Keskikesän kylmien viimojen aikaan, kun haaveilimme siitä, että vielä se ennen koulun alkua lämpenee, ompelin koulutytölle housuja kouluun.
Ja me äidit emme lähde mukaan. Me toivomme, että katsoisivat tarkkaan, kun ylittävät tien uusilla vähän liian isoilla pyörillään. Ja toivomme, että nekin nuoret juuri ajokortin saaneet pojanklopit, joilla on kaikkea muuta mielessä, muistaisivat jarruttaa suojatien kohdalla.
Me äidit mietimme, mitä sanoisimme heille, kun he lähtevät. Emme pääse mukaan koulun pihalle, kun siellä jaetaan joukkueita jalkapallopeliin tai hyppynaruporukoita.
Mutta kyllä he pärjäävät. Kun me vain luotamme heihin. Täällä ovat melukylässä kasvaneet ja ehkä jotain jo oppineet. Kyllä se maailma lisää opettaa ja elämä kantaa.
"Täällä ovat melukylässä kasvaneet" -hauskasti sanottu ja niin totta meilläkin!
VastaaPoistaHei! Sinulle on tunnustus blogini mitatulitaastehtya.blogspot.com postauksessa "Liebster award -tunnustus OSA II" :) t. Mia
VastaaPoistaKauniita käyttöhousuja! Tämä vähän innosti ittiäkin, nimittäin housupulaa on taas havaittavissa tällaisen mekkokelipulakesän jälkeen.
VastaaPoistaKivoja housuja! Ihana kirjoitus <3.
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne! Se nostaa aina äidillä tunteita pintaan tuo koululaisten lähtö syksyllä...
VastaaPoista