On mukavaa, kun lapset kasvavat. Isoille lapsille tulee ommeltua erilaisia juttuja kuin pienille lapsille.
Erehdyksestä uuteen yritykseen ja uuteen erehdykseen poukkoilleen ompelu-urani aikana olen väsännyt lukuisia hupullisia retrotakkeja, mutta nyt tuli ihan erilainen, kun lapsukainen esitti itse toiveita. Vaaleanvihreää piti olla eikä missään tapauksessa lapsellista.
Tällainen siitä sitten syntyi. Kangas ei ole ulkovaatekangas, vaan Eurokankaan puuvillakangasta. Takilla ei ole tarkoitus pahemmin ulkoilla, joten kelvannee.
Kaulukseen otin mallia omasta talvitakistani.
Napeiksi päällystin Nappikauppa Punahilkasta tilaamiani aihioita, joista olen aiemmin tehnyt hiuslenkkejä ja pinnejä.
Ja tähän takkiin muistin viimein laittaa ripustuslenkinkin. Vuorikangas Eurokankaan vuoritikkiä.
Halusin takkiin hihat, joissa ei näy päällepäin ollenkaan saumaa. En (taaskaan) muistanut, miten se "käsi käteen" hihansuu oikein tehdään. Aikani surffailin internetin ihmemaailmassa ja päädyin Tosimummon takkiohjeeseen, jossa ihan kuvan kanssa selitettiin tämä asia niin, että nyt luulen muistavani sen seuraavallakin kerralla. Monta muutakin kätevää takintekoniksiä opin tuosta ohjeesta, joten kiitosta vaan sinne suuntaan! Alareunan ompelin nurjalle käsin.
Nyt on talossa takkeja vähäksi aikaa (paitsi että haluaisin itsellekin uuden takin jostain ihanasta kankaasta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti