Lisää vauvajuttuja

Olen aikani kuluksi väsäillyt kaikenlaista vauvaa odottaessani. Nyt viimein saan aikaiseksi lisätä näitä myös tänne blogin puolelle.

Nämä paidat kyllä lähtivät jo paketissa matkaan lämmittämään jonkun toisen äidin vauvaa.

Mekot eivät ole kovin käytännöllisiä vastasyntyneillä, mutta teki niin kovasti mieli tehdä jotain tällaista mekkomaista, niin tein tällaisen tunikapaidan. 

Sain äidiltä tarpeettoman untuvatakin ja muokkasin siitä kaukalopussin. Olihan se jännää yhtenä iltana tuolla ompeluhuoneessa itsekseen hihitellä, kun höyheniä lenteli sakeanaan ilmassa. Lopussa ei enää edes naurattanut, mutta jotenkin sain kaikki reiät tukittua. Kai tuonne vielä höyheniä jäikin vauvaa lämmittämään. 

Tuttiketjuja olen tehnyt muutaman lisää. Olen huomannut kätevimmäksi kiinnittää tutin ihan tuollaiseen pieneen hiusrenksuun, kun kaikki ne tätä tarkoitusta varten myytävät hilavitkuttimet tahtovat käytössä venyä ja käydä löysiksi.

Kuusi edellistä lasta on haettu sairaalasta esikoiselle neulomassani villahaalarissa ja melkein en olisi raskinut siitä luopua. Se vain on aika huonon mallinen ja ottanut pesussa väriä jne, joten tein nyt uuden. Lankana ihana ihana alpakka. Neuloin taas ylhäältä alas ja pyörönä. Valmiin työn leikkasin keskeltä auki siksakattuani ensin keskikohdan ympäri. Siihen sitten neuloin nappilistan. Vältyinpäs taas neulomasta nurjaa.

Ihastuin kovasti tähän kuvioon. Tämä on Ragga Eiriksdottirin käsialaa, tosin muokkasin niin, että tein vain neljä kukkaa, kun muuten kuvio ei olisi mennyt tasan.

Joku aika sitten neulottiin paljon näitä kapaloita, toukkapusseiksi niitä nimitettiin, ja minäkin päätin kokeilla, olisiko tällainen käytännöllinen vastasyntyneelle. Valepalmikkoa on kuvio ja pinkit koristeet on tehty jo viisi vuotta sitten.

Hupun tein ikään kuin kantapään ohjeella, vaikka itse teen kyllä sukkiin sen perinteisemmän kantapään. (Tällä oli joku nimikin, jota en nyt saa päähän.) 

Kokeilin painaa harsoja perunalla, jotta saisin vähän piristystä näihin kulahtaneisiin rätteihini. Saapa nähdä, miten pysyvät kiinni, kun pesuja taatusti tulee useita. Emo-väreillä painoin.

Tällaisen kotelon reissuja varten väsäsin joku aika sitten vaipoille ja vaihtovaatteille. 

Ei tähän paljon mahdu, mutta eipä tarvitse sitä pakollista toista vaatekertaa kantaa kassin pohjalla. Tuon tuttiketjun olen väsännyt Aarikan helmistä jo aikoja sitten ja edellleen se on mun lemppari. Tosin sitä voi käyttää vain ihan vastasyntyneellä, kun se käy vaaralliseksi siinä vaiheessa, kun vauva alkaa tarttua helmiin kiinni ja työntää niitä suuhun.

Vaunuverhon tein myös emo-väreillä painamalla, ihan vain sormenpäällä painelin nuo kuviot. Idea on jostain netistä, mutta en nyt enää muista mistä.

 Ensimmäiseksi vaunu- ja kaukaloleluksi virkkasin tällaisen auringon. Tässä on juurikin haettu sitä, että vastasyntynytkin kiinnostuisi, perusvärit ja hymyilevät kasvot. 

Ja vielä pari peittoa. Keksin haluta vauvalle peiton tästä Vimman lettikuosista. Tämä nyt vain on niin haluttu kuosi, että sitä ei tahdo saada ihan mistään. Tilasin lopulta Vimmalta puuvillakassin ja ratkoin sen peitoksi. Toisella puolella pehmoinen flanelli. Tämä on siis ennemminkin tällainen vilttityyppinen, johon vauvan voi kietoa kapaloon.

Ja tämä toinen on ihan tavallinen pussilakana, jonka ompelin Anttilan konkurssimyynnistä ostamastani puuvillasta. 

Tällekin pienelle, kuten edelliselle, tein Piipin, johon on loistava ohje Sakrun ja Lotan blogissa täällä. Muistan hämärästi, että näitä tehtiin meillä kotona myyjäisiin, kun olin pieni, tupa kerääntyi täyteen ompelevia äitejä. Kai se sieltä jostain juontaa juurensa tämä kipinä käsillä tekemiseen. Tällainen Piipi on turvallinen, pehmeä ja sopii kaikenikäisille lapsille. 

No niin, olipas näitä kertynyt. Niin mukava on ollut puuhailla ja väsätä kaikkea.