Päiväuniaikaan ommeltua

Monta joulujuttua on mielessä, ja niitä ennen viime viikkojen tuotoksia tänne.

Pikkuherrakin aloitti kerhon ja halusi sinne repun, elefanttikankaasta. Tämä onnistui edellistä paremmin, sillä kovetin kaikki päällisen osat (paitsi taskun) kovikehuovalla. Ompelu oli vähän työläämpää, mutta lopputulos jämäkkä. 

Kerholaiselle myös uusia paitoja, kun edellisten hihat alkoivat olla lyhyet. Kivan peruskaavan piirsin uusimmasta lasten OB:sta 6/2016, vaihdoin vain helmakäänteen resoriin.

Hylätystä neuleesta tein savupiippukauluspaidan. Kierrätystä.

Pari vaatetta olen tehnyt itsellenikin. Eurokankaan palalaarilöydöstä kellohelmamekon. Imetysluukun saa aika kivasti piilotettua, kun kangas vaihtuu luukun kohdalla. Olen kokeillut erilaisia imetysvaatteita ja palannut tähän alkuperäiseen perusmalliin, näistä tykkään eniten.

Samaten Eukan palalaarilöydöstä tällainen löysä teltta, jossa majailla.

Vauvalle olen ommellut haalareita. Hän alkaa viihtyä lattialla ja tekee mieli laittaa oikein lämmintä päälle sinne maan rajaan. Muokkasin haalarikaavasta tällaisen, joita olen huomannut kutsuttavan baggydresseiksi, mistä lie noin hieno nimi peräisin, oisko joku valmiskaava. Nyt varmaan kaikki valistuneet ompeluihmiset nauraa mulle, kun en tiedä baggydressien alkuperää, mutta en siis tiedä. Ihan kätevä malli silti, kun vaippa mahtuu hyvin ja ennen kaikkea näppärä ommella. 

Alemmankin haalarin lahkeet on saman mittaiset, kuva vain jotenkin vääristää. Uskomaton materiaali muuten tuo joustofrotee. Kierrätin haalariin kankaan aikoja sitten ommellusta mekosta ja täydestä menee vielä, sisäpuolella vain vähän nukkaa. Pari yöpukuakin tein samalla kaavalla ilman huppua. Metrivetoketjun totesin näissä tosi käteväksi, kun saa vetoketjun jatkumaan resoriin asti juuri sopivasti.

Uudet sukat vauvalle lapsia nukuttaessa.

Kovia pakkasia on jo välillä ollut ja tilasin metrin merinovillaa. Ompelin koululaisille villakaulurit ja vauvalle pari lakkia. On se vaan ihana materiaali tuo.

Viimeisenä eräs ihana projekti: ompelin pian syntyvälle pienelle serkulle tervetuliaispakkauksen.

Samalle pienelle ompelin kaukalopussin untuvatakista. Sain viisi neulaa poikki. Tuolla instagramin puolella moni muukin kertoi samasta ilmiöstä. Jäin miettimään, voiko se untuvasulassa oleva kova osa katkaista neulan vai miksi ihmeessä kone, joka ompelee vaivatta paksua farkkua, ei pysty tähän materiaaliin.

Kortissa meidän vauvan jalka <3.

Odotellaan joulua. Luin tänään jostain kauniin ajatuksen: "Nyt on rauhallinen ja kaunis vuodenaika, kun vain malttaa rauhoittua." Niinpä.