Vielä ehdin syyslomalla ommella karvalakin neidille, koska velipojillakin on.
Meinasin kirjoittaa, että "surauttaa karvalakin", mutta ajattelin olla rehellinen kuitenkin. Olisinko kääntänyt tämän viisi kertaa kääntöaukosta ympäri ennen kuin sain istumaan edes jotenkin. Onpahan nyt kaava tulevia inspiraatioita odottamassa. Puuvillakangas ei ole kaikkein armollisin materiaali istuvuutta ajatellen, mutta tyttö valitsi tämän kankaan. Eikä tämä räntäkelien lakki ole, mutta pakkastahan täällä Lapin talvessa saattaa esiintyä.
On kyllä ollut hauskoja hetkiä ompeluhuoneessa tällä syyslomalla, mutta nyt työt kutsuu, koneet on peitelty ja ideoita yritetään myös haudata tai siirtää tuonnemmaksi, mutta saa nähdä, miten onnistuu. Pitäisi varmaan alkaa blogi- ja instagramlakkoon, ettei saisi ainakaan yhtään uutta ideaa enää.
Vielä on jotakin syyslomalla ommeltua postaamattakin, mutta ne on mulle itselle ja niiden kuvaaminen tahtoo siirtyä koska se on niin, äh, hankalaa.
kyllä kannatti kääntää monta kertaa, tämä on tosi ihana hattu!
VastaaPoistaKiitos taas Hanna! Neiti itse ainakin tykkää!
Poista