Täällä taas

Blogissa on ollut hiljaista, hyvästä syystä. Olemme nuuhkineet täällä pientä ihanaa prinsessaa. On tuntunut, ettei henno edes ommella, ensimmäiset viikot pienen ihmisen kanssa ovat niin ainutlaatuisia ja vierähtävät niin äkkiä. 

Ihan ompelematta en ole silti osannut olla. Kun vauva on nukkunut, olen huomaamatta hiippaillut vinttiin ja surauttanut sauman kerrallaan. Viime viikkoina ompeluinnostustakin on taas ollut vaikka muille jakaa. Tässä nyt näitä viime viikkoina valmistuneita ompeluksia ja neulomuksia suloisessa sekamelskassa. Aika vauvapainotteista näyttää olevan.

Ennen vauvan syntymää ehdin juuri ja juuri saada valmiiksi vaaleanpunaisen peruslakin, johon neuloin reunaan röyhelön. 

 

Tossut tein Marian ateljeen loistavalla ohjeella. Materiaali on kierrätetystä nahkatakista. Ei niin käytännölliset, villasukkiahan vauva tarvitsee, mutta oli pakko...

 Mekkoja vauva on perinyt ison kasan, minulla on tallessa paljon äidin minulle itselleni aikanaan ompelemia mekkojakin, mutta halusin silti tehdä kastejuhlaan prinsessalle uuden mekon.

Ei tällainen pantakaan kyllä ole yhtään käytännöllinen eikä pysy ainakaan meidän vauvalla päässä, mutta onhan se nyt hyvänen aika niin söpö. Valkoiseen lenkkiin voi vaihtaa rusetin.

Viimeisestä palasta Minttua ja Villeä tein eräälle ihanalle pikkuneidille lahjaksi bodyn. 

Kerholaisille olen väsännyt samaisella Marian ateljeen ohjeella tossuja. Nahasta on kiva applikoida, kun saa suoralla ompeleella huristella eikä kangas pahemmin veny. 

 Pari paitaa viisivuotiaalle. Kokeilin tehdä tuollaisen pidemmän frillan, joka ulottuu noin puoleen väliin etu- ja takakappaletta. Leikkasin valmiiseen paitaan aukon, johon upotin frillan.  

Huppariin päätin silittää kiinni aikoja sitten hankkimani silityskuvion. Miten se nyt kiinnitettiinkään? Kai se vain silitettiin kiinni... Huolellisesti painelin silitysraudalla, ja kun irrotin suojakalvon keltainen kuvio olikin valkoinen. Olin kai unohtanut poistaa jonkun taustapaperin tms. Ihme kyllä, kuvio ei mennyt miksikään ainakaan ensimmäisessä pesussa. Nyt minulla on vielä se keltainen kukka jäljellä ja paidassa hieno valkoinen kukka. Tätä kai voisi kutsua säästäväisyydeksi.

Mekkotehtaan uusimmasta koululaisille suunnatusta kirjasta kokeilin Kahden-paitaa. Ihan hyvä kaava ja mitoituskin sopiva. Kaulukseen meni tosi paljon kangasta ja siitä tuli minun makuun vähän liian löysä tai iso jotenkin. Hauskaa vaihtelua silti. 

Verson Puoti tuotti äskettäin Paratiisin puutarha-kangasta puuvillasatiinina ja en voinut vastustaa kiusausta tilata sitä vauvan pussilakanaan. Kyllähän tällaista nyyttiä aika paljon tulee peiton sisällä kannettua. Yölläkin jaksaa vähän paremmin herätä vauvaa syöttämään, kun hänet on kääritty lempikankaasta tehtyyn peittoon. 

Syksyllä aina innostun neulomaan ja virkkaamaan. Pannulapun olen saanut aikaiseksi. Vauvan kanssa tällaiset pienet työt piristävät, kun voi kokea saavansa jotain aikaiseksi. Suunnitelmia on tällä saralla nyt vähän liikaa, mutta ehkä joitakin niistä saan toteutettua.

Tack och adjö!