Mekkoja, toppeja, yhdet housutkin

Monenlaista olen ommellut, onhan kevät ja silloin aina hiipii mieleen kesä ja valo, ja ompeluinto lisääntyy.

Tilaustyönä ihanalle pienelle tytölle mekko puettavaksi ristiäisissä kastemekon jälkeen.

Tämä muokattuna samasta vanhasta OB:n kaavasta myös tilauksena jollekin tyttövauvalle. Näitä tekee kyllä niin mielellään.

Peittarin kanssa olen tehnyt myös tuttavuutta. Koko ajan pelottaa, milloin ongelmat alkavat, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. On se helpompaa kantata tällä uudella laitteella, vaikka ilmankin olen pitkään pärjännyt. 

Piirsin tytöille painijanselkätoppien kaavat tehdasvalmisteisista topeista.

Kesää ajatellen collegetakki nelivuotiaalle. Facebookin ompeluryhmässä joku oli tehnyt tällaisen takin, jossa on sivussa rypytykset, sieltä sain idean. 

Pientä piristystä pitsistä hupun reunassa. Ensimmäistä kertaa muistin ja osasin peittää tuon niskasaumankin.

Jotain sentään pojallekin, näitä sivutaskuhousujahan olen tehnyt aiemminkin jo.

Tässäpä tämänkertaiset. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille blogin lukijoille!

Hattuja

Olen taas ommellut lakkeja. Aion ommella jotain muutakin, mutta tykkään ihan tosi paljon ommella näitä.

Sain viimein hankittua sen kauan haaveillun peitetikkikoneen. Sitä olen jo testaillut, siitä pian lisää. Intoa riittää taas. 

Kukkamekkoko mulle?

No niin. Vielä ihan vasta jos joku olisi minulle sanonut, että pistä päälle kukkamekko, niin olisin kyllä kieltäytynyt heti, mutta...

Sitten tilasin itselleni yllätykseksi ja suureksi iloksi kukkakangasta. 

Ajattelin, että teen itselleni hillityn ja hienon kukkamekon, mutta jostain syystä huomasin tilaavani myös toisissa väreissä tätä kangasta. Olen tässä olosuhteiden pakosta viettänyt ihanan aurinkoista kevätlauantaita sisällä ja miettinyt, kumpi näistä jää minulle. 

Oikeastaan sitä ei tarvinnut edes paljon miettiä. Lapset toivottavasti ilmoittavat sitten, kun häpeävät liikaa äitiään, joka kulkee kirkuvan värikkäissä vaatteissa.

Pari ajatusta vielä:

1. Olen havahtunut sellaiseen hienoon tosiasiaan, että täällä konkurssien ja epäonnistuneiden kilpailukykysopimusten keskellä viriää aivan mahtavaa pienyrittäjyyttä ja samalla kotimaista taidetta. On ihmisiä, jotka piirtävät kuoseja ja kuvioita ja on toisia ihmisiä, jotka teettävät ne kankaiksi. Sitten on meitä, jotka sormi enterillä jonotamme, että ehdimmekö tällä kertaa saada oman palamme ennen kuin kangas myydään loppuun. En tiedä, onko kuosisuunnittelu tai kankaiden myynti hyvä bisnes, mutta ainakin näissä piireissä on sellaista tekemisen meininkiä ja intoa, jota Suomi tarvitsee. Olen ymmärtänyt, että kankaita kysytään ja viedään jonkin verran myös muualle Eurooppaan. Jotenkin niin tykkään tällaisesta, että joku äiti jossain ei jää ruikuttamaan sitä, että on meillä vaan maa, jossa koko ajan leikataan kaikilta, vaan tarttuu härkää sarvista ja alkaa hommiin. (Ymmärrän hyvin myös sen, että tällainen vaatii luovuutta, lahjakkuutta ja riittävästi omaa tilaa ynnä muuta, enkä syytä ketään, joka ei tee samoin, koska en itse tuohon pystyisi.)

2. Olen miettinyt, pitäisikö minun hankkia peitetikkikone vai ei. Kyseessä on siis kone, jolla voisi näppärämmin ommella noita viimeisessä kuvassa näkyviä tikkauksia. Pystyn tekemään ne hyvin myös ompelukoneen kaksoisneulalla, mutta peitetikkikone kai nopeuttaisi. 

Viikonloppuja, ompelu- ja muut ihmiset!

Lätsiä ja jotain muutakin

Ompelin ilokseni muutamia lakkeja myyntiin. Laitan näiden myyntitiedot tuonne blogin kauppa-välilehdelle.

Näitähän olen keväisin ommellut omille pojilleni.

Harmi vaan, isommat pojat haluaa välttämättä lippikset H&M:ltä tai muualta, mutta tälle käy vielä se, mistä äiti pitää.

Vuoritin lakit puuvillakankaalla ja lisäsin tukikankaat tuomaan ryhtiä sekä lakkiosaan että lippaan. 

Kaivoin esiin myös tämän käytännölliseksi havaitsemani nauhapipokaavan ja tuhosin tilkkuuaarteita.

Valitettavasi ei tähän hätään löytynyt sopivaa päätä sovitukseen, mutta yritin kuitenkin jotenkin havainnollistaa asiaa mallinuken päässä, vaikka mallipää on aivan liian pieni.

Rusetti-innostuksen vallassa ompelin jo jokin aika sitten näitäkin lisää. Osa on jo myyty Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppiksellä, mutta lisään jäljellä olevat tuonne blogin kauppaankin.

Nämä kissimirrit, kuten muutkin tämän postauksen tuotteet, ovat 40 asteen konepesun kestäviä. 

Tällaiset kevyttoppahousut ompelin tilauksesta eräälle pienelle pojalle uuden toppatakin kaveriksi.

Tällaista tällä kertaa. Nyt on saatu patoutunutta ompelutarvetta purettua vähäksi aikaa. 

Talvilomalla...

...voi aloittaa kesästä haaveilemisen.

Josko nyt kestäisi polvet juhannukseen saakka?

Pientä plagiointia taskuissa eikä oikeasti ole noin kurttuiset nuo sivut, mutta kiirreessä kun vaatteen lattialle asettelee, niin rapatessa roiskuu.

Neitokainen vaikuttaa tyytyväiseltä.

Tämäkin kelpaa, vaikka ei ole pinkki. Kankaassa on "kultaisia timantteja".

Tämä on hyvä, koska on pinkki. 

Viime kesänä t-paidat jäi kaappiin, joten uusia ei taideta tarvita. Näillä korkeuksilla pitkähihaiset on hyviä.

Pari lyhythihaistakin silti. En yleensä kovin piittaa printtipaidoista, mutta jos kankaassa on näin osuvat tekstit kahdelle pojanvesselille, niin sitä ei voi ohittaa. 

Kissimirristä kypärälakkiin

Kokosin tähän postaukseen kaikenlaista sälää, joka on aikojen kuluessa jäänyt esittelemättä. 

Rusetit ja krakat ovat eilistä tuotantoa. Talkoilin näitä myyjäismyyntiin. Kravattejahan olen ennenkin väsännyt, mutta nyt opettelin tekemään myös rusetteja ja jokseenkin sormet syyhyvät jatkamaan tätä toimintaa. Näitä on nopea ja näppärä tehdä. Ohjeen löysin Kotivinkin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein kaulanympäryksen kuminauhasta, sen olen todennut kravateissa toimivaksi. Käyttöikää kissimirrille saa lisää niskaan lisäämästäni tarranauhasta, sen avulla kaulanympärystä voi säätää.

Muutama krakakin taas.

Äiti on neulonut minulle aivan ihania villasukkia, mutta en raski käyttää niitä töissä, työpaikan likaisilla lattioilla. Olen kuitenkin niin villasukkaihminen, että tunnen pakottavaa tarvetta käyttää villasukkia myös töissä ja siksi neuloin itselleni työsukat. Ehkä tuo valkoinen ei ole ihan optimaalinen väri sinne likaisille lattioille, mutta seiskaveikka puhdistuu näppärästi pesukoneessa. 

Silloin mahdottomien pakkasten aikaan tammikuussa löysin Eurokankaan palalaarista villakangasta ja tein villatakin, joka on ollut jopa minulle vähän liian lämmin.  

Laitanpa nyt tämänkin tänne, vaikka ei ehkä kuulukaan ihan onnistuneimpien ompelusten joukkoon. Pojat tarvitsivat mailapussin.

Kypärälakkeja merinovillasta siinä toivossa, että päästäisiin luistelemaan. Väreistä lapset erottavat omansa, mutta minä en muista kyllä alkuunkaan värejä ja puen aina kuopukselle väärän.

Ja vielä tämä ensimmäinen kuplaneulekokeiluni. Tämä on aika hauska tekniikka. Tekisi mieli taas jotain keksiä tällä tekniilla. Kuten jo aiemmin mainostin, ohje löytyy täältä.

No niin, suunnitelmia tällä käsitöiden sarallakin siis taas riittää kevättä kohti, mutta katsotaan, katsotaan. Nyt olen neulonut paljon. "When I sit, I knit", sanottiin jossain ja se kyllä saattaa monesti minun kohdalla olla juuri niin, mutta kevät ja kesä tuo taas uusia tuulia ja uutta energiaa eikä paljon istumaan jouda.  

Niin ja tervetuloa uusille lukijoille! Bloginkin puolelle on kirjautunut muutamia uusia lukijoita, lämpimästi tervetuloa. Instagramissa kaikki on aktiivisempaa, mutta aion edelleenkin päivittää myös tätä piskuista blogia.