Villaa ja poronnahkaa

Talvesta haaveillessa olen enimmäkseen neulonut lämmintä, välillä vähän ommellutkin. 

Miehen vanhasta ohuesta, mutta lämpimästä villaneuleesta kasasin vauvalle villahaalarin ulkopäiväunille. 

Ratkoin ostolakin palasiksi ja kaavoitin pienelle neidille talvilakin. Päällä on ihan tavallinen puuvillakangas, kun halusin kangaskaapista kaivaa jonkun ihanan kankaan koristeeksi, vuorena tikkivanu. Ei kestä varmaan vesisadetta, mutta jos olisi vaikka pakkaslakki.

Neuloin ohuemman lakin automatkoille. Nyppyjä väsätessä meinasi hermot kiristyä, mutta onhan ne vaivan arvoisia. 

En olisi ehkä tovi sitten uskonut, että ompelen tällaisen häntälakin, joita meidän lapsuudessa oli. Niin vanhaksi olen nyt kuitenkin tullut, että tällaisen tein. Sopii kyllä todella hyvin nelivuotiaani sielunmaisemaan. 

Hänellekin talven automatkoille isojen poikien takki ja pipo. 

Tilasin jostain suuresta maailmasta (eBay) tupsuntekokoneen, niin nyt tulee tiiviitä tupsuja sukkelaan. Hyvä hankinta.

Isänpäiväksi ompelin lasteni isälle rusetin poronnahasta. 

Olen aivan ihastunut tähän materiaaliin. Ompelumerkkejä tekisi mieli somistaa tällä, mutta ei ole kestänyt kunnolla edes 40 asteen pesua, niin se vähän nyt rajoittaa. Muutama ihana vaate on mennyt pilalle, kun poronnahka on päästänyt väriä ja kutistunut aivan korpuksi. Mutta tällaiseen käyttöön tämä sopii. Niin ihanan pehmeää, taipuisaa, ja väri on kaunis. 

Muutama juttu

Tällainen rauhallinen sunnuntai-ilta, jospa vaikka päivittäisin blogia pitkästä aikaa.

Olen pyöräillyt työmatkoja ja huomannut, että syksyisin sataa vettä ja tavarat kastuu mun rakkaassa Marimekon logokassissa. Onneksi kaapista löytyi Marimekon kosmetiikkalaukkukangasta ja ompelin tällaisen säkin, johon plagioin mallin työkaverin repusta. Nyt mahtuu kamppeet ja pysyy kuivana. Tämä malli oli tosi helppo toteuttaa ja kätevä siitä, että repun saa kurtattua kiinni juuri siihen kokoon, mihin tarvitsee.

Tähän syksyyn on mahtunut myös ihanat häät, joissa meidän perhe juhli pukukoodilla "vanha roosa". Löysin Eurokankaan palalaarista paljettikangasta, jonka arvasin uppoavan suoraan nuorten neitieni sydämeen, ja en hoksannut yhtään ajatella, miten sen ompelen. Oli suoraan sanottuna hirveää ommella tätä ja kimalletta löytyy edelleen sieltä sun täältä, mutta olihan se nyt vaivan arvoista sentään.

Vauva kasvaa (onhan hän vielä vauva, onhan, vaikka on täyttänyt vuoden äskettäin) ja ompelin hälle jotain uutta Lidlin vaatteiden rinnalle. Tämä väri on minulle suuri järkytys ja täydellinen takinkääntö. En olisi ikinä uskonut ompelevani mitään persikan väristä, mutta tästähän tuli aivan söpö kaikessa kasarimaisuudessaan. Oli alun perin tarkoitus tehdä frillamekko, mutta leikkasin vahingossa liian kapean alaosan ja tein sitten nuo kiilat ja taskut sivuun.  

On tämä joustofrotee vaan jännä materiaali, kun ei kulu loppuun. Keltainen mekko oli ennen mun paita. 

Sukkahousuja ompelin myös. Sukat ei pysy tällä erää menossa mukana lainkaan. 

Joku aika sitten tilasin Noshilta tätä ihanaa Suomi100-henkistä joutsen-kangasta. Oli harvinaisen hankalaa päättää, millaisen mekon tästä tekisin. Päädyin tällaiseen simppeliin ja mukavaan, kun en halunnut katkaista kangasta kuvion takia. Tein tämän(kin) naisten Mekkotehtaan Vilma-kaavalla, jätin vain etukappaleen poikkisauman pois ja kaventelin vähän joistain kohdista. 

Enemmän kuin ompeluhuoneessa on tullut istuttua sohvan pohjalla puikot kädessä. Sikäli kuin työssäkäyvä seitsemän lapsen äiti istuu ikinä missään. No, esimerkiksi opettajainkokouksessa ja iltasatua lukiessa. Ja "when I sit, I knit".

Nämä oli mun töihinpaluusukat. Näillä on turvallista hipsutella koulun käytävillä. 

Muutamia lakkeja olen tehnyt taas, mm. tämän.

Kyllä mun lankakassi pursuaa ihania syksyn värejä, samoja kuin puut tuolla ulkona. Syksy on yksi mun lempivuodenajoista, värien puolesta ja muutenkin. Pimeys jotenkin armahtaa suorittamiselta, syksyllä on lupa istua iltaisin sohvassa ja polttaa kynttilöitä. 

Syksy

Edellinen postaus oli Kesä ja sitä edellinen Kevät, niin kai tämä on sitten syksy. Kesällä on ollut paljon muutakin puuhaa, mutta tässä nyt näitä viime kuukausien juttuja:

 Tytöille tein pehmeät, muhkeat villatakit. Nämä ovatkin olleet ahkerassa käytössä tällaisena kesänä. Mulla on puikoilla samanlainen itselle, värin tietysti arvaattekin.

Hamstrasin keväällä Vimmalta kankaita, kun viimein pääsin Helsingin reissulla käymään myymälässä. Kolmeveelle paita ja tokaluokkalaiselle pipo. Kun on kiva kangas, ei vaate kaipaa kikkailuja. Silti nykyään ostan yhä enemmän yksivärisiä kankaita kuosillisten sijaan.

Verson puodin Sielulinnusta leggarit vauvalle ja lakki, joka on jo matkannut meiltä maailmalle.

Lakkeja on taas valmistunut, tässä muutamia näytteitä:

Tämä merinovillainen frillalakki on yksi mun lemppareista. Mun tyttövauvani käytti tällaista koko viime talven. Merinovilla on siitä(kin) ihana materiaali, että se venyy vauvan pään kasvaessa ja sama lakki oli sopiva lähes koko talven. 

Mun vihreäraitainen Marimekon keittiöpyyhe sai niin pahoja vaurioita, että en enää kehdannut roikottaa sitä keittiössä. Onneksi riitti lakkiin, ihanan kestävää ja jämäkkää lakkiainesta, joka päässä voi kirmata heinän ja hakkeen tuoksussa. 

Pikkuisen oon rattaitakin tuunannut: uusi pehmuste ja pussukka, joka on osoittautunut erinäisissä reissuissa tosi tarpeelliseksi. 

Itselleni olen ommellut pitkästä aikaa vaatteita ilman imetysoptiota. 

Paitsi että tämä on kyllä imetyskelpoinen. Tämä mekko syntyi siten, että menin Eurokankaaseen ostamaan valkoista kangasta mekkoon ja tulin Eurokankaasta keltaisen mekkokankaan kanssa. Hyvä yritys.

Talossa on pari uutta puhelinta ja niille väsäsin hiukan suojaa. 

Ihan on pankkikorttitaskutkin, kun mulle meinaa olla mahdotonta muistaa ottaa mukaan kaksi tavaraa, lompakko ja puhelin.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: pääsin mökillä noin 15 vuoden tauon jälkeen istumaan kangaspuiden ääreen. Nautin! Matot ovat kyllä vielä viimeistelemättä. Laitan sitten parempia kuvia, kun ovat valmiita. 

Kesä!

Kylmin kevät minun muistini ulottuvilla kului muun muassa ompeluhuoneessa. Tässä sen satoa:

Vauvalle seuraavaa kokoa varastoon. 

Lettilegsut mulle ja vauvalle. 

Uikkarit vauvalle. Tein lahjetta ja hihaa jonkin verran, että tulisi aurinkosuojaa. Ihan kokopukua en sentään tehnyt, helteiden toivossa.

Tällaiseen hellehaalariin ihastuin ihan täysin, kun jossain sen näin. Kaavoitin tämän bodyn avulla, levensin vyötärön kohdalta reilusti. Frilla on suorakaitaleen muotoinen suikale, jossa ylhäällä kuminauhakuja. Etu- ja takakappaleet on ommeltu kuminauhakujaan sisälle.

Helteiden suhteen olen ilmeisesti jotenkin toiveikas, olen näköjään tehnyt aika paljon näitä pikkuruisia kesävaatteita. Tämän viimeisen laitoin myyntiin tuonne facebook-sivuilleni.

Viileisiin kesäiltoihin huppari pienelle neitokaiselleni. Pakko oli kokeilla tytöille myös rusettipantoja.

Softshell on ollut minulle tuntematon materiaali. Ensikokemuksen perusteella tämä haalari on toiminut hyvin hiekkalaatikolla ja konttausjutuissa. Pepun ja polvet vahvistin tuollaisella kankaalla, josta raksahaalarit tehdään. 

Housuja, housuja, housuja. Olisi pitänyt pitää kirjaa, monetko housut neljä poikaa kuluttaa. Näissä on kaavana Ottobre-lehden Relaxit fit, aivan loistava kaava. Jonkin verran olen muokannut kaavaa: lahjetta pidentänyt muutaman sentin, vyötäröä kaventanut keskeltä ja sivuista, taskuja madaltanut.

Hellevaatetta myös isommalle neidille.

Ja Ikean kankaasta takki ynnä huivi takille kaveriksi. 

Alkukesän juhlat tytär juhli tässä mekossa.

Ja äiti tässä Suomi100-mekossa.

Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja on taas viskoositrikoota. Ihanan viileä, ei rypisty. Oli niin kylmät juhlasäät, että tein hihattoman mekon kaveriksi tuollaisen hihattimen, vai onko tämä bolero. Rusetti kätkee alleen imetysoption. 

Kesähamosen tein yksinkertaisella menetelmällä: SPR:n Kontista löytämästäni verhosta otin alavaran vyötärökaitaleeksi. Rypytin siihen vapaalla kädellä kaksi verhon leveyttä, laitoin taakse vetoketjun ja surautin helman rullapäärmeellä. 

Lakkejakin on taas tullut tehtyä. 

Pikku piikaselle neulottu lakki, tämäkin tosi yksinkertainen: neuloin aina oikeaa suorakulmion muotoisen kappaleen. Leveyden mittasin niin, että kappale ylsi sopivasti posken alareunasta päälaen yli toisen posken alle. Kun kaitale ylsi päälaella riittävän pitkälle aloin kaventamaan viidessä kohdassa tasavälein 1x2, reunoissa 1x1, eli 8 silmukkaa kerroksella, joka toinen krs. Kun silmukoita oli muutama jäljellä, vedin langan niiden läpi. Tämä lakki olikin tarpeen tässä alkukesällä. 

Mutta nyt on päästy jo nauttimaan ihanasta kesästä ja tein tällaisen pitsihilkan koristeeksi tälle muorille.

Myyntilakkeja kokosin tähän kuvaan. Näistä suurin osa on vielä myynnissä tuolla facebookissa, linkki löytyy sivupalkista. 

Ihania kesäpäiviä sinulle!