Meidän ompeluryhmässä ommeltiin pipoja myyjäisiin. Talkoilin muutaman pipon ja sain itselleni ihanan, toimivan pipokaavan, kiitos Sakru! Sain enemmän kuin annoin, kuten monesti käy, kun uhraa vähän aikaansa jonkun yhteisen hyvän eteen.
Tein myyjäispipojen lisäksi uudet pipot talon joka kakaralle.
Kuvaaminen oli tällä kertaa harvinaisen hauskaa. Kaikki kuusi innostuivat leikkimään yhdessä, kun pienimmäinenkin viimein pysyy sen verran pystyssä, että pääsee piirileikkiin.
Tyttöjen pipoissa rusetit sivusaumoissa, kaksinkertaisesta trikoosta.
Poikien pipoissa trikoosta tehdyt, vanulla täytetyt tupsut, jotka ompelin käsin kiinni. Isoimman pojan pipossa tuollainen hassu roikkuva tupsu, josta tulee mieleen lapsuudesta tutut maataloustuotelogoilla varustetut ilmaisjakelupipot.
Tässä he kaikki vielä yhteiskuvassa.
Tämä oli ihanaa terapeuttista ompelua valoisina kevätiltoina (tai -öinä) työpäivien välissä.
niin ihania pipoja! ja mää en kestä nuo tupsut on niin mahtavat!
VastaaPoistaHienoja pipoja ja maailman suloisin kummipoika! Näyttäis olevan aika innostunut tuosta piirileikistä, varmaan ollut kaikilla hauskaa ainakin kuvasta päätellen :)))
VastaaPoistaOli kyllä hauskaa yrittää saada kaikki mahtumaan samaan kuvaan... Tykkään itekin noista trikootupsuista. Toivottavasti sain ne riittävän tiukasti kiinni, kun tupsut aina tahtoo irrota.
VastaaPoista