T-paitoja ja kantinkääntäjäjuttuja

Eilen sain ommeltua pojille t-paidat ja tänään niitä on jo tarvittu. Ihana lapin kesä on täällä. Hennoin käyttää tuon Ainolan ihanan trikoopalani kuopuksen t-paitaan. Toivottavasti saadaan lämmin kesä, että paita tulee käyttöön.

Isommille pojille kokosin paidat trikootilkuista. Kanttasin kaikki kiireessä valkoisella. Onhan se raikaskin juttu ja ihan hyvä vaihtoehto, jos juuri oikean väristä resoria ei ole saatavilla. Samalla jatkoin tutustumista kantinkääntäjään ja peitetikkikoneeseen.

Kun tilasin pari kuukautta sitten peittarin Karnaluksista, jätin ostamatta sen kantinkääntäjän aluslevyn. Rautakaupasta kävin ostamassa tuollaista metallilevyä ja metallisakset (onkohan nämä termit nyt oikeita, ei ihan mun vahvuusalue...). Tein sitten itse aluslevun ja mies porasi siihen reiät. Ruuvit, joilla kiinnitin kapistuksen peittariin, tulivat koneen mukana. Sen sijaan ruuvit, joilla saisin kaksi metalliosaa toisiinsa kiinni, puuttuivat ja käytin siihen tähän hätään leveää teippiä. 

Kanttaaminen oli paljon helpompaa, kun laite pysyi paremmin paikallaan levyn ansiosta. Aikani kokeiltuani sain tikin osumaan juuri oikeaan kohtaan, mutta tarkkaa se tuntuu olevan: ruuvien pitää olla juuri oikeissa kohdissa ja jopa se, kuinka tiukalle väännän ruuvit, tuntuu vaikuttavan jotenkin. Olen silti tyytyväinen siihen, että hankin tuon laitteen, kyllä kanttaaminen on näin paljon nopeampaa, jos kaikki toimii oikein. 

Puhelimessa on pitkä liuta kuvia bloggaamattomista ompeluksista ja kaikkia en ole varmaan ehtinyt tai muistanut kuvatakaan. Yritän ehtiä laittaa niitä tänne joku päivä.

Päähineitä

Olen ommellut hattuja ja lakkeja, iltaisin ja viikonloppuisin, ja olen nauttinut siitä. 

Joissakin lierihatuissa on kiristysnauha lakkiosan ja lierin rajamailla.

Lasten lierihattuihin olen tehnyt solmimisnauhoja.

Lippiksiä olen nyt väsännyt myös aikuisen päähän. 

Ja toki edelleen näitä kesämielen tuovia lasten lippiksiä, näistä tulee niin hyvä mieli. 

Omalle vesselilleni jemmasin täksi kesäksi sini-punaisen Marimekon palan. 

Jostain syystä pidän ehkä kuitenkin kaikkein eniten tästä mallista, jos näitä nyt tarvitsee asettaa järjestykseen. 

Trikoisia lippalakkeja olen myös ommellut.

Nauhoilla ja ilman.

Tarkoitus olisi ehtiä ennen kesää (kai se tänä vuonna tulee) ommella vielä omille lapsille muutamia kesäpukineita ja kesän juhlien mekko mulle itselleni on tällä hetkellä Eurokankaan pussissa kankaana. Jotta ei tässä laakereille jäädä lepäilemään, vaikka kesäloma onkin ihan kynnyksellä. 

Kesätakit

Näiden piti valmistua jo kuukausi sitten, mutta olen ommellut niin paljon erilaisia lakkeja ja hattuja myyntiin, että omat lapset ovat jääneet paitsioon. 

Vaikka olen monta kertaa vuorittanut takin, en koskaan muista ulkoa, miten hihansuut tehtiinkään niin, että saumat on piilossa. Loistava ja maalaisjärkinen ohje tähän ja moneen muuhun mutkaan takin vuorittamisessa on Tosimummon blogissa.

Kankaat Eurokankaasta paitsi vuorikankaat ja resorit omista jemmoista. 

Ollut niin haipakkaa, etten ole saanut kunnon sovituskuvaa takeista ja arvelin, että parempi julkaista tämä pikaräpsy, koska kohta takit ovat kuitenkin likaiset ja kurttuiset, kun on näistä tenavista kyse. 

Kesäksi nelivuotiaalle

Ihana kevät on tullut ja olen ehtinyt jossain ihmeen välissä ommella vähän kesävaatteitakin. Uusimmassa Ottobre-lehdessä oli tällaisen shortsihaalarin kaava. Ihastuin noihin pyöreisiin kauluksiin. Tavoitteena on, että kerran tänä kesänä voisi pitää ilman leggareita. Saapa nähdä, toteutuuko.

Topille tein kaveriksi täyskellohelmaisen hameen. Kangas on aitoa Marimekon ysäriä. Sehän tulee jo uudestaan muotiin kai. 

Tästä Minttu ja Ville -kankaasta en meinannut keksiä oikein mitään ommeltavaa ja säikähdin jo, että kohta tytär kasvaa tästä ohi. Olen vähän harkinnut, että lisäisin vielä kuminauhat hihansuihin, mutta katsotaan.

Sain tuhottua myös parit perityt farkut neitokaisen käyttöön. Ei mitään kikkoja tällä kertaa. Kai näitä perushousujakin tarvitaan, kun on kivat värit.

Siellä ne nyt helmojaan hulmuttelee pihalla, kesä on tulossa!

Mekkoja, toppeja, yhdet housutkin

Monenlaista olen ommellut, onhan kevät ja silloin aina hiipii mieleen kesä ja valo, ja ompeluinto lisääntyy.

Tilaustyönä ihanalle pienelle tytölle mekko puettavaksi ristiäisissä kastemekon jälkeen.

Tämä muokattuna samasta vanhasta OB:n kaavasta myös tilauksena jollekin tyttövauvalle. Näitä tekee kyllä niin mielellään.

Peittarin kanssa olen tehnyt myös tuttavuutta. Koko ajan pelottaa, milloin ongelmat alkavat, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. On se helpompaa kantata tällä uudella laitteella, vaikka ilmankin olen pitkään pärjännyt. 

Piirsin tytöille painijanselkätoppien kaavat tehdasvalmisteisista topeista.

Kesää ajatellen collegetakki nelivuotiaalle. Facebookin ompeluryhmässä joku oli tehnyt tällaisen takin, jossa on sivussa rypytykset, sieltä sain idean. 

Pientä piristystä pitsistä hupun reunassa. Ensimmäistä kertaa muistin ja osasin peittää tuon niskasaumankin.

Jotain sentään pojallekin, näitä sivutaskuhousujahan olen tehnyt aiemminkin jo.

Tässäpä tämänkertaiset. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille blogin lukijoille!

Hattuja

Olen taas ommellut lakkeja. Aion ommella jotain muutakin, mutta tykkään ihan tosi paljon ommella näitä.

Sain viimein hankittua sen kauan haaveillun peitetikkikoneen. Sitä olen jo testaillut, siitä pian lisää. Intoa riittää taas. 

Kukkamekkoko mulle?

No niin. Vielä ihan vasta jos joku olisi minulle sanonut, että pistä päälle kukkamekko, niin olisin kyllä kieltäytynyt heti, mutta...

Sitten tilasin itselleni yllätykseksi ja suureksi iloksi kukkakangasta. 

Ajattelin, että teen itselleni hillityn ja hienon kukkamekon, mutta jostain syystä huomasin tilaavani myös toisissa väreissä tätä kangasta. Olen tässä olosuhteiden pakosta viettänyt ihanan aurinkoista kevätlauantaita sisällä ja miettinyt, kumpi näistä jää minulle. 

Oikeastaan sitä ei tarvinnut edes paljon miettiä. Lapset toivottavasti ilmoittavat sitten, kun häpeävät liikaa äitiään, joka kulkee kirkuvan värikkäissä vaatteissa.

Pari ajatusta vielä:

1. Olen havahtunut sellaiseen hienoon tosiasiaan, että täällä konkurssien ja epäonnistuneiden kilpailukykysopimusten keskellä viriää aivan mahtavaa pienyrittäjyyttä ja samalla kotimaista taidetta. On ihmisiä, jotka piirtävät kuoseja ja kuvioita ja on toisia ihmisiä, jotka teettävät ne kankaiksi. Sitten on meitä, jotka sormi enterillä jonotamme, että ehdimmekö tällä kertaa saada oman palamme ennen kuin kangas myydään loppuun. En tiedä, onko kuosisuunnittelu tai kankaiden myynti hyvä bisnes, mutta ainakin näissä piireissä on sellaista tekemisen meininkiä ja intoa, jota Suomi tarvitsee. Olen ymmärtänyt, että kankaita kysytään ja viedään jonkin verran myös muualle Eurooppaan. Jotenkin niin tykkään tällaisesta, että joku äiti jossain ei jää ruikuttamaan sitä, että on meillä vaan maa, jossa koko ajan leikataan kaikilta, vaan tarttuu härkää sarvista ja alkaa hommiin. (Ymmärrän hyvin myös sen, että tällainen vaatii luovuutta, lahjakkuutta ja riittävästi omaa tilaa ynnä muuta, enkä syytä ketään, joka ei tee samoin, koska en itse tuohon pystyisi.)

2. Olen miettinyt, pitäisikö minun hankkia peitetikkikone vai ei. Kyseessä on siis kone, jolla voisi näppärämmin ommella noita viimeisessä kuvassa näkyviä tikkauksia. Pystyn tekemään ne hyvin myös ompelukoneen kaksoisneulalla, mutta peitetikkikone kai nopeuttaisi. 

Viikonloppuja, ompelu- ja muut ihmiset!