Huppumekko

Tokaluokkalaiselle koulumekko. 

Helmassa ja hupussa nyörinä fleecestä väkerretty palmikko. 

Hihoissa rypytykset.

Velour pienestä käsityöputiikista nelostien varrelta, muistaakseni Kemin ja Simon väliltä. 

Tämän mekon myötä hyvää kouluvuotta minun tokaluokkalaiselle tytölleni, ja kaikille muillekin koululaisille. 

(Muistatteko sen tuoksun: uusi, koskematon koulukirja?) 

Unilapaset

Kylmän kesäkuun vauvannukutusseremoniat herättivät ajatuksen unilapasista. Ulkona vaunuissa päiväunia nukkuva pikkukaveri kiskoi tavalliset lapaset hetkessä irti ja nukkui sitten kädet kohmeessa. 

Kun sitten koitti kesälomareissu, kävi niin kamala onnettomuus, että puikot ja lanka unohtuivat kotiin. Yritin ajatella, että tauko neulomisesta tekee hyvää, mutta se ajatus ei oikein tehnyt hyvää. Kun oli ajettu 100 km, huomattiin, että pitäisi tankata auto. Ilahduin kovasti ja ehdotin, että tankataanpas tuossa Prisman pihassa ja kipaisin hakemassa langan ja puikot.

Näitä unilapasia nypläsin sitten vänkärin penkillä. Nämä poikkeavat tavallisista lapasista niin, että varsi ulottuu lähes kyynärtaipeeseen asti, ja lapsi ei toivottavasti kisko näitä niin helposti irti. Peukkuakaan en tehnyt, koska ei kai sitä nukkuessa tarvita.

Kuvio on eräänlainen valepalmikko. Siis ei apupuikkoa eikä muutakaan hankalaa. Neljä kerrosta vuorottelee seuraavasti:

1. krs *2 o, 2 n*, toista koko krs

2. krs *1 o, langankierto, 1 o, 2 n*, toista koko krs

3. krs *3 o, 2 n*, toista koko krs

4. krs *nosta silmukka neulomatta, 2 o, vedä neulomatta nostettu kahden neulotun yli, 2 n*, toista koko krs

Ei ole kyllä unilapasia herra tarvinnut, eikä pahemmin vaatteitakaan viime aikoina, mutta saattaahan ne kelit vielä kylmetä. 

Lakki ja shortsit

Minun pikkuinen poikani viettää ensimmäistä kesäänsä.

Ottaa käteen hiekkaa, se tuntuu erilaiselta kuin mikään muu ennen. 

Ompelin hänelle uuden lakin, koska entinen meni hukkaan.

 Shortsitkin tein, kun helteet vaan jatkuu ja jatkuu. Minun poikani varmaan luulee, että kesät on aina tällaisia. Ei vaatteita, ei huolia. Uimarantoja ja hiekkaa, vähän eväitä välillä.

Ps. Suuret kiitokset kummitädille, joka kaitsi katrasta, jotta sain ommella lakin.

Paitoja ja housuja

Ulkona on ihana intiaanikesä, ja minun pesueeni viipottaa pitkin pihoja ja uimarantoja. Olen yrittänyt pysyä perässä, mutta tällä viikolla istahdin taas koneiden ääreen. Olipa kiva pitää kunnon ompelutauko, ja olipa kiva taas ommella.

  

Ei ajatella sitä vielä, ei lasketa vielä öitä, mutta joskus alkaa taas koulu. Sitä varten vaatteita kolmasluokkalaiselle. (Ihan mahotonta, onko hän jo kolmasluokkalainen?!) 

Eurokankaan harmaa velour loppui sen verran kesken, että piti tehdä hupun toinen puoli mustasta. 

Toisen hupparin väsäsin paksusta R-collectionin raitatrikoosta. Sen verran tohdin nyt mainostaa kaikille pohjoisen ihmisille ja täällä matkaileville, että Rovaniemelle on avattu Koskikadulle R-collectionin liikkeen alakertaan outlet, jossa myydään näitä laadukkaita trikoita, collegeja ja resoreja todella edulliseen hintaan. Onneksi saatiin jotain tilalle, kun menivät lakkauttamaan Marimekon tehtaanmyymälän Napapiiriltä.  

Tein ensimmäistä kertaa tuollaisen taskun, jossa paitakankaaseen tehdään viilto ja taskupussi on sisäpuolella. 

Nyörinkin muistin tällä kertaa laittaa. En halunnut huppuun nauhakujaa, joten kiinnitin nyörin hupun kt-saumaan otsalle, nurjalle saumurisaumaan. Purjerenkaat jysäytin tuohon nyörejä varten. 

Keltainen peruspaita edelleen R-collectionin trikoosta. 

Kuten myös tämä. Kanttailin paidat käsivaraisesti. En tohtinut tällä kertaa luottaa kantinkääntäjään, kun oli niin herkullisia värejä, etten raskinut pilata. Laitoin tuollaisen nappilistan, jossa kaksi erikokoista metallinappia Maripaidoista. 

Kaikkien paitojen kaava on lehdestä Ottobre 1/12. Lainasin tuon lehden kirjastosta vauvan bodeja varten ja siinähän oli vaikka kuinka monta käyttökelpoista peruskaavaa. 

Parit kolitsihousut myös. Kaava myöskin tuosta Ottobrestä 1/12, molemmat koossa 140.  

Olen sangen tyytyväinen: nyt minulla on toimivat peruskaavat housuun ja paitaan. Innostuin ihan investoimaan tuohon lehteen ja tilasin sen Ottobreltä itselleni.

Tuollaisia pieniä tehosteita keksin housuihin. Löysin ompelukoneestani koristeompeleen, jolla kanttasin paitojen helmat ja housujen kauluksen. Vähän vaihtelua kaksoisneulaan ja tavalliseen siksakiin.

Näillä vaatteilla sitä sitten opiskellaan englantia ja mitä muuta sitä nyt kolmasluokkalaisen elämään kuuluukaan. 

Mutta nyt on vielä intiaanikesä ja pelkät uikkarit riittää!

Kesäkuusta heinäkuuhun

Kesäkuun lopussa ompelin pipoja. 

Vaihtelun vuoksi pientä kurttua takaraivolle. En tiedä, miten tuollainen rytty virallisesti tehdään, mutta ompelin rypytyslangan, kiristin sitä sopivasti ja ompelin päälle tavallisen suoran ompeleen. Hyvin pysyi kurtut kohdillaan ja pipotkin tiiviisti päässä kesälomareissulla. Oli kyllä kylmät säät.

Lähempi pipo trikoota kaksinkerroin, taaempi velouria yksinkerroin. 

Koitti viimein heinäkuu ja helteet. Jo aikoja sitten ompelin vauvalle hellehaalarin. Kangas ostettu vuosia sitten Etelä-Virosta Vorü-nimisen paikkakunnan pienestä kangaspuodista. Kuvassa ei oikein näy, mutta kankaassa seikkailevat Vaahteranmäen Iida ja Eemeli. 

Edessä nepparit. Vähän liian harvassa, koska en kerinnyt kauppaan hakemaan lisää. Ihanan viileä hellevaatemateriaali kyllä on tuo puuvilla, kun ei välitä rypyistä. Pitäisi muistaa vain lisätä väljyyttä kaavoihin. Tämäkin alkaa käydä reisistä pieneksi. Sattumalta juuri Eemelin värinen resori on muistaakseni R-collectionilta.

Jotta nyt se on sitten kesä ja kärpäset. Nautitaan!

Onneksi on viime tippa

Reissuun ollaan lähdössä. 

Aloin tässä viime tipassa ajattelemaan sitä käytännön tilannetta, kun meidän heimo vaeltaa tuplarattaiden kera paikasta toiseen. Miten saan kuljetettua mukana koko sakin juomapullot, varavaatteet, potan, vauvan ruuat, vaipat, kosteuspyyhkeet, laastarit, lasten keräämät kivet ja kepit... 

Tulin siihen tulokseen, että ompelen vaunulaukun, vaikka minulla ei olisikaan ollut siihen oikeastaan aikaa tässä tämän kohtuullisen intensiivisen ja innokkaan pakkausruljanssin keskellä. 

Onneksi Hipun blogissa on nämä uskomattoman yksityiskohtaiset ja käyttökelpoiset ohjeet (klik), joiden avulla sain tehtyä tämänkin laukun (klik). Kankaat on kirppikseltä tai saatuja. Vetoketjukin kirppiskamaa.

Tarkoitus on kiinnittää laukku rattaiden työntöaisaan näillä kahdella napilla. Jää nähtäväksi, onnistuuko se, sillä rattaat on jo määränpäässä. (Kiitos K&M, kun otitte ne kyytiin!)

Laukun sisälle ompelin neljä taskua, joihin voin tunkea pikkutavaroita. Kävi vain sellainen pieni juttu, että ompelin taskut väärinpäin. Ei oikein pysy tavarat taskuissa, kun taskunsuu on alaspäin. No, ei anneta pienten yksityiskohtien häiritä onnistumisen iloa. Voihan ne joskus kääntää tai olla kääntämättä.

Laukku on pakattu.

Uusi aluevaltaus

Tämän ompeluksen myötä astuin pois mukavuusalueeltani: ompelin takin rakkaalle puolisolleni!

Tällaisen kolitsitakin, hänen toiveidensa pohjalta.

Tulipa huomattua, että tällaiseen kamppeeseen menee aika paljon kangasta. Piti tulla siniset hihat, mutta tulikin mustat, kun kangas ei riittänyt.

Toimitin aviopuolison nappilaatikolle etsimään nappeja takkiin ja hän löysi sieltä tällaisen Suomileijona -napin.  Epäili, että on armeijasta varastettu. Minulla ei ole mitään aikaisempaa mielikuvaa tuosta napista. Olen kyllä paljonkin ostellut kaikenlaisia epämääräisiä nappinyyttejä kirppiksiltä. Melkein puoli perhettä intoutui tutkimaan nappilaatikkoa, ja nyt on rivi ihania nappeja odottamassa, josko äiti ompelisi niille vaatteen.

Jotenkin liikuttaa sellainen ajatus, että joku mummo jossain kerää jokaisesta pois heitettävästä vaatteesta napit talteen ja sitten, kun mummo muuttaa palvelutaloon, on kasa nappeja, mutta ei mitään käyttötarkoitusta niille. Mummon lapset vie napit Konttiin, ja minä tulen ja ostan ne pilkkahintaan ja sommittelen niitä sitten taskuihin ja mekkoihin.

Nämä napit on kyllä ihan oikeasta kaupasta ostettu. Ei löytyny viittä samanlaista muuten.

Voisin ommella ehkä tuolla miehelleni toisenkin kerran. Olen minä ennenkin ommellut hälle, housut, isänpäivälahjaksi. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa ja ne housut kyllä ilahdutti, ei ollut tulla naurulle loppua ollenkaan. Tuli nimittäin aika reilusti sellaiset haaremityyppiset, kun ei ollut kaavaakaan. Oikein hyvät kotihousut. Jotta minähän olen melkein jo asiantuntija tällä mieheni vaatettamisen saralla.