saanut omalta äidiltään. Siis mummolan lampaiden villasta kehrättyä lankaa. Itse en tosin ole koskaan noita lampaita nähnyt. Ne olivat jo historiaa, kun synnyin. Tietäisipä kansakoulun opettajana toiminut mummuni, että lapsenlapsenlapsi käyttää ekaluokalla hänen lampaistaan tehtyä mekkoa. Mekko tuntuu käsissä vähän rasvaiselta ja tuoksuukin melkein lampaalle. 

Mekko kutittaa aika paljon, mutta menee aluspaidan kanssa. En ole vielä rohjennut pestä. Ohje on oikein kätevä: neulotaan ylhäältä alas, aloitetaan siis kauluksesta, eikä koko kamppeeseen tule yhtään saumaa. Tämän tavan tehdä villapaita olen oppinut Mutturalla-blogista, ohje täällä.

Sitten ihan Novitan Floricasta neulottu villatakki. Lanka, jonka olen todennut kestävän aikaa ja kulutusta. Malli ei voi enää tästä yksinkertaisemmaksi muuttua: aina oikein -neuletta koko hökötys. Reunat kanttasin samaisella aina oikein -neuleella, vaihdoin vain valkoiseen väriin. Poimin valmiin takin reunoista silmukat pitkälle pyöröpuikolle. Vaatteen kulmissa lisäsin joka toinen kerros yhden silmukan molemmin puolin nurkkasilmukkaa.

Tämän villatakin lanka on muistaakseni Novitan, mutta kun se on jo toiseen kertaan neulottu, niin en muista, mitä se oli. Neulomisessa on se etu ompeluun nähden, että voi käyttää villatakkia vuoden, purkaa sen ja neuloa siitä uuden villatakin. Tuon hunajakennokuvion ohje esim. täällä. 

Nyt Lotta toimii taas mallina varsinaisen käyttäjän vielä verhoutuessa salaperäisyyden peittoon. Olen yrittänyt tehdä täydellistä kaukalopussia vauvalle (siinä onnistumatta), ja tämä on uusin yritys. Tässä vauva puetaan haalariin, kaukalon remmit kiinnitetään haalarin päältä ja se lukitusmöhkäle sujautetaan haalarin läpi tuosta mustalla kantatusta aukosta, joka on siis sekä etu- että takapuolella haalaria. Varulta ompelin vielä aukkoihin tarranauhaa, jos joskus käytän tätä ilman kaukaloa.

Aika näyttää, onko tämä nyt sitten aivan täydellinen... Kangas kirppikseltä, hupun vuorikangas Eurokankaasta. Vuoritin ohuella fleecellä, koska kokemukseni mukaan vauvat ovat aina hiestä märkiä, kun ne nostaa kaukalosta. Kylmällä voi sitten pistää peittoa päälle. Kaava muokattu jostain vanhasta unipussin kaavasta. 

Sitten vielä hiukan potkarisatoa. Kuvat vähän auringon pilaamia, mutta jos täällä pohjolassa paistaa lokakuussa aurinko, niin on sen annettava vähän näkyä...

Vasen kangas Metsolan joustofroteeta, oikea trikoo Marimekosta, tehtaanmyymälästä. Kaava (muistaakseni...) itse piirtämäni. 

Tämäkin joustofrotee on muistaakseni Metsolasta. (En enää koskaan yritä ommella vetoketjua ruudulliseen kankaaseen. Kolme kertaa yritin ja nyt saa kohdistukset kelvata...)

Käännettävät hihansuut on näissä potkareissa. Ohje esim. annakookoon blogissa.

Ja vielä yksi vauvanvaate, tilkkulaatikossa pyörineestä Metsolan pallojoustofroteesta huppari, jonka leikkelin jonkun bodyn mukaan. Onpahan nyt pallokangas tuhottu kokonaan, yksi etappi sekin.

Että sellaista tällä kertaa.