Oodi siskoille yms.

Onpas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Olen nyt täydennellyt isompien lasten vaatevarastoja, kun syksyn ajan olen innoissani ommellut lähinnä vain vauvalle. 

Tilasin taas R-collectionilta collegea ja ompelin isoille pojille paidat. Vaihdoin ympyrät keskenään, ei tullut hukkapaloja. Kohdehenkilöiden lempiväreistä tein tereet piristykseksi ja myös siksi, että saan kompensoitua saumavarojen aiheuttamaa hukkaa. Ihmeen hyvin pallot asettuivat kohdilleen.

Yritän vaihteeksi olla kankaanostolakossa, mutta sorruin ostamaan tätä Verson puodin uutta pulutrikoota pienen palan, kun niin kovasti halusin tällaisen paidan. Taisi tuo poikakin tykätä, kun vahti vieressä kuvaamisen ajan, etten vie paitaa mihinkään kauas.  

Ensi syksyn eskarille ompelin vähän pidempiä paitoja sillä ajatuksella, että voi käyttää näitä leggareiden kanssa. 

Ja paidoille kaveriksi leggareita. 

Facebookin ompeluryhmässä pohdittiin, miten tällainen toppi tehdään. Innostuin kokeilemaan ja onnistuinkin, vaikka kyllähän tässä ratkojaa tarvittiin taas aika runsaasti.

Mekon ja lakin ompelin ystävän vauvalle.

Samoin tämän jumppiksen.

Näitä nappihousuja olen tehnyt jo aika monet, mutta teinpäs lisää, kun kerran ovat osoittautuneet meidän käytössä tarpeellisiksi. Nämä ovat muuten kaikki kierrätysmateriaaleista tehtyjä, siinä on mekkoa, paitaa ja housua silputtuna uusiokäyttöön. 

Kankaanpainojutut ovat alkaneet kiinnostaa minua, ehkä siksi, että kaapissa on kankaanpainovärejä, jotka sain eräältä ihanalta ihmiseltä, joka ei enää tarvinnut niitä. Seula on jossakin, etsitty on, mutta ei löydy. Piirsin sitten ihan vapaalla kädellä tällaisen krakan pikkumiehen trikoopaitaan. Samaisella kaavalla kuin nuo aiemmat housut, tein tällaiset vähän pyhäisemmät. Näihinkin kangas on kierrätetty jostain meidän tyttöjen, siis siskojeni, hylkäämistä housuista. Nuo joustavat housukankaat ovat aivan minun aarteitani, sillä tuollaista kangasta en oikein ole kangaskaupoista löytänyt ainakaan niin kivoissa väreissä kuin tehdasvalmisteisissa. Että vink vink vaan siskot rakkaat, jos jää käyttämättä, niin täällä käytetään. 

Ihan ilman pienen tytön vaatteita ei tämäkään julkaisu näköjään silti jää. Luulin, että tällaiset frillapyllyhousut ovat epäkäytännölliset, mutta mikään, mikä on näin ihanaa, ei voi olla epäkäytännöllistä. Pitkään taistelin vastaan, kun katselin muiden tuotoksia, mutta nyt kun hän viettää aikaa enimmäkseen vatsallaan, annoin itselleni periksi. Body on Metsolan joustocollegea, kivan paksua, niin tarkenee yhdellä bodylla. 

Kun nyt pääsin hehkuttamaan ihania siskojani, jotka lahjoittavat tarpeettomat vaatteensa minulle jatkojalostukseen, niin jatketaan nyt samalla linjalla: eräs heistä tässä taannoin ihan muitta mutkitta ojensi minulle palan tällaista ihanaa Verson puodin Maijan Karitsa -kangasta ja sanoi, että "Haluaisitkohan ommella tästä jotakin V:lle ja B:lle?" Kai minulla on joku ompelijan sielu, kun ilahduin tästä lahjasta enemmän kuin olisin ilahtunut valmiista vaatteista. Ehkä tuo kankaanostolakkokin jotenkin vaikutti asiaan. 

 Vauvalle olen neulonut myös villatakin ja väri ei liene kenellekään blogiani seuranneelle tai minut tuntevalle kovin suuri ylllätys.

Ylemmässä kuvassa väri on todellisempi, alakuvassa säädöt ja muut vähän vääristää. Napit on takana tässä asiassa. Villatakin kaveriksi ompelin shortsihaalarin. Toivottavasti sopii vielä kesällä.

 Kohta alkaa kesälakkikausi. Sormia jo vähän syyhyttää siihen suuntaan ja ideoita hautuu mielessä. Keväthangille kaavoitin vauvalle toppalakin, se tapahtui purkamalla tehdasvalmisteinen osiin ja siitä piirsin sitten kaavat. 

Tällaisia tällä kertaa. Omistetaan tämä postaus nyt sitten siskoille ja toki myös veljille. Aina välillä sitä havahtuu miettimään näiden "itsestäänselvien" ihmisten merkitystä. Kiva ajatus, että näillä meidänkin lapsilla on vielä aikuisenakin paljon sisaruksia.