On ollut joitakin vapaapäiviä töistä viime aikoina ja olen päässyt erään lempiharrastukseni pariin: tekemään housuja.
Kolmevuotiaamme on tätä nykyä hyvin varma tyylistään (pinkkiä, punaista ja farkkuja) ja sain kunnian toteuttaa keisarinnan toiveita, koska hänen kaapistaan puuttui housuja. Kaivelin kangaskaappeja ja löysin taas tädin vanhat punaiset sammarit. Jätin nuo nastat/napit paikoilleen, niin tulee vähän katu-uskottavuutta lisää. Mustat tein jostain stretsch-farkkupalasta. Kaavan piirsin niistä ainoista farkuista, jotka keisarinna on perinyt isolta siskolta, mutta jotka olivat tosi risat.
Taakse laitoin kuminauhan, vaikka se ei ehkä täytä kaikkia nykyajan katu-uskottavuusstandardeja, mutta ehkä keisarinna ehtii tutustua näihin standardeihin myöhemmissä vaiheissaan ihan riittävästi. Tärkeintä, että housut pysyy jalassa eivätkä kiristä.
Edelleen kierrätyslinjalla. Käyn toisinaan apuna erään vanhuksen luona ja vastikään mummu tarjosi minulle n. 1,5 m leveää velourtunikaa, koska hänen ei tule sitä pidettyä. Kiitin kohteliaasti ja ajattelin, että onneksi vaate on toistaiseksi minulle vähän iso. Mielessäni näin mahdollisuuden ommella 1-vuotiaalle kotihousuja. Kaavaa ei ole, piirretty toisista housuista.
Isommalla tytöllä ei vähän aikaa sitten ollut edes yksiä farkkuja, mutta onneksi on nuo tunnetuksi tulleet tädit, jotka taas joululomalla toivat kasseittain hylkäämiään vaatteita tänne pohjolan perukoille. Aikuisten housuissa on monesti matalampi vyötärö kuin lapselle on järkevää tehdä ja yllätyksekseni huomasin, että voin leikata housujen etukappaleen suoraan kuten tuossa kuvassa, kavensin vain sivuista. (Tämä olisi ehkä viisaampaa tehdä kaavasta, mutta kun ei ollut kaavaa, niin leikkasin vanhoja housuja apuna käyttäen.)
Taakse laitoin resorin. Taskuihin en koskenut. On kimaltava nappi ja kaikki.
Farkkujen lisäksi oli tarvetta vähän rennommille kouluhousuille.
Kuvasta ei taida saada mitään selvää, mutta kävimme Eurokankaassa ja löysimme tuollaista kangasta, jolle en kyllä tiedä mitään nimeä: päältä vähän kuin verkkahousukangas, muuten kuin velour, paksua ja sisältä pehmeää. Vähän kyllä jännittää, minkälaisena nämä tulevat pesusta, kun en millään (muka) ehtinyt pestä kangasta ennen ompelua (taaskaan vaikka olen päättänyt että teen sen aina...).
Pari pientä juttua tein housuihin: lahkeen resoriin rypytyksen ja vyötärölle nuo jutut, joiden nimeä en saa päähäni. Siis tuollaiset kaksinkerroin menevät kurtut.
Hupparikangas oli heräteostos sieltä Eurokankaan laarista, kun siinä kerran oli ruusuja se oli kuulema
i-h-q-u. Kaava siitä Ottobren numerosta 1/2012, jonka ostin irtonumerona, koska tajusin, että siinä on erikoisen paljon hyviä kaavoja.
Mustien housujen kaavan piirsin tyttären lempihousuista. Tuollainen reisistä vähän leveä ja lahkeisiin kapeneva malli.
Tällä samaisella kaavalla tein ehkä kummallisimmat housut, jotka olen ikinä tehnyt (jos ei lasketa niitä, jotka tein miehelleni ilman kaavaa, mutta niitä ei ole laitettu tänne blogiin...)
Rakas aviopuolisoni siivoili taannoin vaatekaappiaan ja minä saalistin kierrättysompelijan silmä tarkkana vieressä. Hän hylkäsi myös puvunhousut ja niistä kokeilin tehdä tytölle housut. Tytär ensin vähän empi, että näistä iskän työhousuistako minulle...
...mutta näistä tulikin lempihousut.
Nyt on tuhottu vanhoja rättejä ja lumppuja lasten vaatteisiin niin paljon, että tilasin kuulkaa ihan kangaskaupan kangasta 1,4 metriä ja pakettia odotellessa tässä aikaani kulutan.
