Pari mekkoa ja housut minulle itselleni

Eurokankaan polyestertrikoosta kesämekkonen. Olen ihmetellyt, että tämä uimapukukankaalta tuntuva materiaali toimii näin hyvin vaatteena. Ei tarvitse silittääkään.

Muokkasin peruskaavaani alla olevan kuvan osoittamalla tavalla, niin sain aikaiseksi tuollaiset hihat. (Huomatkaa, miten kaava on teipattu kasaan erinäisistä osista. Samalla kaavalla on tehty imetysmekkoja ja vaikka sun mitä eikä merkinnöistä oikein saa enää selvää.)

Kangasta leikatessa tein pahan virheen, kun en huomannut, että palalaarikankaan yläreuna oli tosi vinoon leikattu. Kävi sitten niin, että kangasta ei riittänyt takakappaleelle niin, että sivusaumojen kohdistukset olisivat menneet kohdilleen. Ei auttanut muu kuin tehdä selkään sauma ja (yrittää) piilottaa se vyön alle. Oikeastaan ihan kiva tuo vyö silti. 

Toista mekkoa oikaisin sen verran, että ostin kaupasta topin, johon lisäsin alaosan.

Leikkasin pitkän suorakulmion, muistaakseni kaksi kankaan leveyttä, eli kolmisen metriä. Taitoin tähän ohuenohueeseen Eurokankaan laarilöytöön taitteen yläreunalle ja ompelin siihen päälle rypytyslangan. Kiinnitin nuppineuloilla koko kasan topin päälle ja ompelin ompelukoneen jousto-ompeleella rypytyslangan päältä. 

Mietin kauan, kehtaanko esitellä näitä housuja, mutta esittelenpä nyt kuitenkin. Olen nimittäin ihastunut näihin EK:n viskoosikankaisiin ja tein niistä ensimmäiset housut itselleni jo joskus keväällä. Housuista ei tullut oikein täydelliset ja päätin käyttää niitä vain turvallisesti kodin seinien sisäpuolella. Ne nyt vain olivat niin mukavat päällä, että pikku hiljaa reviiri laajeni ensin pihalle, sitten kauppaan jne. Oli tehtävä toiset vähän paremmat. 

Ihan on kuminauha vyötäröllä ja lahkeensuissa ja kaikenlaisia mukavuuksia joo. Taskut ja kaikki. 

Vielä olisi yhden neidin syysvaatteita esittelemättä, kun kerkeis, kun tuo koulu alkaa ja aiheuttaa taas aikataulumuutoksia tähän meidän arkeen. Huomasin, että meidän tielle on syttynyt katulamput. Se on syksy taas. Sytytetään kynttilöitä.

Tyttölapsen vaatteita erinäisillä rypytyksillä höystettynä

Minun pienelle tytölleni on ommeltava vaatteita jo koossa 104 cm. 

Eurokankaan heräteostos oli tämä Marianne-karkit mieleen tuova raidallinen liehuke. Tein tuttavuutta tyllin kanssa pitkästä aikaa. 

Suunnilleen kolme leveyttä Eurokankaan pehmeää tylliä rynttäsin resoriin kiinni. Tein raitakankaan yläreunaan käänteen ja ompelin käänteen päälle rypytyslangan. Kun olin kiristellyt hameen sopivan levyiseksi, ompelin ompelukoneen jousto-ompelella päällyskankaan tyllin päälle resorin alareunaan.

Valkoinen lierihattu on kuulunut neidin kesäasusteisiin, vaikka enimmäkseen se on kyllä roikkunut naulakossa, koska aurinko ei tunnetusti ole paistanut. Halusin kokeilla tällaista versiota, jossa on takana pitkä lieri. 

Syksyä silmällä pitäen pitkähihaisia paitoja ja housuja. 

Sain taas kerran Paulalta idean ja piristin peruspaitaa tällaisella hienoudella, jota kuulema kutsutaan frillaksi. 

Perushousukaavasta muokkasin tytöllekin KE-saumattoman lököhousukaavan. 

Rusetit vain ja ainoastaan arkipäiviä piristämään. Kiristysvirkaa niillä ei ole.

Samalla kun tilasin Noshilta housuihin joustocollegea, sorruin ostamaan myös tätä ihanaa kangasta, josta ei tietysti ole järkevää ommella neljävuotiaalle tytölle (likaantuu, kulahtaa, harmaantuu), mutta josta oli ihanaa ommella hänelle perustunika.

Punainen nappi piristyksenä niskassa.

Rypytyslankaa tuli käytettyä tähänkin vaatteeseen. Lisäsin tuollaisen rypytetyn kaitaleen hupun vuorin ja päällyskankaan väliin. 

Ajattelin jo ommelleeni neitokaiselle riittävästi, kun kävimme Oulussa Metsolan liikkeessä ja hän ilmoitti haluavansa ehdottomasti Pupu Tupuna -vaatteita. Olenhan tietysti tuota kangasta ihastellut ja odotellut, että eikö se koskaan ole alennuksessa. Yksissä tuumin päätimme investoida kankaaseen. 

Musta mekkokaan ei välttynyt rypyiltä. 

Mutta kyllä tämä Pupu Tupuna -kangas vain on niin nostalginen juttu. Pupu Tupunoita luettiin kultaisella 80-luvulla ja äiti sanoi, että Pupu Tupunat ei ole kovin sivistävää kirjallisuutta, koska niissä on niin yksinkertainen juoni eikä syvempää sanomaa, mutta silti meille piti lukea niitä, sen yksinkertaisen juonen takia ja noiden ihanien pupunkuvien takia ja näitä luetaan täällä meillä 2010-luvullakin.

Harvoin on muuten kangas käytetty näin tarkkaan. Tyttö sai jämäpalat ja leikkasi jokaisen Pupun ja kaikki vaunut talteen huolellisesti pienillä saksillaan.

Vielä Noshin kankaasta yksi paita.

Että sellaisia. Vielä on muistikortilla purettavaa, kun kerkeisi. 

Lökäpöksyjä ja pari paitaa pienelle pojalle

Kolmet housut Ob 4/2012-lehden kaavalla "lököfarkut".  Koko 92 on sopiva kokoa 104 käyttävälle isosiskolle, mutta  resorien ansiosta pikkuäijäkin voi näitä jo käyttää. Kiitos sivutaskuideasta ja kaavavinkistä Paulalle.  

Pari paitaa surautin ihanista kankaista. Olen tykästynyt laittamaan paitojen hihansuihin pitkät resorit kanttien sijasta, koska olen saanut useampia kantteja korjailla, kun lapset puree ne rikki tai niille tapahtuu jotain muuta ihmeellistä ja ikävää. Pitkät resorit tuntuvat kestävän paremmin.

Hyödynsin siskoltani kerjätyt henkselit tähän housuprojektiin. 

 Pikkuvintiö päätti kuitenkin ottaa rennosti ja pitää henkseleitä alhaalla.

(Melko haastava kuvattava tämä 1,5-vuotias, kun haluaa nähdä jokaisen otoksen kameran ruudulta. Pitää juosta takaperin, kun kuvaa.)

 Housuissa ei kuuluisi olla saumaa takana, mutta jouduin tekemään sauman, jotta sain kankaan riittämään. 

Seuraavaksi on luvassa tytön vaatteita, kunhan ehdin laittamaan niitä tänne. Olen ehtinyt viimein ommella vähän enemmän ja olen totisesti nauttinut siitä!

Kylmän kesän satoa

Jos kylmästä kesästä yrittää jotain hyvää löytää, niin ompeluaikaa ja -intoa on tänä kesänä riittänyt, kun ulkona ei tarkene olla. 

Jostain blogista, en muista mistä, nappasin idean ja laitoin vetoketjun tuolla tavalla kankaan päälle. 

(En tajua, miksi tuo vesileima seikkailee tuolla kuvan keskellä. Kolme kertaa siirsin sen oikeaan paikkaan ja enää neljättä kertaa en jaksa yrittää.)

Ihana, pehmeä college on mistäs muualtakaan kuin R-collectionilta.

Turkoosi toppi on investointi Lidlistä. Alelaarissa myytiin kaksi aikuisten toppia yhteishintaan 3 euroa ja hinta miellytti minua. Kavensin vain ja tein rinkattomaan toppiin rinkat kavennuksista jääneistä suiroista. 

Housut on Eurokankaan viskoosia, kuvio ei oikein erotu kuvassa. Löysät, ei kiristä.

Eurokankaan laarilöydöstä tällainen pitkä takintekele yhdellä napilla. Napista en ehtinyt saada tarkempaa kuvaa ja vaate huitelee jo kesälaitumilla jossain.

Jotta edes vähän tuntuisi kesältä, pari kesämekkoa kuitenkin. Nämäkin Eurokankaan laarikankaista. Kuminauhalangalla rypytetty yläosa, siis kuminauhalanka puolassa. Tulin siihen tulokseen, että sitä kuminauhaa saa kiristää puolaan pyörittäessä niin paljon kuin pystyy, silloin tulee hyvä kireys. Ja käsinhän se on siihen veivattava. Pienoista kokeiluahan se on tällä tekniikalla, että kuinka paljon leveydestä lähtee, mutta kuminauha on armollista, joustaa ja venyy ja ei ole niin justiinsa tuo leveys. Arviolta kymmenen senttiä leikkasin leveyttä lisää tuohon rypytettävään osaan. 

Muuten vain vapaalla kädellä leikoin mekot ja tarkistin pituuden sitten tytön päällä. (Enkä taaskaan muistanut, että rinkat kannattaisi laittaa takaa ristiin tai kiinnittää toisiinsa, että ne pysyvät säntillisesti ylhäällä.)

Ja uskokaa tai älkää (minä en mielellään uskoisi), tämä viimeinen mekko on hukassa. Mennyt hukkaan juhannuksena, kun oli ensimmäisiä kertoja päällä. Tai varmaan ei ollut silloin päällä, kun meni hukkaan, kai. Että onpahan teille näytillä, mutta muuta iloa vaattesta ei tällä hetkellä ole eikä kenties koskaan tule olemaankaan. Kaikenlaista.  

Nyt odotellaan taas sadepäiviä, kun tekisi niin mieli ommella jotain pienillekin. Ideoita kuulkaa on, mutta on tässä muutakin, mitä pitäisi tehdä, jos ompelulta joutaisi.

Uima-asuste ynnä muuta kuopukselle

Kun emme päässeet tänä juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna reissuun sinne, minne mieli olisi tehnyt, päivitän nyt sitten tänne näitä viime viikkojen ompeluksia.

Kuopukselle pari kesäpaitaa. Isommilta perittyjä hällä on kyllä melko korkea pino, mutta ovathan ne jo aika nuhjaantuineita ja käytettyjä. 

Kaavana hyvä t-paitakaava lehdestä OB 3/11, koossa 92 cm.

Kangas ei oikein meinannut riittää, niin oli pakko keksiä jotain. Selkäpuolelle tällainen raita siis.

Poikariepu ilahtuu joka kerta, kun näkee tämän paidan, koska tässä on palloja. Siinä kestääkin hyvä tovi, kun poikanen osoittelee kaikki paidan pallot läpi, edestä ja takaa, ja ilahtuu joka pallon kohdalla yhtä paljon. Osaisipa itsekin ilahtua samalla tavalla kuin puolitoistavuotias.

Muutaman kerran on jo uitu jääkylmissä vesissä ja kuopus on suorittanut toimenpiteen ilman asusteita. Kaapista löytyi tällaista Eurokankaan "uikkarikangasta" ja nyt on tilanne korjattu. Tein paidankin, jos sattuisi helteet tulemaan, niin ei tarvitse pelätä, palaako pienen uimarin iho.

Kovin on tyköistuvaa sorttia, mutta niinhän ne kai uimapuvut ruukaa olla.

Tosiasiassa tähän mennessä ei ole t-paitoja tai uikkareitakaan paljon tarvittu. Sen sijaan tätä hupparia on käytetty ja käytetty. Kiitos taas sinne sisko-kullalle, joka lahjoitti vanhan hupparinsa. Säästin vetoketjun, etutaskun ja resorit. Lisäsin hupun vuorin ja nyörit. Halusin nuo nyöritkin, vaikka nehän saattavat olla lapselle vaaralliset. Kiinnitin ne niin, että niistä ei voi kiristää, niin ovat turvalliset.

Päähineitä

Ompelin kuopukselle lippiksen.

Samaan syssyyn innostuin tekemään kesäpäähineen myös neitokaiselle. Hän valitsi pinkin, yllätys yllätys.

Pojan lakki kuudesta ja tytön neljästä kiilasta. Kuudella tulee pyöreämpi ja tahdoin tyttärelle tuollaisen mummomaisen.

Päällyskankaissa on tukikankaat antamassa ryhtiä.

Lippiksessä on takana kuminauha ja päälaella nappi, kuten kuvasta voi päätellä.

Sisällä on puuvillakankaasta vuori, joka on huonosti silitetty, minkä voi myös päätellä kuvasta.

Ei se kuitenkaan taaskaan ihan näin helposti onnistunut. Ensimmäisestä lippiksestä tuli liian pieni. 

Jostain syystä toisesta lippiksestä tuli vielä pienempi. Mutta kolmannesta tuli onneksi sopiva.

Ja kesälakkien myötä täällä on kesä. 

Ei kumisaappaita, ei takkeja, vaan aurinko ja kesäiset rannat ja metsät!

Helppo hame ja selvitys kuinka sen tein

Ommella surautin neitokaiselle pari kesähametta, kun juoksenteli pitkin raitteja sukkahousuissa. 

Näitä olen tehnyt lukuisia ennenkin, mutta joka kerta joudun muistelemaan mittoja ja senttejä. Kirjaanpa siis tänne muistiin muutaman jutun itseäni ja ehkäpä teitä lukijoitakin varten. Tämä alla oleva pätee 3-4-vuotiaalle tyttölapselle. Silloinhan sitä on ihminen parhaassa hameiässä.

Ensin tarvitaan neliönmuotoinen kangaspala, joka taitellaan nelinkerroin niin, että sivujen mitta on 34 cm. Koko kangaspalan mitat ovat luonnollisesti tällöin 68 x 68 cm. Jos riittävän isoa tai sopivan mallista palaa ei löydy, voit ottaa myös kaksi 34 x 68 cm:n palaa. Esimerkiksi vanhoista matalista verhokapoista saa tällä tapaa hameen näppärästi. Ja mitat eivät ole ihan justiinsa, kunhan on neliö.

Seuraavaksi neliöstä leikataan "keskeltä" eli sieltä, missä ei ole kankaan reunoja vaan ainoastaan taitteet pois pala kuvan osoittamalla tavalla (oikea yläreuna). Palan molemmat sivut 10 cm ja samoin säde koko matkalta. Tästä aukosta tulet pian pujottamaan lapsesi läpi, se on siis vyötärö. 

Sitten leikataan kuvassa vasemmassa alanurkassa oleva suorakulma kaarevaksi niin, että säde (=mitta oikeasta yläkulmasta vasempaan alareunaan) säilyy koko ajan saman mittaisena eli 24 cm. 

Kun kangas aukaistaan, se näyttää tältä. Nyt ollaan jo pitkällä. Enää tarvitsee ommella resori (ympyräksi ommeltuna, kaksinkerroin taitettuna ja venytettynä) tuohon aukkoon ja huolitella alareuna. 

Ja sitten vain helmat hulmuamaan.